¤¤¤ EX-HAAHUT viikko 44 ¤¤¤

ei yleensä tule viikonloppuna jämähdettyä tietsikalle, mutta nyt jäin odottelemaan poitsun nukahtamista ja hetken kerkiän täälläkin pyörähtämään.



en millään muista mitä muut olitte kirjoitelleet, mutta jäi mietityttämään tuo Titin kertomus " lapsellisesta" ystävästään. Meillä oli kanssa rankka eka vuosi pojan kanssa. Ei sillä ettei sitä olisi etukäteen tiennyt mitä vauvavuosi vaatii ja mitä on olla perheellinen (ystävillä ja sisaruksilla lapsia). Sitä ei vaan tiennyt etukäteen MITÄ se oikeasti on! Kun on " saanut" olla itsekäs ja itsellinen vuosia aikuisena, se vastuu ja rakkaus kaikkineen saattaa olla aika musertavaa. Itseni kohdalla se äidiksi kasvaminen tapahtui vasta sen ensimmäisen vuoden aikana, vei hirveästi voimia vain, että oppi luottamaan omiin kykyihinsä vanhempana ja saada asiat selvitettyä itselleen kaiken sen ihan perushulinan keskellä. Mullakin oli ihan rehellisesti se eka vuosi sitä kasvun aikaa ja olinkin ihan varma että toista en tee! Vaikka en kyllä olisi ikinä edes voinut ajatellakaan, että " voi kun olisi jäänyt tuokin tekemättä" . Ei, pikemminkin sitä tunsi itsensä niin keskeneräiseksi ihmisenä ja vanhempana, ettei halunnut toista lasta saada siihen hämmennyksen keskelle. ehkä se on myös niin, että kun meilläkin se eka lapsi tuli helposti (tokasta kierrosta ilman suruja ja vaivoja) niin se vanhemmaksi kasvaminen jäi vasta siihen vauvavuoteen.



Mutta kuten, olikohan se Liziekin sanoi, päivääkään en siitä vaihtaisi pois enkä peruuttaisi äitiyttäni vaikka täälläkin kiukkuan uhmiksen kanssa jaksamisesta. Se on se taspaino, pitää väsyn ja haasteiden vastapainoksi muistaa myös nauttia ja elää niitä onnen ja rakkauden tunteita, sitähän se vanhemmuus on.



tuli vielä mieleen, että eihän Titi tää sun ystäväsi vain olisi masentunut? Hurjalta kuulostaa tuollainen kommentti, mutta voi olla ihan sitäkin, että ainakin ystävilleen pitää päästä sanomaan niitä mustia ajatuksiaan. Kun nekin kuuluu siihen vanhempana oloon, niin on hyvä että voi niitä ääneen purkaa, voipi helpottaa oloa paljonkin.



( . ) oltiin eilen tuon nuhapotilaan (pojalla taas yskä ja nuha) kanssa katsomassa Ti-Ti nalle konserttia, istu tosi tiukasti sylissä ja oli suorastaan pojasta aika jännä juttu. Mutta loppua kohden tohkeissaan jo kommentoi lavan tapahtumia ja jutteli niistä jälkeenpäinkin : ) Mulla selkä väsyi, kun yli tunnin nökötin sellaisesa asennossa, että poika sai nojattua muhun mahan " ohi" . Vauveli potki melkein koko shown mahassa, olisikohan se kuuloaisti jo kehittynyt että kuulee sen musiikin? Hitsi kun ei muista missä vaiheessa se varsinainen kuulo alkoi toimia.. anyone?



Hih, leivottiin perjantaina pojan kanssa niitä joulutorttuja. Slurps, arvatkaa vaan onko enää montaa jäljellä. No 2 on, mutta aion ne itsekkäästi suuhuni laittaa kunhan toi kundi " tipahtaa" . Mulla on tossa huomenna synttärit, aion pyytää sisarukset perheinenn kahveille ja leipoa jotain ihan pientä hyvää tarjolle. Taidan kokeilla sellaista ohjetta, jossa joulutorttutaikinakolmion päälle laitetaan vaniljamaustettua rahkaa ja siihen päälle luumuhilloa. Katsoo nyt, mitä jaksaa töiden päälle leipoa, tänään pitäis kuitenkin ruuat laittaa eikä ole leipomistarvikkeitakaan.



mukavaa sunnuntaita kaikilel!

t eka-vekara ja potkutin rv 21+3 kait..

Tosi kiva nähdä että täällä on kaikki niin pitkällä. Viikkoja vaik kuinka paljon. En tiedä muistatteko mua, mutta olin haahuissa jonkin aikaa. Tuntuu mukavalta lukea ja huomata et tyypeillä jotka pohtivat jännittyneinä et mitenkä kaikki sujuu on raskaudet jo pitkällä...se luo toivoa! Oma tilanne on se, että menkat on myöhässä kohta pari viikkoa. Testiä en ole tehnyt, koska haluan odottaa sen kanssa vielä. Parempi että sais positiivisen testin myöhemmin ja että viikkoja olisi silloin enemmän kun 4 tai 5:)



Terkut kaikille jotka minut muistavat!



Toivottavasti pääsen tälle listalle pian mukaan:)



T. Elisabeth ruotsista

Mää en löytänyt että joko Kaksonen ja Nipsunen on jakautuneet, jos joku tietää niin kertokaa =o)



Mukavaa alkanutta viikkoa!



HANNELE + vilpertti rv 24+1

Onpas kiva kun lapsetkin käänsivät " kellonsa" ja heräsivät noin kuuden aikoihin sen viiden sijasta. Ovat olleet aamun virkkuja pienen ikäänsä. Mua olis kyllä vielä seiskaltakin nukuttanut, mutta piti nousta puuron keittoon.



Olin siis viikonlopun ratsastamassa, ja taas entistä vakuuttuneempi, että se taisi olla niitä viimeisiä kertoja. Ei sillä ¿ elämäni kunnossa olen ja ratsastaminen tuntui taivaallisen ihanalta, mutta ei sitä reissua ilman kommelluksia selvitty. Lauantaina myöhään iltapäivällä meidän oli tarkoitus mennä 2 tunnin maastoreissulle, joka puolen tunnin kävelymatkan jälkeen päättyi sellaiseen jännitysmomenttiin. Meidän piti ravata sellaisella hiekkatiellä, jolloin yksi poni välissä päättikin lähteä laukkailemaan. No, koko muu osasto sitten perässä ¿ minä viimeisenä sellaisella varsaa odottavalla turvapollella noin 50m takana päin. Näin siis aitiopaikalta mitä tapahtui: tämä kaiken pahan aloittanut pikku poni ryösti täyttä laukkaa ratsastajaltaan koko joukon ohi, jolloin 2 hevosta lähti täysillä perään. Kärkihevonen hämmästyi koko touhua niin, että jumettui keskelle tietä, ja yksi hevonen tuli lapa edellä päin. No, siinä vaiheessa molemmat ratsastajat suistuivat satulasta, ynnä minun edellä menevä ratsastaja, jonka hevonen oli vetänyt täydestä vauhdista liinat kiinni, kun edellä menevät hevoset ¿pysähtyivät¿. Kolme pillastunutta hevosta laukkailivat n. 3km, jonka jälkeen 1 ratsastaja tippui ja toinen hevonen pysähtyi + se kolmas jatkoi irrallaan olevan ponin kanssa vähän matkaa, kunnes väsyi. Tämä irrallaan ollut poni (teräsmummo 21vee) laukkaili arviolta yhteensä 6km matka, jonka jälkeen se saatiin kiinni jollain toisella tallilla. Minun onni oli se, että tulin niin helvetin kaukana muista, että ehdin hyvin pysäyttämään ja keräilinkin sitten niitä vapaana juoksentelevia hevosia pitkin tien pientareita. Saldona koko porukalle oli yksi sijoiltaan mennyt olkapää, josta tuli kyllä sairaalareissu, ja varmaan sata mustelmaa. Se toiseen hevoseen törmännyt hevonen loukkaantui myös ja ontui takaisin tallille. Mutta sunnuntaina olin takaisin hevosen selässä ja hyppäsin arviolta 40-50cm esteitä¿



Mutta siis tosi hyvin meni mun viikonloppu! Ihanaa oli olla tyttöjen kesken poissa kotoa! Luntakin oli satanut sillä aikaa tänne meille ja tänä aamuna on pikku pakkanen. Vähän jännitti tosin eilen ajaa kotiin 150km, kun oli mustaa jäätä. Yksi hirvikin jolkotteli ihan meidän auton edestä, mutta onneksi refleksit toimivat ennen ajatusta.



Torstaina olisi se np-ultra, jota onkin odoteltu. Selviää vihdoin se laskettu aika ja varmuus millä viikoilla mennään. Mullahan ei tullut menkkoja km jälkeen ollenkaan vaan heti raskauduin uudestaan. Olenkin miettinyt, että mitä jos kyseessä olikin ¿vain¿ kemiallinen, kun se hcg näytti jo 0, kun km todettiin. Ihmettelen kyllä kovasti, kun menkat ei ajoissa tulleet ¿ tai vähäistä vuotoa oli kyllä rv 4-5 edellisessä raskaudessa ja raskaustestikin oli positiivinen. Ja ne oireet, jotka lievenivät rv 6¿ No, turha ruveta spekuloimaan¿ Nyt olen onnellisesti raskaana ja masu kasvaa lupaavasti.:)



Sori tämä oman navan kaiveleminen. Luen ne viime viikon jutut joskus paremmalla ajalla.



Pirpaliina ja Manu *joka on kyllä minun mielestäni tyttö* rv 10+3 (?)

tai ei nyt sentään, samaa kuluu kuin viime viikollakin.



Limentille onnea uudesta kämpästä! Minkäs verran uudella asunnolla on nyt neliöitä? Ihanaa varmasti laitella rauhassa asunto kuntoon ja tehdä muutto, niin ei tarttee sellaista perinteistä viikonlopun aikana kaikki kuntoon -ponnistusta tehdä : ) Hyvä myös että pahoinvointi alkaa helpottamaan, monipuolistaa kummasti ruokavaliota (niin, ne vanukkaat kuuluu tasapainoiseen ruokaympyrään ; ) Mullakin maistuu jo kummasti kaikenmoinen ja nykyään voi jo miettii ihan terveellisesti nuo ateriakoostumukset, kun vaan vielä toi selkärankakin pysyisi tiukkana. Paha olo tulee vielä ajoittain, esim tänä aamuna ollut ihan sikahuono olo, eikä heti edes aamupalaleivät auttanut, kun söin vasta töissä. Onneksi tätä on enää vaan noin kerran viikossa, ettei joka aamu ja koko ajan.



Pirpaliina, ratsastus varmasti olisi hyvä liikuntamuoto rauhallisesti otettuna pitkällekin raskaudessa, mutta kun niitä yllätyksiäkin sattuu.. Kannattaa varmaan jättää, ettei äiti tai masuvauva saa liian kovaa täräystä, jos käy putoamista tms. Kumma juttu, olen allergisena ja astmaattisena joutunut kovettamaan sydämeni eläimille ja erityisesti pysyttelemään kaukana hepoista ja nyt on joku into herännyt, et voi kun pääsis kokeilemaan joskus elämässään ratsastusta : ) Olin esiteininä kova heppahullu ja rukoilin äidiltä, etteikö edes sukellushappipullojen kanssa pääsis kokeilemaan ratsastusta.. Ei julma äiti antanut kokeilla.. ok, mulle heppa sai aikaan kaikkein vahvimmat astmaoireet, lekurillakin piti muutaman kerran käydä piikillä kun olin saanut vähän hepanhajua esim. vierustoverilta, joten ehkä ihan oikeassa oli äitimuori. Tsemppiä torstaille nt-ultraan, saas nähdä minkä ikäinen kaveri siellä massussa köllii ; ) Jännittääkö vai pelottaako se ultra?



Itsellä vähän kurjaoloaamu, päätä särkee ja öklötti heti aamusta. Osittain varmaan viikonlopun mässäilyt teki sen, etä nyt aamusta olikin huutava nälkä ja sen takia myös huono olo, kun tein tapani mukaan leivät vasta töissä aamukahvin kanssa syötäväksi. Vasta nyt alkaa helpottamaan, tunti syömisen jälkeen.



Oli kiva viikonloppu, vaikka miehus olikin la aamupäivästä ti iltapäivään poissa. Kerittiin pitkästä aikaa ulkoilla poitsun kanssa säitä uhmaten, lauantaina kävi parikin likkakaveria kylässä ja toisen kanssa herkuteltiin illalla sellaista nachohässäkkää ja suklaatia ja töllötettiin leffaa. Poikakin nukkui päiksyt kumapanakin päivänä, joten jäi sllaiset pikkuiset hengähdyshetket mullekin. Su illasta oltiin vielä mummulassa, jossa mies sai vaihtaa talvirenkaat ja minä sain maata sohvalla lukemassa lehtiä, kun anoppi leikitti poikaa : )



Mites muitten massut kasvaa? Itsellä maha tuntuu kasvavan kyllä, mutta tissitkin on saaneet viime viikolla jonkun kasvuspurtin? Viikko sitten käytössä olleet rintsikat jättää nyt kunnon rannut rintoihin päivän jälkeen.. Kyllähän ne on jo alkuraskaudessa kasvaneet kuppikoolla, nyt on tainnut tulla toinen lisää. Saas nähdä tekeekö tällä kertaa maidon nousu vielä vähintään yhden kuppikoon lisää, niinkuin viime synnytyksessä. Kauheat daisarit ; ). Eikä muuten mitään, mutten viitsisi ostaa enää muutamaksi kuukaudeksi taas uutta kuppikokoa rintsikoita, vaan täytyy varmaan siirtyä iki-ihaniin ja überseksikkäisiin imetysliiveihin ; )



mahassa on alkanut tuntua ihan potkujakin, pelkän mylläämisen sijaan. Hassua : )



noh nyt täytyy tehdä töitäkin, palailen kurkkailemaan kuulumisianne.



E-v + toksu 20+4

ON: Edelleen täällä kervistelen pahentuvassa kröhässä. Hengittämistä avittavia astmalääkkeitä lääkäri määräsi perjantaina, joskin uusi joskus aikoinani samaani astmareseptin kevyemmillä dropeilla. Pientä lämpöä oli vkonlopun aikana, mutta ei mitään sen isompaa, että olisin kehdannut tänä aamuna kotiin jäädä. Olo on vähnä nuhruinen ja sellainen kun olis vähän kuumetta, mutta ei tuo mittari nyt näytä muuta kun heiluvan juuri ja juuri tuossa 37 asteen kieppeillä. Yleensä se astemäärä riittää mulle jo siihen, että on kipee olo. Jos iltaan mennessä lämpö nousee enemmän, niin huomenna en kyllä töihin tule. Tai jos ylipäätään yöt alkaa mennä niin, etten saan nukutuksi yskän takia, niin en tule tänne töihin pilkkimään. Toivotaan nyt vaan ettei tästä sitte jatkeeksi tule sitä keuhkoputken tulehdusta. En haluaisi enää mitään lääkekuuria tähän päälle.



Vkonloppu meni vilkkaasti kun kävi vieraita paljon. Joskin harmi kun ei ehtinyt kovasti levätä vaikka olo sitä kyllä olisi vaatinutkin. Muun ajan kyllä otin ihan lungisti. Vauvamasu pullistuu ja kasvaa ja potkujakin päivittäin tuntuu¿tai muuta muljaamista joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän. Jos epäilyttää, niin doplerilla on olen vaan pikaisesti tarkistanut. Kyllä se vahva jumpsutus sieltä aina löytyy.



Perjantaina kun puoliväli etappi ylittyi, niin sorruin Henkalta ja Maukalta ostamaan sellaiset ihana vaaleat pikkuruiset potkarit (mitään en ole aiemmin hankintoja vauvalle tehnyt)¿niissä on sellainen ihana hiiri. Ne siis vaan ¿ liimaantui ¿ käteen kiinni. Ja ajattelin, että kun tänne asti on päästy, niin kyllä mina yhdet potkarit voin ostaa. Ja kotiin asti ne sitten kannoin kaappiin odottamaan. Mieskin sanoi, että ovat kuulemma lutuiset. ;-) Lauantaina uskaltauduttiin katsomaan yhdistelmärattaita ja naureskeltiin miehen kanssa miten pihalla niistä vekottimista ja vaihtoehdoista ollaan. Netistä ollaan vähän jotain vilkuiltu, mutta oli kiva käydä kattomassa ihan livenä miltä ne tuntuu käsiin ja työntää. Ei vielä ostettu mitään. Kunhan kierretään tässä nyt jokusina vkonloppuina ja tehdään vähän vertailua.



Mites muut, aiotteko ottaa syntymättömälle lapselle vakuutusta? Meillä se on ihan ehdoton päätös. Olen tässä siskon muksuja seurannut ja he olisivat olleet vararikossa kaikkien niiden lääkärikulujen kanssa jos ei olisi ollut vakuutusta kattamassa. Ja kun koskaan ei tiedä mitä on vastassa kun lapsi syntyy. Sitten jos syntyessä on jo jotain hämminkiä, niin sitten ei enää lapselle tämän sairauden kattavaa vakuutusta tulla saamaan. Joten ihan vaan varatoimenpiteenä tämä. Tänään laitoin juuri vakuutusyhtiölle paperit vetämään, että ollaan hyvissä ajoin liikenteessä. Että on täällä jotain pientä nyt vauvan tuloa varten suunnitelmia ollut.



Ja sitten lopuksi. Olen ihan rakastunut tuohon masuuni. Jotenkin nyt kun se on niin selkeä jo ja sitä liikettä päivittäin, niin ne äidin vaistot sieltä niin voimakkaasti jo esiin tulevat. On tää ihanaa silitellä tuota masua. =)



Pikakommenttia vielä:



HANNELE: Katos ne mun ¿ turvavkot ¿ joita sillon rv11:n ultrassa tuli lisää, niin kun ne aina lisäsin ennen tuota rakenneultraa sinne mun menkoista laskettavien vkojen lisäksi, niin otin sua kiinni vkoissa siinä. Nythän mä jätin ne sen rakenneultran jälkeen sieltä lopusta pois kun oli tuo kasvu vähän tasoittunut ja sitä LA:ta ei nyt sitten loppujen lopuksi muutettu. Joten nyt jäin taas sen vkon jälkeen susta. Siksi sulla on varmaan tunne, että NYT VASTA tulikin titille puoliväli täyteen. Eli se n. kuukausi meillä taitaa eroja vkoissa olla. =)



PIRPALIINA: Hui, sinä se vielä uskallat hummilla temmeltää. Muista olla varovainen, ettet vaan mätkähdä alas sieltä hepan selästä. Muutoin kai tuo ratsastaminen on hyvää liikuntaa, mutta tietysti masun kasvaessa alkaa tulla tuon putoamisriskin vuoksi vaaralliseksi lajiksi. Mulla on sama ongelma kun Eka-Vekaralla. Kaikkein pahin allergia on hevosista ja sitten kissoista. Mutta onneksi mä en pienenä koskaan ollut siskoni lailla hevoshullu¿olis ollut kauheeta jos olis kauheesti halunnut ratsastaa ja hoitaa hevosia, muttei olis pystynyt hengittmäään hevosten lähellä¿tosin kissat on mulle erittäin rakkaita elukoita ja ne on allergialistalla toisena ja saan niistä myös erittäin pahat allergiat, joten itkut on itketty jo moneen kertaan sen vuoksi kun kissaa ei ole voitu koskaan hakkia.

Sulla alkaa oleen tuo nt-ultra ihan lähimaastossa. Onnea matkaan¿ sielä on varmasti kaikki niin kuin pitääkin.



Eka-Vekara: Täällä tosiaan massu kasvaa silmissä huimaa vauhtia. Kun sitä ehti jo murehtiä, ettei masu kasva ollenkaan. Ja samoin on kyllä noiden ¿ hinkkien ¿ laitakin. Ihan kauheet tötsäthän ne jo on, vaikka ei mulle ole VIELÄ ainakaan tullut kun 1 kuppikoko lisää. Rintoja kutittaa ihan kauheesti kaiken aikaa¿lieko tuo iho kans venyy kaiken aikaa ja aiheuttaa sitten kutinaa. Massu kutis enemmän aikaisemmin, nyt ei enää niin paljon. Kovasti olen rasvannut rintoja, mahaa, reisiä ja peppua vauvaöljyllä jos pääsis sit vähäisemmillä raskausarvilla. Vielä niitä ei ole tullut.



Mulla on karsee nälkä¿ meen syömään. =)



titi75 ja kirppuli rv 20+3