Voiko epävakaan ihmisen kanssa ystävyydestä tulla mitään?

Kuuntele itseäsi. Jos toinen on hankala usein ja jäät ajattelemaan hänen sanomisiaan ja tekemisiään pitkäksi aikaa, niin onko kaveruus sen väärti? Jos pahoitat mielesi hänen takiaan ja selittelet itsellesikin jo toisen tekoja, niin ei se mielestäni ole kivaa. Ei kukaan halua lyödä päätään seinään jatkuvasti.

Suosittelisitko vikka mahdolliselle tyttärellesi ystävyyttä tuollaisen ihmisen kanssa? Kehottaisitko tytärtä vain puremaan hampaita yhteen ja hymyilemään, kun toinen on todella ilkeä jatkuvasti?

Voi, jonkun epävakaan kanssa. Sinun ystäväsi tapauksessa epäilen kovasti.

Kirjoitin pitkän viestin omasta kokemuksesta epävakaana mutta meni hyväksyntään. Lyhyesti sanottuna, itse olen rauhoittunut 5 vuotta diagnoosin jälkeen ja saanut myös ihmissuhteeni kuntoon, mutta se on vaatinut oman halun muuttua ja hirveästi työtä. Älä siedä toiselta kaikkea, vaan aseta rajat mitä toiselta katselet. Loppu on hänestä kiinni. Epävakaus ei tarkoita, että on oikeus elää miten haluaa. Teoilla ja käytöksellä on seuraukset.

Mulla on kavereita vanhoja ja uusia. Tosin välillä puhdistan pöytää ja moni luulee kunniansa. Samoin moni ghoustaa myös minut. Sairaudelleni en voi mitään ja usein toivon että jengi ymmärtäisi myös minua. Puhumalla sairaudesta voisi olla apua. Kaksisuuntainen on diagnoosi

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Tai sanotaanko niin, että jos toinen ei osoittaudu hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi, niin ystävyys kannattaisi oman mielenrauhan takia lopettaa tai laittaa ainakin joksikin aikaa sivuun. Ainakin minä olisin mielummin yksin, kuin kaistapään kanssa.

Kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä. Jos toinen suoltaa suustaan ihan kaiken ikävän, mitä ikinä keksii ja sitä rumaa tekstiä saa kuunnella usein, niin ei se ole ystävyyttä, vaan toisen naamaan sylkemistä. Ei toinen voi käyttäytyä kuin järjetön ystävänsä kohtaan ja kohta sitten taas ollakin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sellaista voi unohtaa ja ei sellaisen mielipuolen kanssa voi tulla ikinä hyvää ja tasapainoista ystävyyssuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Lue ap:n viesti uudelleen.

Oletko sinä se raivotautinen ystävä, jota pitäisi ymmärtää? Ymmärrätkö sinä muka muita ihmisiä? Tuskin. Hyväksytkö sinä kaikki ja kaikenlaiset ihmiset? Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kavereita vanhoja ja uusia. Tosin välillä puhdistan pöytää ja moni luulee kunniansa. Samoin moni ghoustaa myös minut. Sairaudelleni en voi mitään ja usein toivon että jengi ymmärtäisi myös minua. Puhumalla sairaudesta voisi olla apua. Kaksisuuntainen on diagnoosi

Kaverit ovat kavereita, tässä ap kysyi ystävyydestä.

Sinä voit sairaudellesi itse asiassa aika paljonkin, jos niin haluat. On ihan turhaa virnistellä jonkun diagnoosin takaa ylimielisesti muille, sinä se olet se, joka puhuu rumasti, ei diagnoosisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Toki, mutta se ei tarkoita, että voi käyttäytyä ihan miten lystää ilman mitään impulssikontrollia. Kuka jaksaa jatkuvasti ragettavaa ja huomionhakuista ihmistä, joka saa raivarin pikkuasioista, uhkailee itsarilla kun asiat ei mene mielen mukaan ja niin edelleen?

Epävakaa on epäluotettava, joten mitään isoja salaisuuksia ja omia asioita sellaiselle ei voi kertoa. Korkeintaan pinnalliseksi kaveriksi voisi ajatella, muttei mitään sen syvempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Toki, mutta se ei tarkoita, että voi käyttäytyä ihan miten lystää ilman mitään impulssikontrollia. Kuka jaksaa jatkuvasti ragettavaa ja huomionhakuista ihmistä, joka saa raivarin pikkuasioista, uhkailee itsarilla kun asiat ei mene mielen mukaan ja niin edelleen?

Näin, kukaan normaalisti tunteva ei halua pahoittaa mieltään jatkuvasti sen takia, että toinen katsoo oikeudekseen "sanoa suorat sanat" ja joka raivoaa kaikista asioista. Jos siinä on mukana vielä päihteet, niin ystävyys saattaa olla hyvin vaarallista.

Jatkuva itsari-itkeminen on taas erittäin raskasta kuunneltavaa kenelle tahansa ja jos toinen ei haluakaan hoitaa itseään ammattilaisella kuntoon, niin muilla ei ole välttämättä mitään voimaa olla tällaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Mitä tahansa p*skaa ei kuitenkaan tarvitse sietää, ihan jo oman mielenterveyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Niin ne Hitlerinkin ystävät sanoi. Stalinilla ei tainnut olla ystäviä, mahtaako Putellakaan olla?

No enpä sanoisi että tuossa vaiheessa olevan kanssa onnistuu. Itse kulkenyt pitkän tien ja nyt päälle kolmekymppisenä siinä pisteessä että ei enää tarvitse niin sanotusti lähteä tunteen mukaan. Esim. tunnistan kun olen triggeröitynyt ja osaan rauhoittaa itseni, ei tarvitse raivota kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Kun on hyvällä tuulella, on mitä parhainta seuraa. Mutta suuttuu aivan käsittämättömän pienistä asioista. Ja suuttuessaan ei puheissa ole mitään suodatinta. En tiedä puhuuko silloin mitä oikeasti ajattelee vai puhuuko suuttuessaan ihan mitä vaan.

Onko jotain toivoa että ystävyys onnistuu? Kun ei haluaisi toista hylätäkään. Jos tuo jatkuva kiukuttelu pikkuasioista loppuisi.., mutta ei taida olla toivoa

Hyvällä tuulella olokin on pelkkää teatteria ja manipulointia, kun sairauteen/luonteeseen liittyy tarve olla hyväksytty ja pelko hylkäämisestä.

Epävakaa itse voi hylätä ystävänsä mitättömistäkin syistä, kaikki aiempi hyvä unohtuu välittömästi ja saat kuulla kuinka surkea ja olematon olet. Solvauksen määrällä ei ole mitään rajaa, kun tekstiviestit viuhuu.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa on epäluotettava, joten mitään isoja salaisuuksia ja omia asioita sellaiselle ei voi kertoa. Korkeintaan pinnalliseksi kaveriksi voisi ajatella, muttei mitään sen syvempää.

Onko näin? Kuuluuko tämäkin juttuun? Olen kyllä sen verran luottanut että puhun asioitani, mutta en ole tullut ajatelleeksi että tosiaan, kannattaako luottaa..

Ei. Jos joku on epävakaa todella tai narsisti, miksi haluat väkisin olla seurassa. Se toinen ei pidä sinusta tai onko hänellä stressi, alkoholi, huume, mikä. Katso joku sopivampi seura. Omalla vastuulla jos väkisin tunkee jonkun seuraan, mitä järkeä.

Hyvää viihdettä epävakaan henkilöt sekoilut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on hyvällä tuulella, on mitä parhainta seuraa. Mutta suuttuu aivan käsittämättömän pienistä asioista. Ja suuttuessaan ei puheissa ole mitään suodatinta. En tiedä puhuuko silloin mitä oikeasti ajattelee vai puhuuko suuttuessaan ihan mitä vaan.

Onko jotain toivoa että ystävyys onnistuu? Kun ei haluaisi toista hylätäkään. Jos tuo jatkuva kiukuttelu pikkuasioista loppuisi.., mutta ei taida olla toivoa

Hyvällä tuulella olokin on pelkkää teatteria ja manipulointia, kun sairauteen/luonteeseen liittyy tarve olla hyväksytty ja pelko hylkäämisestä.

Epävakaa itse voi hylätä ystävänsä mitättömistäkin syistä, kaikki aiempi hyvä unohtuu välittömästi ja saat kuulla kuinka surkea ja olematon olet. Solvauksen määrällä ei ole mitään rajaa, kun tekstiviestit viuhuu.

No tällaista on ollutkin ja pahenee vaan. Jis itse en olisi niin joustava ja anteeksiantava, ja itse ottaisi yhteyttä niin koko ystävyys olisi jo ajat sitten olutkin ohi jo varmaan. Mutta sitten kun taas leppyy saan kuulla kuinka tärkeä ja paras ystävä olen hänelle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä epävakaa ihminen voi olla hyvä ystävä. Ystävyyteen mielestäni juuri kuuluu hyväksyä toinen sellaisena kun hän on.

Mitä tahansa p*skaa ei kuitenkaan tarvitse sietää, ihan jo oman mielenterveyden takia.

Näin on. Mutta aluksi hän vaikutti aivan toisenlaiselta. Ja moni pinnallisempi tuttavuus tai kaveri ei varmaan osaisi kuvitellakaan hänestä mitään tällaista! Osaa olla niin mielinkielin. Mutta kun tutustuu paremmin niin vähitellen selviää totuus. Paskasangoksi joutuu