Pelottaa,mutta jos..
..sittenkin???!! En tiedä onko tämä nyt oikea " palsta" , mutta ajattelin josko joku voisi muo " neuvoa/rohkaista" .
Eli. meillä on 7kk lapsi. Raskaus oli vaikea (raskausmyrkytys) ja synnytys oli myös vaikea, josta minulle jäi jonkinlainen kammo. Myös vauvamme on/oli " vaikea" , oli koliikki ja öitä valvottii kaikkiaan melkein puoli vuotta ja vielä allergiat ym..päälle ja monet kerrat vannoin että meidän lapsiluku on se yksi. Mutta, kuinka ollakkaan, aika se kultaa muistoja täälläkin ja pienenpieni ajatus on käynyt mielessä josko vielä toisen pukaisi.. Vaan kun se raskaus pelottaa ja varsinkin se synnytys aivan kamalasti. Eikä se vauva-aikakaan helppoa ole ja jos on vielä taapero siinä " jaloissa" niin kuinka siitä selviää... Hädin tuskin selvisin yhdestä.. Onko joku paininut samojen asioiden kanssa? (varmasti on) :)
Laittakaa mielipiteitä ja vinkkejä!
Aurinkoista syksyä!
T: pelle pelokas ;)
No vastaan nyt oman kokemukseni kautta sinulle...
eka raskauteni synnytyksineen meni suhteellisen hyvin. Vauva oli kova syömään öisin ja heräsi 8kk 4-6 kertaa yössä syömään. Toisen lapsen synnytys ja raskaus ok, mutta vauvan ollessa 2kk ja esikoisen ollessa 2v 2kk sairastin jonkin asteisen masennuksen, johon sain kyllä kodinhoito apua neuvolan kautta ja lääkityksen. Kolmas odotukseni sujui melko hyvin alun hankaluuksista huolimatta...vauvan sydän äänet kuuluivat vasta viikolla 16...mulla oli kohonnut verenpaine ja kaiken lisäksi esikoisen kanssa juoksin puheterapiassa kun ei 3,5 vuotiaana kunnolla puhunut sanoja...Kolmas lapseni syntyi ja pelkäsin taas saavani masennuksen, mutta kiirettä piti lasten kanssa...en siis saanut masennusta onneksi, mutta aikani meni kun juoksin esikoisen kanssa TAYS:ssa tutkimuksissa lasten neurologisella ja kuopuksen kanssa TAYS:SSA ensiavussa keskellä yötä kun pojalla ei henki kulkenut...astma.
Jos mietin elämääni 3 vuotta taakse päin niin siihen mahtuu: esikoiseni 6 TAYS käyntiä tutkimuksineen, puheterapia käyntejä, toimintaterapiaa, neuvolapsykologia, EEG-tutkimuksia...poikani diagnoosi lievä kehitysvamma...erityiskouluun!
Lisäksi siihen mahtuu: Kuopuksen 6kk korvatulehdus kierre. 6KK pojalla oli 8 antibioottikuuria...saatiin putket korviin ja sitten korvakierre vaihtui keuhkoputkentulehduksiin, joita oli 2 niin pahaa, että keskellä yötä ajettiin TAYS:iin lisähappea hengittämään...poika sai astma lääkityksen ja ollut sen jälkeen melko terve...keskimmäinen tyttö on ollut muuten terve, mutta niin rämäpää, että kolhii itseään...on käyty kerran liimaamassa haavaa lääkärissä kun kaatui niin pahasti. Keskimmäinen käynyt myös puheterapiassa ja hänellä luki-ja kirjoitushäiriö sekä lievää vilkkautta...
Ja tästä kaikesta huolimatta minä hullu haaveilen vielä yhdestä lapsesta. Päivääkään en pois vaihtaisi...välillä on rankkaa ollut ja itketty ja huudettu kun siltä tuntuu, mutta onneksi minulla on ihana mieheni tukena ja turvana...
Kyllä lasten kanssa saa varautua siihen, että sattuu ja tapahtuu, mutta kaikesta voi myös selvitä ja selviää myös. Minulla on sellainen motto, että asioilla on tapana järjestyä. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta minulla se on auttanut kun on huonoja päiviä.