Miehellä on iso omakotitalo ja asuu yksin
En tiedä jätänkö. Miehellä on 6 makuuhuonetta ja kaksi olohuonetta. Toinen olohuone muutettu elokuvateatteriksi ja hänellä siellä 5000€ maksava projektori.
Miehellä on jokaiselle harrastukselleen oma huone ja tekee lattiatkin itse. Tapetit laittanut itse. En voi sietää.
Miten voi olla noin itsekäs mies? Normaali ihminen ei tarvitse kuin yhden makuuhuoneen
Kommentit (27)
Jos ei oo provo, niin mitä v i t h u a ap??? Asuu yksin isossa omakotitalossa, mitä sitten ???
Enemmän ihmettelen sitä, että miksi osa ihmisistä asuu niin hemmetin pienessä. Hyvä ystäväni erosi. Myivät isohkon omakotitalon. Ja sitten hän osti pienen, ihan uuden, rivarikaksion. Oli kalliskin. Nyt hänellä on uusi mies ja asuvat siinä pienessä rivarissa. Molemmilla ikää 50 v, ja kaikki naapurit ovat about 20 v ...( = vuokralla olevia. ) Ystäväni siis omistaa ja asuu itse nuorten keskellä
Niin, mitä sitten?
Jos, siis JOS minulla olisi rahaa oikeasti enemmän, niin toteuttaisin unelmani muuttaa.
Eli jättäisin tämän paskaläävän, joka on pieni kaksio.
Muuttoauto veisi minut ja tavarani ison lottovoitot tms jälkeen ja loppuelämän koti olisi vain ja ainoastaan okt.
Riittävän lähellä palveluja, huoneita olisi kiva olla useampi mahdollisen perheenlisäyksen/vieraiden tms takia jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia.
Olen joskus asunut yksin okt:ssa ja voi luoja - se oli taivas, stressi tasot nousseet potenssiin tuhat, kun sieltä oli pakko muuttaa eron jälkeen 6 vuotta sitten pois:(
T: N 29 sinkku, joka tahtoo joka päivä muuttaa okt:hen vaikka asuu yksin..
Mikä tämän jutun pointti on? Miten miehen talo liittyy aphen?
Minun miesystävälläni on omakotitalo ja valintaperusteena autotalli 4 autolle. Ja on sillä kaksi mökkiäkin. Enemmän minua huolettaa oma taloni. Mutta ei kai nuo erosyyksi?
Ap, kuka sen talon (ja pihan) siivoaa? Sinäkö?
Aina, kun käy ilmi, että tapaamani tyyppi on jonkin sortin entusiasti, käyn mielessäni ajatuksia siitä, miten intomielisyys harrastuksen suhteen vaikuttaa minuun.
Esim. en voi sietää hikisiä treenivaatteita lojumassa kylppärissä tai pahimmillaa siellä täällä. En todellakaan rupeaisi miehen pyykkäriksi, mutta haluaisin pestä (ja saada kuviksi) omat vaatteeni silloin, kun on tarvis.
En jaksaisi päivittäistä musisointia kotona, jos asuisimme yhdessä. En haluaisi, että mies vetäytyy harrastamaan, jos meillä on ollut huono päivä.
En tykkäisi kuunnella (pitkäpiimäisiä) selostuksia harrastuksen tiimoilta.
Kotona harrastuksella olisi hyvä olla oma, suljettava tilansa, ettei minun tarvi nähdä/kuulla sitä normaalin asumiseni yhteydessä.
Olenko normaali vai en?
Olen kakolassa, tämä iso talo, mutta on meita muitakin.