Nainen, mitkä ovat sinun syysi siihen, että haluat niin vähän seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Mies on haukkunut ulkonäköäni. Siitä menivät minun haluni. Minä pystyn haluamaan vain sellaista miestä, jonka koen pitävän minua viehättävänä/puoleensavetävänä.

Voiko olla mahdollista, että siinä olisikin jotain korjattavaa? Vai haukkuuko ihan muuten vaan?

En mä vaan ymmärrä tätä. Miksi jatkatte?

Jos alkaa sataa vettä, niin jäätkö sateeseen kastumaan vai avaatko sateenvarjon tai menetkö sateensuojaan? Moni, ihan liian moni jää seisomaan sateeseen.

En halua enää miestäni koska hän saa outoja raivokohtauksia yhtä-äkkiä, valittaa aamusta iltaan ja on lähes aina huonolla tuulella, huomauttelee ulkonäöstäni vaikka olen ihan hyvännäköinen. Muiden seurassa on hauska supliikkimies ja kohtelias herrasmies.

Vierailija kirjoitti:

Koen, että suhteeni mieheni kanssa on tätä nykyä sen verran etäinen etten halua myöskään seksiä. Mitään suurempia kriisejä ei sinänsä ole, mutta ei toisaalta erityistä henkistä yhteyttäkään saati mitään romanttista. Tässä lapsia kasvatellaan ja laskuja maksellaan ja yhdessä on "ihan kiva" viettää aikaa ja katsella telkkaria tai käydä lenkillä. Mutta seksihaluihin itsellä vaadittaisiin kyllä niitä hieman suurempia tunteitakin.

Täällä oli ihan hyviäkin syitä seksin haluamattomuuteen, mutta näitäben ymmärrä. Muutkin tässä ketjussa tämän ovat maininneet. Mikä vi ttu on henkinen yhteys? Naisten ongelma on tämä henkisen yhteyden puute. Voin kertoa mikä se oikeasti on, ja miten se pitää kirjoittaa. Miksi ette vaan kirjoita, että olette kyllästyneet mieheenne. Kun luulisi, että pitkään yhdessä olevilla olisi se henkinen yhteys. Mutta ei. Naapurin Rane, kun pikkasen vinkkaa silmää, tai kuuntelee postilaatikolla murheet, niin yhtäkkiä henkinen yhteys löytyy. Oma ukko on kuunnellut tuhannet murheet, mutta se on eri asia. Kyllä se henkinen yhteys siihen Raneenkin ajan myötä katoaa, niinkuin omaan mieheenkin, ja seuraavaan. Se on vaan kyllästyminen se tunne, joka teille naisille tulee, kun toisessa ei ole enää mitään uutta.

M42

Kun se ukko tulee amupäiväll reissultansa, eli panoltansa kotiin, niin ei siinä hirveesti ole tapetilla "kulta tules sänkyyn" fiilikset.

Yksikin kerta tuohon riittää. Ja kun on pienet lapset iinä, niin nainenhan se on joka nielee kaiken ja ajattelee niitä  lapsiaan.

EI SE MIES.

Tästä asetelmasta sitten pitäs pukea niitä "hepeniä" ja tarjoilla persettä yms.

NIINKÖ?

Ja kun se mies vaan työntää sitä mulkkuaan eikä tee niin mitään muuta, niin kuka on se joka voittaa.

Jospa joku mies oikeasti vastaisi. Olis kiva. Jos ette itse ole noin tehneet niin varmasti joku kaverinne on.

Vierailija kirjoitti:

Kun se ukko tulee amupäiväll reissultansa, eli panoltansa kotiin, niin ei siinä hirveesti ole tapetilla "kulta tules sänkyyn" fiilikset.

Yksikin kerta tuohon riittää. Ja kun on pienet lapset iinä, niin nainenhan se on joka nielee kaiken ja ajattelee niitä  lapsiaan.

EI SE MIES.

Tästä asetelmasta sitten pitäs pukea niitä "hepeniä" ja tarjoilla persettä yms.

NIINKÖ?

Ja kun se mies vaan työntää sitä mulkkuaan eikä tee niin mitään muuta, niin kuka on se joka voittaa.

Jospa joku mies oikeasti vastaisi. Olis kiva. Jos ette itse ole noin tehneet niin varmasti joku kaverinne on.

Vai vastauksia.

Kirjoitappa ensi kerralla hiukan eri sävyyn. Nyt saat vaan virtuaalisen keskarin.

Ei juurikaan .. 'tuttua'-puhumista.

Se ahdistaa.

Ehkä jos joisi viinaa?

Mutta kun ..'tuntuu"-että:

Sekin pilattu.. (nyky-) ihmisen..

Elämä, seksit ja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Mies on haukkunut ulkonäköäni. Siitä menivät minun haluni. Minä pystyn haluamaan vain sellaista miestä, jonka koen pitävän minua viehättävänä/puoleensavetävänä.

ei mikään tyypillinen 'tohvelisankari', kun rehellisenä suomalaisena miehenä sanoo, asian rehellisesti. asian jota tyypillinen 'täydellinen aina ja kaikessa' oleva suomalainen nainen ei rehellisesti halua uskoa? vai mistä muusta mahtaa olla kyse. (kerro kerro kuvastin..)

Vierailija kirjoitti:

Haluan kyllä seksiä ja hellyyttä, mutten saa kumpaakaan. Mies kohtelee minua kylmästi, ei halaa eikä pussaile. Sysää syrjään, kun yritän halata ja kääntää päänsä pois, kun yritän pussata.

Sitten kun hän haluaa purkaa paineitaan niin minun pitäisi olla valmiina parissa minuutissa. Joo ei kiitos, mielummin olen kokonaan ilman.

Ymmärrän tämän toisaalta hyvin. Meillä tilanne vaan on sellainen että sitä läheisyyttä ja pussailua kovasti kaivataan, ja selitykseksi heikohkolle seksielämälle on tarjottu juurikin tämän läheisyyden puutetta. No, minäpäs sitä aikoinaan kovasti koitin korjata ja antaa enemmän sitä läheisyyttä ja pussailuja jne, vaan johtiko se mihinkään? Se johti vain siihen että itsellä teki mieli entistä enemmän koskettelujen jne myötä, mutta lopputulema oli edelleen sama. Päivän mittaan saattoi olla signaalia että jotain tapahtuu, mutta kun ilta koitti niin uni oli tärkempää. Jaksoin tuota itseni tsemppaamista jonkin aikaa, mutta nyt on kyllä tilanne jo kämppis-tasolla ollut useamman vuoden. Ja kun joku kysyy miksi olemme yhdessä, niin vastaus on lapset ja asuntolaina.

Kirjoja hän on lukenut tänä vuonna ainakin 50, seksiä on ollut 3 kertaa. Että ei, ajanpuutteesta se ei kyllä johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kyllä seksiä ja hellyyttä, mutten saa kumpaakaan. Mies kohtelee minua kylmästi, ei halaa eikä pussaile. Sysää syrjään, kun yritän halata ja kääntää päänsä pois, kun yritän pussata.

Sitten kun hän haluaa purkaa paineitaan niin minun pitäisi olla valmiina parissa minuutissa. Joo ei kiitos, mielummin olen kokonaan ilman.

Ymmärrän tämän toisaalta hyvin. Meillä tilanne vaan on sellainen että sitä läheisyyttä ja pussailua kovasti kaivataan, ja selitykseksi heikohkolle seksielämälle on tarjottu juurikin tämän läheisyyden puutetta. No, minäpäs sitä aikoinaan kovasti koitin korjata ja antaa enemmän sitä läheisyyttä ja pussailuja jne, vaan johtiko se mihinkään? Se johti vain siihen että itsellä teki mieli entistä enemmän koskettelujen jne myötä, mutta lopputulema oli edelleen sama. Päivän mittaan saattoi olla signaalia että jotain tapahtuu, mutta kun ilta koitti niin uni oli tärkempää. Jaksoin tuota itseni tsemppaamista jonkin aikaa, mutta nyt on kyllä tilanne jo kämppis-tasolla ollut useamman vuoden. Ja kun joku kysyy miksi olemme yhdessä, niin vastaus on lapset ja asuntolaina.

Kirjoja hän on lukenut tänä vuonna ainakin 50, seksiä on ollut 3 kertaa. Että ei, ajanpuutteesta se ei kyllä johdu.

Ja lukee taatusti jotain eroottista materiaalia ja sitten hinkkailee salaa itseään.

Kyllä mä säälin teitä kaikkia, jotka olette vastaavassa tilanteessa.

Tänä vuonna alkanut haluttomuus ja syitä on ainakin seuraavat: 

Sairastin koronan alkuvuodesta ja sen jälkeen meni kauan, että voimat palasivat, ainakin kesään asti. Limakalvot ovat edelleen todella kuivat, vaikka lääkärin mukaan minulla ei ole vielä vaihdevuosia, joten todennäköisesti joku koronan jälkioire tuokin. Yhdyntä siis sattuu enkä kostu normaalisti.

Mies muuttuu todella ärsyttäväksi jos meillä ei ole seksiä. Hän on kuin maansa myynyt, lyhytpinnainen ja ärtyisä. Minulle tulee olo, että nyt pitäisi ostaa seksillä kotirauhaa, mutta se ajatus ei saa minua haluamaan seksiä yhtään enempää. Vie ne vähätkin halut pois. 

Ollaan vielä alle 40 vuotiaita molemmat, mutta mies tuntuu jämähtäneen. Hän ei halua kokeilla uusia harrastuksia, ei lue uutisia tai ole selvillä mistään tämän hetken puheenaiheista (sähkökriisi, Ukraina ääriesimerkkeinä). Mistä tällaisen ihmisen kanssa puhuu? Kaikki keskustelut menevät siihen, että selitän kuin peruskouluikäiselle lapsellemme "Venäjä katkaisi kaasun tulon Saksaan, Saksa on riippuvainen maakaasusta, Suomessa sähkön hinta nousee, koska sähkön hinta muodostuu kalleimman tuotantotavan mukaan" milloin mistäkin asiasta. Mistään ei siis voida vain keskustella vaan hänelle pitää ensin kertoa että tällainen juttu on meneillään. Hän on selvillä kyllä urheilu-uutisista lempilajiensa suhteen ja sarja- ja elokuvauutuuksista sekä oman ammattialansa muutoksista, mutta kaikki muu menee ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua minua, sen seurauksena on omatkin halut hiipuneet.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen, että suhteeni mieheni kanssa on tätä nykyä sen verran etäinen etten halua myöskään seksiä. Mitään suurempia kriisejä ei sinänsä ole, mutta ei toisaalta erityistä henkistä yhteyttäkään saati mitään romanttista. Tässä lapsia kasvatellaan ja laskuja maksellaan ja yhdessä on "ihan kiva" viettää aikaa ja katsella telkkaria tai käydä lenkillä. Mutta seksihaluihin itsellä vaadittaisiin kyllä niitä hieman suurempia tunteitakin.

Täällä oli ihan hyviäkin syitä seksin haluamattomuuteen, mutta näitäben ymmärrä. Muutkin tässä ketjussa tämän ovat maininneet. Mikä vi ttu on henkinen yhteys? Naisten ongelma on tämä henkisen yhteyden puute. Voin kertoa mikä se oikeasti on, ja miten se pitää kirjoittaa. Miksi ette vaan kirjoita, että olette kyllästyneet mieheenne. Kun luulisi, että pitkään yhdessä olevilla olisi se henkinen yhteys. Mutta ei. Naapurin Rane, kun pikkasen vinkkaa silmää, tai kuuntelee postilaatikolla murheet, niin yhtäkkiä henkinen yhteys löytyy. Oma ukko on kuunnellut tuhannet murheet, mutta se on eri asia. Kyllä se henkinen yhteys siihen Raneenkin ajan myötä katoaa, niinkuin omaan mieheenkin, ja seuraavaan. Se on vaan kyllästyminen se tunne, joka teille naisille tulee, kun toisessa ei ole enää mitään uutta.

M42

En lähtisi ainakaan omalla kohdalla sanomaan kyllästymiseksi siihen itse ihmiseen, vaikka tottahan sekin on, että lapsiperhearjessa parisuhde jää helposti arjen jalkoihin ja illalla on monesti niin puhki, että haluaa vaan olla hetken yksin ja mennä sitten nukkumaan. Toki kaikilla se ei varmasti mene näin, mutta ainakin itse lataudun parhaiten omassa rauhassani ilman yhdenkään lajitoverin seuraa.

Se yhteyden puute sitten. No, omalla kohdallani tuntuu, että kun vuosien sumun (monenlaista jaksamista verottavaa on ollut vuosien varrella) jälkeen olen taas pikkuhiljaa oma itseni ja teen asioita, joista itse pidän, olen huomannut miten hiton erilaisia me ollaan. Itse olen tunteella käyvä tuuliviiri, toinen on maailman rationaalisin ja tasaisin tyyppi. Varmasti se tasaisuus ja tietynlainen turvallisuus itseäni alkuun viehättikin ja niitä arvostan oikeasti edelleen. Kuitenkin liian usein tuntuu siltä, ettei kumpikaan tiedä, mitä toisen päässä liikkuu - toinen ei ylipäätään puhu fiiliksistään, ja minä, no, minä en enää puhu omistani, kun en saa vastakaikua. Fyysistä kemiaa on kyllä ollut ja on vieläkin, mutta kai sitä iän myötä kaipaa myös sitä henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonkinlaista "me-henkeä". Hyvin erilaisina ihmisinä ollaan enemmän toisiamme vastaan kuin samalla puolella, ja se on yllättävän vaikea asia muuttaa. Varsinkin kun toisen kanssa näistä asioista on pirun vaikea puhua, ja itsekin olen vuosien mittaan mennyt siihen, että puhutaan vaan arkisista asioista.

Olen aseksuaali

Pääsyynä h'elvetin huonot seksikokemukset. Ei jaksa enää kiinnostaa. Toiseksi syynä mun tuntoaisti, jossa on jotain vikaa.