Lue keskustelun säännöt.
Tänään on 10v oman poikani kuolemasta. Mulla on fyysisesti ja henkisesti hirmu huono olo.
17.09.2022 |
Oksettaa ja itkettää. En ole pitkään aikaan ollut näin pohjalla. On tämä päivä ollut ajatuksissa jo kauan, mutta en olisi arvannut että tää näin voimakkaasti lyö. Oksensin aamulla ja edelleen oksettaa. Itkinkin vaikka en ole enää pitkiin aikoihin tästä syystä itkenyt. Mulla on niin ikävä häntä. Tuossa rippikuvassa jonka otin vain pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa hän hymyilee niin iloisesti. Ajattelin, että joku päivä hänestä joku saa hyvän miehen ja että kuinka ihanaa että hänellä on vielä koko elämä edessä. Lyhyt oli se elämä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Halaus
Kiitos! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Oletko koskaan hankkinut ammattiapua? Onko muita lapsia?
Tosi surullista. Halaus minultakin.
Olen niin pahoillani. En tiedä mitä muuta voisin sanoa, mutta tosiaan ammattilaisella käyntiä ei kannata ujostella. Olet kokenut kohtuuttomia ja sieltä voisi saada työkaluja noihin huonompiin päiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halausta täältäkin!
Mullakin on kuollut lapsi 5,5 vuotta sitten, joten jotain tuosta tuskasta tiiän.
Paljon voimia vuosipäivään ja lähiaikoihin!
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Oletko koskaan hankkinut ammattiapua? Onko muita lapsia?
Kyllä mä silloin aluksi kävin terapiassa ja lapsensa menettäneiden sururyhmässä. Ne auttoivat mua kyllä tosi paljon. Ikävä on tietysti jäänyt mutta katkeruus ja pelkotilat sain käsiteltyä ja poistettua. Ehkä siksikin tämä näin vahva reaktio yllätti mut. Ajattelin että olisin päässyt tästä jo yli mutta ilmeisesti en. Mun olo on ihan kamala. On kaksi muutakin lasta. Rakkaita molemmat, mutta ei ne korvaa häntä tietenkään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus sulle. Mun lapsi kuoli 18 vuotta sitten vähän alle 6 vuotiaana. Ja halaus kaikille lapsensa menettäneille.
<3 <3 <3
Ei tähän edes löydä sanoja. Iso hali täältäkin. Voimia.
Ammattiavusta voisi olla hyötyä vielä näin vuosien jälkeenkin, niin saisit ehkä purettua kuormaasi. Ei sinun tarvitse kantaa kaikkea yksin. Ikäväähän se ei poista, se varmaan pysyy aina muodossa tai toisessa.
<3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hänen äitinsä aina <3
Reaktiosi on täysin ymmärrettävä ja sallittu.
Ole itsellesi lempeä äläkä vaadi itseltäsi mitään sellaista, mihin et tässä hetkessä pysty.
Lämmin halaus täältäkin.
Kauhea tuska sulla ja muilla lapsensa menettäneillä. Ei siitä koskaan varmaan selviä niin, että ei olisi välillä hirmu ikävä tai paha olla. Se pitää vaan hyväksyä, että lapsen kuolema vie osan sydämestä eikä se enää koskaan ole kokonainen.
Voimia kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Oletko koskaan hankkinut ammattiapua? Onko muita lapsia?
Kyllä mä silloin aluksi kävin terapiassa ja lapsensa menettäneiden sururyhmässä. Ne auttoivat mua kyllä tosi paljon. Ikävä on tietysti jäänyt mutta katkeruus ja pelkotilat sain käsiteltyä ja poistettua. Ehkä siksikin tämä näin vahva reaktio yllätti mut. Ajattelin että olisin päässyt tästä jo yli mutta ilmeisesti en. Mun olo on ihan kamala. On kaksi muutakin lasta. Rakkaita molemmat, mutta ei ne korvaa häntä tietenkään. ap
Tälläkin reaktiolla paranet hitusen enemmän. Tarvitsit tämän.
Halaus täältäkin. Kyllä elämä kantaa.
Musta tuntuu - tai pikemminkin näen sieluni silmillä - että me kaikki keräännytään nyt sun ympärille halaamaan ja tukemaan sua.... <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan itse niitä jotka antaa neuvoja, itse tiedämme mitä tarvitsemme. Mutta sanon silti:
anna pahan olon tulla ulos. Kehosi tietää mitä tarvitset. Ikävä tulee ulos vaikka oksennuksena.
Itke oikein kunnolla, se puhdistaa ja auttaa sinua ehkä tästä eteenpäin.
Älä kamppaile pahaa oloa vastaan tukahduttamalla sitä, päästä se ulos!
Huomenna sinulla on taas parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Olitko ostanut sille mopon? Kannattiko?
Mikä sinua vaivaa?
Halauksia. Anna tunteen tulla, se vain kertoo miten paljon häntä rakastat. Surua ei tarvitse työntää pois tai päästä asiasta eroon, kurja olosi on osa asian käsittelyä. Olet kokenut valtavan menetyksen, ei siitä tarvitse kokonaan päästä yli. Riittää että pystyt elämään tapahtuneenkin kanssa eteenpäin. Vieläkin voi pyytää keskusteluapua. Kokeile kirjoittaa lapsellesi kirje, saisit tunteita purettua? Myös sisaruksilla ja muilla läheisillä voi olla vaikeaa näin vuosipäivän aikaan. Olen tosi pahoillani menetyksestänne.
Oliko onnettomuus vai jotain muuta? Kurja juttu. Voimia <3
Halaus