Kumpi on järkevämpää, hyväksyä itsensä (bmi29) ja yrittää keskittyä siihen ettei liho enempää
Vai yrittää sadannen kerran elämäntapamuutosta?
Takana painon jojoilua 26 vuotta, siis teinistä saakka.
Viimeiset 20 vuotta olen yrittänyt elämäntapamuutoksia, ja 6 kertaa olenkin onnistunut muuttamaan elämäntapani pariksi vuodeksi, ja tällöin paino on tänä aikana laskenutkin hitaaasti tarvittavat n. 15 kg.
Mutta monesta syystä (ruokariippuvuus, ajoittainen tunnesyöminen) elämäntapamuutokset eivät ole jääneetkään pysyviksi vaan olen sitten lipsunut takaisin entiseen, ja lihonut kilot aina takaisin.
Oletettavasti myös se elämäntaparemontteihin oleellisesti liittyvä toive laihtumisesta aiheuttaa mulla sen, että syön liikaa, enkä tiedä mitä tälle tekisin.
Eli koska aina kun ajattelen että nyt syön terveellisesti (eli 5 x päivässä, paljon kasviksia, proteiinia, hyviä hiilihydraatteja, sallin myös satunnaiset herkut, ja kokonaiskalorit pyörivät 1800-2000/pv kieppeillä, eli ei mikään kitukuuri vaan elämäntapamuutos -tai sen yritys!) niin siitä huolimatta ruoka ja syöminen pyörii ajatuksissani ihan JATKUVASTI.
Sitten taas kun en ajattele että pitäisi laihtua, enkä yritä elämäntapamuutosta, ajattelen itseasiassa ruokaa paljon vähemmän, joka on henkisesti paljon parempi, mutta toki syön sitten myös sen verran enemmän ettei paino laske yhtään mihinkään. (arvioisin syöväni noin 2200-3000 kcal/pv silloin kun en mieti syömisiäni)
Tuolla elämäntaparemonttien 1800-2000 kalorilla painoni siis laskee, hyyyyvin hitaasti, mutta laskee kuitenkin. Mutta siis hintana on jatkuva, pakonomainen ruoan ja syömisten ajattelu, joka on psyykkisesti tosi raskasta ja 6 kertaa johtanut siis siihen, että parin vuoden sinnittelyn jälkeen en vaan enää jaksa sitä ruoan jatkuvaa mielessä pyörimistä, ja sitten ns. lipsun takaisin entiseen ja lihon kilot takaisin.
Okei, näin kirjotettuna itseasiassa tajuan itsekin, että ei mun kannata enää yrittää elämäntaparemonttia laihtumistoivossa. Ehkä yritän varovasti parantaa elämäntapojani, mutta pointtina lienee oltava vain se, ettei paino enää nouse, laihtumistoiveet sabotoivat muuten taas koko homman kirjaimellisesti läskiksi.
Mutta kiitos jos luit :D
Kommentit (24)
Järkevämpää on jättää laihdutus ja pyrkiä ihan ensiksi vakiinnuttamaan nykypaino eli ota tavoitteeksi, että et seuraavan 6-12 kk aikana liho enää enempää. Sitten kun se tilanne on vakiintunut, voit tarkastella, minkä yhden pienen jutun voisit muuttaa ruokavaliossa parempaan päin. Sitten toteutat sitä yhtä juttua 6-12 kk, kunnes se tilanne on vakiintunut. Sitten taas seuraava muutos ja sen vakiinnutus jne. 5 vuoden päästä olet jo eri ihminen, ja se muutos on pysyvä. Jojoilu, jossa paino hilautuu jokaisen laihdutusyrityksen jälkeen vähän entistä ylemmäs, on kaikkein pahin.
Niin no olisiko parempi tavoite pysytellä nykyisessä painossa kuin tavoitella painon laskemista. Monissa tutkimuksissahan on päädytty siihen, että stressi aiheuttaa painon nousua. Silloin olisi ainakin yksi stressaamisen aihe vähemmän.
Itselleni on aikoinaan lääkäri sanonut, ettei kannata edes laihduttaa, koska minulla on jonkun silloin tehdyn verikokeen perusteella aineenvaihduntahäiriö, jossa hiilihydraatit muuttuvat suoraan rasvaksi sokerin sijasta. Kuulemma paino nousisi heti kun laihdutus loppuisi. En saanut kuitenkaan mitään diagnoosia tai lähetettä jatkotutkimuksiin ja myöhemmin kun olen yrittänyt uudelta lääkäriltä kysyä asiasta, tämä ei ole edes uskonut tuollaista sairautta olevan olemassa.
Keskittyisin siihen että painoa ei tule lisää ja unohtaisin kaikki ruokaremontit.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä keho vastustaa yleensä painonlaskua, se on sille aina jonkinlainen nälänhätä. Paljon helpompi ylläpitää nykypainoa kuin laihtua.