Lue keskustelun säännöt.
Nyt sen tein! Jätin eroilmoituksen työnantajalle! Nyt loppui sairaanhoitajan ammatti minulta
16.09.2022 |
Nyt sen tein! Jätin eroilmoituksen työnantajalle! Nyt loppui sairaanhoitajan ammatti minulta. Ihanan vapautunut tunne kaiken sen taistelun jälkeen.
Kommentit (1184)
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta käy ilmi että hoitajat eivät ole sitä terävintä kansanosaa - silti lähihoitajatkin jotka yleisesti ottaen ovat sitä ihan kaikista lahjattominta ainesta, kuvittelevat ansaitsevansa lisää palkkaa työstä jonka kuka tahansa normaalijärkinen oppii muutamassa viikossa. Mutta kyllä se todellisuus sieltä iskee vasten kasvoja vielä. Toivottavasti saatte palkanalennuksen kun olette lakki kourassa kerjäämässä vanhaa suojatyöpaikkaanne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
En puutu muuhun, mutta on outoa väittää että jokin vastuu on enemmän kuormittavaa kuin toinen. Jos sinulle sairaanhoidon vastuu onkin kuormittavinta, niin esimerkiksi minä olen paljon mieluummin vastuussa ikääntyvästä vuodepotilaasta kuin ylivilkkaasta 5-vuotiaasta joka halkaisee kallonsa heti kun käännät katseesi muualle. Yritä sitten pitää silmäsi kymmenessä sähikäisessä yhtä aikaa.
"Eikö juridinen vastuu ole yleensä lääkärillä"
Noinhan sitä voi sivullinen kuvitella! Mutt todellisuus on tarua ihmeellisempi. Just oli lehdessä kirjoitus lähihoitajasta, joka sai potkut vakituisesta toimestaan; keikkalääkärin virheen vuoksi. Onhan se inhimillisempää ett alempiasteinen työntekijä tekee virheitä, mitä ett vahinko sattuu lipsahtamaan lääkärin määräämään uuteen lääkeannostukseen.
Neljä pitkää vuotta hoitaja on kärsinyt häpeästä, häneltä otettiin hoitajantyö pois, kaupunki antoi fudut. Rosis siunasi kaupungin toiminnan, Turun hovioikeus antoi päätöksen, ettei annosteluvirhe ollut yksistään hoitajan syy, hän ainoastaan kirjasi ja toteutti lääkärin resepti määräystä. Tampere maksaa nyt 20.000 vahingonkorvausta ja hoitajan oikeudenkäyntikulut molemmista oikeusasteista. Ex-hoitaja on opiskellut uuden ammatin työttömyys aikanaan
ja valmistui siihen lähiaikana, uus työpaikkakin on. Joten hoitsu sai lopultakin oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten hoitajat eivät ollenkaan mieti että myös he itse tai heidän läheisensä voivat sairastua ja joutua kärsimään tämän ihme lakkoilu/irtisanoutumis sekoilun takia. Kyllä varmaan sitten harmittaakin yhtäkkiä kun minä itse ei saa hoitoa.
Irtisanoutumis sekoilun? Tarkoitatko nyt ns.joukkoirtisanoutumista vai ylipäätänsä irtisanoutumista hoitotyöstä, jonka jo useat hoitotyötä tekevät ovat omaksi parhaakseen tehneet?
Viimeinen lause on outo. Pakkolakimainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minimi kirjoitti:
"Eikö juridinen vastuu ole yleensä lääkärillä"
Noinhan sitä voi sivullinen kuvitella! Mutt todellisuus on tarua ihmeellisempi. Just oli lehdessä kirjoitus lähihoitajasta, joka sai potkut vakituisesta toimestaan; keikkalääkärin virheen vuoksi. Onhan se inhimillisempää ett alempiasteinen työntekijä tekee virheitä, mitä ett vahinko sattuu lipsahtamaan lääkärin määräämään uuteen lääkeannostukseen.
Neljä pitkää vuotta hoitaja on kärsinyt häpeästä, häneltä otettiin hoitajantyö pois, kaupunki antoi fudut. Rosis siunasi kaupungin toiminnan, Turun hovioikeus antoi päätöksen, ettei annosteluvirhe ollut yksistään hoitajan syy, hän ainoastaan kirjasi ja toteutti lääkärin resepti määräystä. Tampere maksaa nyt 20.000 vahingonkorvausta ja hoitajan oikeudenkäyntikulut molemmista oikeusasteista. Ex-hoitaja on opiskellut uuden ammatin työttömyys aikanaan
ja valmistui siihen lähiaikana, uus työpaikkakin on. Joten hoitsu sai lopultakin oikeutta.
Eli hoitsu ei siis ollut vastuussa vaan lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Käsitin että vastuuvuorolainen on yksi tietty henkilö eikä jokainen vuorossa oleva sairaanhoitaja. En tiedä sairaanhoidon käsitteitä ja nimikkeitä.
minimi kirjoitti:
"Eikö juridinen vastuu ole yleensä lääkärillä"
Noinhan sitä voi sivullinen kuvitella! Mutt todellisuus on tarua ihmeellisempi. Just oli lehdessä kirjoitus lähihoitajasta, joka sai potkut vakituisesta toimestaan; keikkalääkärin virheen vuoksi. Onhan se inhimillisempää ett alempiasteinen työntekijä tekee virheitä, mitä ett vahinko sattuu lipsahtamaan lääkärin määräämään uuteen lääkeannostukseen.
Neljä pitkää vuotta hoitaja on kärsinyt häpeästä, häneltä otettiin hoitajantyö pois, kaupunki antoi fudut. Rosis siunasi kaupungin toiminnan, Turun hovioikeus antoi päätöksen, ettei annosteluvirhe ollut yksistään hoitajan syy, hän ainoastaan kirjasi ja toteutti lääkärin resepti määräystä. Tampere maksaa nyt 20.000 vahingonkorvausta ja hoitajan oikeudenkäyntikulut molemmista oikeusasteista. Ex-hoitaja on opiskellut uuden ammatin työttömyys aikanaan
ja valmistui siihen lähiaikana, uus työpaikkakin on. Joten hoitsu sai lopultakin oikeutta.
Mua myös ärsyttää tää jankkaat täällä, että lääkärillähän se vastuu on.
Ai millä lääkärillä? Kyllä, lääkäri vastaa lääkehoidon määräämisestä ja tarpeenmukaisuudesta, mutta kun se hoitajan työ on paljon muutakin kuin vaan sitä lääkärin määräämän napin lappamista asiakkaan naamaan.
Monen yksikön kohdalla lääkäri on juridisesti yhtä paljon vastuussa asiakkaiden hoidosta kuin teidän av-mammojen lasten kohdalla. Miettikäähän sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä13690 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta käy ilmi että hoitajat eivät ole sitä terävintä kansanosaa - silti lähihoitajatkin jotka yleisesti ottaen ovat sitä ihan kaikista lahjattominta ainesta, kuvittelevat ansaitsevansa lisää palkkaa työstä jonka kuka tahansa normaalijärkinen oppii muutamassa viikossa. Mutta kyllä se todellisuus sieltä iskee vasten kasvoja vielä. Toivottavasti saatte palkanalennuksen kun olette lakki kourassa kerjäämässä vanhaa suojatyöpaikkaanne takaisin.
Olet kuvottava!
Tule tekemään vaikka viikko lähihoitajan työtä alimiehityksellä ja Asukkaiden täytyy saada kuitenkin tarvitsemansa hoidot. Siihen päälle vielä lisätunteja kun seuraavastakin vuorosta puuttuu työntekijöitä.. Jne..
Et taida tietää mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Käsitin että vastuuvuorolainen on yksi tietty henkilö eikä jokainen vuorossa oleva sairaanhoitaja. En tiedä sairaanhoidon käsitteitä ja nimikkeitä.
Jokaisessa vuorossa on oltava vastuuhoitaja, joka on sen vuoron ajan vastuussa. Yleensä vuorossa on vain 2 työntekijää eikä jokainen vuorossa oleva ole tietenkään sh. Eikä se vastuuvuorolainen tarkoita aina sh:ta. Mutta paikkoja on erilaisia.
Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Käsitin että vastuuvuorolainen on yksi tietty henkilö eikä jokainen vuorossa oleva sairaanhoitaja. En tiedä sairaanhoidon käsitteitä ja nimikkeitä.
Jokaisessa vuorossa on oltava vastuuhoitaja, joka on sen vuoron ajan vastuussa. Yleensä vuorossa on vain 2 työntekijää eikä jokainen vuorossa oleva ole tietenkään sh. Eikä se vastuuvuorolainen tarkoita aina sh:ta. Mutta paikkoja on erilaisia.
Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut.
Ja jos asiallisesti yrittää kysyä, saa vain syytöksiä niskaansa. Ei ihmekään että ihmisten tiedot hoitotyöstä ovat huonot kun hoitajat raivostuvat heti jos jotain kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Voihan se lastentarhanopettajakin hakea vuoropäiväkotiin töihin, jos lisiä kaipaa.
Jep. Meidän yksikössä on linjaus, että sairaanhoitajat ei saa tehdä yövuoroja vaikka haluaisivatkin. Myöskään viikonloppuja ei saa tehdä kuin 1/lista. Menee kuulemma osaaminen hukkaan siinä... Se tarkoittaa tietenkin sitä, että yövuorot kasautuu lähihoitajille, joista moni ei haluaisi tehdä niitä ollenkaan, koska niistä maksettava korvaus ei vastaa lähimainkaan niistä aiheutuneita fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Viikonloput sen sijaan on ihan haluttuja monenkin taholta, koska lauantai-illat ja sunnuntait sekä arkipyhät on niitä ainoita, joista oikeasti hyötyy ja voi tienata lisien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minimi kirjoitti:
"Eikö juridinen vastuu ole yleensä lääkärillä"
Noinhan sitä voi sivullinen kuvitella! Mutt todellisuus on tarua ihmeellisempi. Just oli lehdessä kirjoitus lähihoitajasta, joka sai potkut vakituisesta toimestaan; keikkalääkärin virheen vuoksi. Onhan se inhimillisempää ett alempiasteinen työntekijä tekee virheitä, mitä ett vahinko sattuu lipsahtamaan lääkärin määräämään uuteen lääkeannostukseen.
Neljä pitkää vuotta hoitaja on kärsinyt häpeästä, häneltä otettiin hoitajantyö pois, kaupunki antoi fudut. Rosis siunasi kaupungin toiminnan, Turun hovioikeus antoi päätöksen, ettei annosteluvirhe ollut yksistään hoitajan syy, hän ainoastaan kirjasi ja toteutti lääkärin resepti määräystä. Tampere maksaa nyt 20.000 vahingonkorvausta ja hoitajan oikeudenkäyntikulut molemmista oikeusasteista. Ex-hoitaja on opiskellut uuden ammatin työttömyys aikanaan
ja valmistui siihen lähiaikana, uus työpaikkakin on. Joten hoitsu sai lopultakin oikeutta.
Eli hoitsu ei siis ollut vastuussa vaan lääkäri.
Lukekaa juttu. Lähihoitajasta tehtiin syyllinen ilman perusteita, väittämällä perusteettomia ja osoittamalla sormella ilman todistetta. Johtotasolta alkaen ja vääristäen totuuksia ja tuomio. Onneksi kyseinen hoitaja jaksoi puolustaa itseään. Vaikka tuomio muuttui, se on silti koettu ja kertoo karua faktaa miten tämä homma kentällä menee.
Haluaako joku oikeasti hoitoalalle luettuaan tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Käsitin että vastuuvuorolainen on yksi tietty henkilö eikä jokainen vuorossa oleva sairaanhoitaja. En tiedä sairaanhoidon käsitteitä ja nimikkeitä.
Jokaisessa vuorossa on oltava vastuuhoitaja, joka on sen vuoron ajan vastuussa. Yleensä vuorossa on vain 2 työntekijää eikä jokainen vuorossa oleva ole tietenkään sh. Eikä se vastuuvuorolainen tarkoita aina sh:ta. Mutta paikkoja on erilaisia.
Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut.
Ja jos asiallisesti yrittää kysyä, saa vain syytöksiä niskaansa. Ei ihmekään että ihmisten tiedot hoitotyöstä ovat huonot kun hoitajat raivostuvat heti jos jotain kysyy.
Lue tämä:
"Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut."
Tämä on tullut hyvin esille jo tämänkin viestiketjun kohdalla. Ei ole ihmekään, että hoitajat ei aina jaksa korjata vääriä ja usein jopa herjaavia väitteitä täällä asiallisesti. Moni ei edes kysy, vaan olettaa ja yleistää ja syyttää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs hoitajat nyt ovat melodramaattisia, ihan kuin olisivat joutuneet jonkun hirveän sorron kohteeksi.
Öö, et ole tainnut lukea uutisia? Tänään vasemmistohallitus runnoi läpi orj*työlain mikä vie hoitajalta kaikki perustyöntekijän oikeudet. Työnantaja voi pakottaa tekemään töitä tauotta vaikka 24h tämän lain nojalla. Et saa irtisanoutua, laki antaa työnantajalle oikeuden estää tämä. Laki antaa myös työnantajalle oikeuden määrätä ex-työntekijä takaisin hoitotyöhön vaikka ex-työntekijä olisi ollut vaikka toimistotöissä jo 2v.
Törkeä laki. Törkeä.
Minä jatkan sairaanhoitajan työssäni, koska tykkään siitä.
Tämänhetkinen työpaikkani on ihan kiva ja palkkakin riittävä.
Mutta ikinä enää en äänestä demareita!
Ja toivon, että Milla-Riikka tipahtaa tuoliltaan. Hän on vain sekoittanut pakkaa ja pitänyt huolta omasta palkastaan. Näkee jo naamastakin!
Vierailija kirjoitti:
minimi kirjoitti:
"Eikö juridinen vastuu ole yleensä lääkärillä"
Noinhan sitä voi sivullinen kuvitella! Mutt todellisuus on tarua ihmeellisempi. Just oli lehdessä kirjoitus lähihoitajasta, joka sai potkut vakituisesta toimestaan; keikkalääkärin virheen vuoksi. Onhan se inhimillisempää ett alempiasteinen työntekijä tekee virheitä, mitä ett vahinko sattuu lipsahtamaan lääkärin määräämään uuteen lääkeannostukseen.
Neljä pitkää vuotta hoitaja on kärsinyt häpeästä, häneltä otettiin hoitajantyö pois, kaupunki antoi fudut. Rosis siunasi kaupungin toiminnan, Turun hovioikeus antoi päätöksen, ettei annosteluvirhe ollut yksistään hoitajan syy, hän ainoastaan kirjasi ja toteutti lääkärin resepti määräystä. Tampere maksaa nyt 20.000 vahingonkorvausta ja hoitajan oikeudenkäyntikulut molemmista oikeusasteista. Ex-hoitaja on opiskellut uuden ammatin työttömyys aikanaan
ja valmistui siihen lähiaikana, uus työpaikkakin on. Joten hoitsu sai lopultakin oikeutta.
Mua myös ärsyttää tää jankkaat täällä, että lääkärillähän se vastuu on.
Ai millä lääkärillä? Kyllä, lääkäri vastaa lääkehoidon määräämisestä ja tarpeenmukaisuudesta, mutta kun se hoitajan työ on paljon muutakin kuin vaan sitä lääkärin määräämän napin lappamista asiakkaan naamaan.
Monen yksikön kohdalla lääkäri on juridisesti yhtä paljon vastuussa asiakkaiden hoidosta kuin teidän av-mammojen lasten kohdalla. Miettikäähän sitä.
Tämä. Ei kaikissa paikoissa ole lääkäriä, joka kantaisi sen vastuun kokonaishoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalalla on yksi merkittävä etu verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun alaa: töitä löytyy aina, eikä tarvitse olla edes se "hyvä tyyppi" joita haetaan käytännössä kaikilla muilla aloilla. Ei haittaa aukot cv:ssä tai se että työhistoria on rikkonainen, kunhan on ne hoitajan paperit. No lääkäreillä on ehkä sama tilanne, mutta kaikilla muilla aloilla ei työllistyminen ole mitenkään varmaa.
Mutta mitä jos työ on niin kamalaa ettei sitä haluta tehdä edes rahasta? Ei ainakaan millään pikku summalla. Jonkunhan ne työt on tehtävä, mitä jos (kun) kukaan ei kohta enää suostu?
Tämähän se on juuri ongelmana kun työtä ei haluta tehdä edes rahasta. Hoitoalalta siirrytään reilusti pienempipalkkaisiin töihin. Eli mitä se palkankorotus sitten auttaisi kun raha ei ole motivaattori tehdä kamalaa työtä? Kalliin ja hyödyttömän rahan syytämisen sijasta pitää korjata ne muut ongelmat, minkä takia se työ on niin kamalaa.
No mites ne korjataan ja huom, ilman rahaa? Kerropa se.
Lähdetään siitä että monet ongelmat johtuvat liian vähästä työvoimasta. Kuitenkin opiskelijoita on riittävästi ja ovat hakeutuneet alalle palkan tietäen. Jossain vaiheessa kuitenkin päättävät etteivät halua jäädä alalle vaan lähtevät mieluummin vaikka uudelleen opiskelemaan raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle. Jostainhan tämä kertoo. Monessa paikassa huono ilmapiiri se on se näkyvin ja tuntuvin ongelma miksi työpaikkaan ei haluta jäädä ja miksi työtä on sitten liikaa niille jotka jäävät. Onneksi ilmapiiriä voi jokainen muuttaa ihan ilmaiseksi.
Onko joku oikeasti kertonut lähteneensä raskaammalle ja pienemmin palkatulle alalle? Mikä tämä tämmöinen ala sitten on ollut?
Ettet nyt vaan vetelis omiasi ;).
On, esimerkiksi siivoojaksi. Tunnen näitä itsekin ja vauvallakin on hoitajat kertoneet hakeneensa siivoojaksi vaikka palkka on puolet pienempi ja työ heidän omienkin sanojensa mukaan raskaampaa.
Siivoojien työn on lähinnä vain fyysisesti raskasta, ei muuten. Okei, kiirettä on, mutta sitä tuppaa olemaan joka alalla nykyään. Tiedän kokemuksesta mistä puhun, olen tehnyt sekä että. Eli turha tulla haukkumaan, että vähättelisin alaa tai ammattia. Minä olin valmis vaihtamaan hoitoalan siivoojan hommiin pienemmällä palkalla, mutta sainkin toimistotyön. Henkinen ja psyykkinen stressi ja kuormitus on paljon pahempaa kuin fyysinen.
Varmasti näin. Siivoustyössä on hyviä puolia, vaikka palkka onkin pieni. Saa usein olla yksin, ei ole vittumaisia työkavereita, ei negailijoita ja ankeuttajia, ei simputusta, ei psyykkistä stressiä.
Palkka ei siis ole paras motivaattori työhön. Moni arvostaa muita asioita enemmän. Esimerkiksi siivousalalla ei ole työvoimapulaa. Kai olisi, jos palkka olisi tärkein vetovoimatekijä alalle, kuten hoitajat ajattelevat. Siksi tuntuu hullulta yrittää korjata hoitoalan työvoimapulaa rahalla, vaikka moni on valmis tyytymään puolet pienempään palkkaan jos muut asiat työssä ovat paremmin.
Siivousalalla ei ole vastuuta, se se suurin motivaattori itselläni oli siivousalalle. Saa vain suorittaa sen tehtävänsä, olla omissa ajatuksissaan ja vain siivota. Lähes täysin vastuutonta työtä tekeekin paljon pienemmällä palkalla.
Itselläni ei ainakaan koskaan ollut hoitoalalla ollessani mitään ongelmaisia työyhteisöjä tai huonoa työilmapiiriä. Silti halusin alalta pois. Ei se vika siinä hoitoalassa ole se ilmapiiri niin kuin haluatte aina väittää, ja usein juuri ne, jotka eivät itse ole koskaan edes alalla olleet.Ongelma on siis vastuu, ei palkka. Pitää siis keksiä keinoja miten vastuuta saa vähemmäksi. Eikö yleensä muuten juridinen vastuu ole lääkärillä? Kysyn ihan aidosta mielenkiinnosta, koska tosiaan en tunne alaa enempää kuin tuttujeni kokemusten kautta ja vastuusta ei ole heidän kanssa ollut puhetta, eivät ole koskaan maininneet sitä ongelmista puhuttaessa.
Ongelma on oli siis palkan suhde vastuuseen. Se ei täsmännyt. Kyllä se vastuu hoidosta ja vuoron tekemisistä jne oli ihan meillä hoitajilla. Tietysti viime kädessä esimiehellä, mutta toki vastuuvuorolainen on vastuussa tapahtumista ja hoidosta sen vuoronsa aikana. Ja kuka on niin robotti, että pystyy mielessään ulkoistamaan kaiken vastuun, jos jotain sillä omalla vuorollaankäy? Ei kukaan.
Tokihan itse työn tekeminen on työntekijän vastuulla. Ja on ymmärrettävää että työntekijä kokee vastuuta myös asioista mistä ei ole juridisesti vastuussa. Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille että palkka olisi sama kuin todellisessa juridisessa vastuussa olevalla.
Se on kuitenkin totta, että harvoin vastuu ja palkka kohtaavat. Esimerkiksi lastentarhanopettajilla on ihan huima vastuu toisten lapsista, mutta heilläkin palkka puolet pienempi kuin hoitajalla.
Kyllä sillä vastuuhoitajalla on myös juridisesti vastuuta sen oman vuoronsa aikana. Miten sä et tätä tajua? Vaikka se yksikön esimies on loppupeleissä juridisesti vastuussa monestakin asiasta, niin ei ne hoitajat, varsinkin vuoron vastuuhoitaja, ole juridisesti vastuuton kuten nyt väität. Kyllä siellä syytetyn pallilla molemmat istuu, jos jotain tapahtuu.
Toki lastentarhanopettajalla on paljon vastuuta myös, mutta heidän asiakkaansa ovat yleensä terveitä. Sairaiden, monivammaisten tai ikääntyvien kohdalla se vastuu on ihan toisenlaista ja eri tavalla kuormittavaa.
Enhän väittänyt? Sanoin etten tiedä asiasta ja siksi kysyin sinulta. Ensimmäisessä vastauksessasi et kertonut juridisesta vastuusta mitään vaan sanoit että on vastuussa vuoron tekemisestä. Ja painotit vielä lopuksi että vastuu tuntuu olevan itsellä vaikka se olisikin esimiehellä.
Teidän hoitajien kanssa on vaikea keskustella koska olette sekavia ja aggressiivisia. Aina kun luen näitä keskusteluja, uskon yhä enemmän että työilmapiiri on hoitoalalla oltava tosi huono.
No en tajunnut, että olisi pitänyt erikseen painottaa juridista vastuuta. Oletin, että tällainen asia nyt olisi itsestään selvää, kun vastuusta puhutaan ja sinä sen vastuun vielä otit esille. Miksi minä puhuisin kivistä ja sinä kannoista? Ja mitä sinä kuvittelit sen vastuuvuorolaisen sitten tarkoittavan?
Käsitin että vastuuvuorolainen on yksi tietty henkilö eikä jokainen vuorossa oleva sairaanhoitaja. En tiedä sairaanhoidon käsitteitä ja nimikkeitä.
Jokaisessa vuorossa on oltava vastuuhoitaja, joka on sen vuoron ajan vastuussa. Yleensä vuorossa on vain 2 työntekijää eikä jokainen vuorossa oleva ole tietenkään sh. Eikä se vastuuvuorolainen tarkoita aina sh:ta. Mutta paikkoja on erilaisia.
Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut.
Ja jos asiallisesti yrittää kysyä, saa vain syytöksiä niskaansa. Ei ihmekään että ihmisten tiedot hoitotyöstä ovat huonot kun hoitajat raivostuvat heti jos jotain kysyy.
Lue tämä:
"Ihmisillä on niin vajavaisia tietoja ja hölmöjä käsityksiä koko hoitotyöstä ja silti ollaan suuna päänä täälläkin jauhamassa ja pätemässä ja julistamssa ja niin tietävinään kaikesta kaiken paremmin kuin muut."Tämä on tullut hyvin esille jo tämänkin viestiketjun kohdalla. Ei ole ihmekään, että hoitajat ei aina jaksa korjata vääriä ja usein jopa herjaavia väitteitä täällä asiallisesti. Moni ei edes kysy, vaan olettaa ja yleistää ja syyttää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Eihän metsä vastaa niin kuin huudetaan, jos joku kysyy asiallisesti ja saa hoitajat suuttumaan.
Ja mielestäni hoitajilla on velvollisuus vastata ihmisten kysymyksiin. Me joudumme maksamaan ne veronkorotukset mitkä hoitajien palkankorotusten takia ovat tiedossa. Itse ainakin haluan tietää, miksi palkkoja pitää korottaa ja mistä maksamme.
Voihan se lastentarhanopettajakin hakea vuoropäiväkotiin töihin, jos lisiä kaipaa.