Paras voimavarani on etten ole riippuvainen ihmisseurasta.
Voin paremmin ilman ystäviä. Minun on helppo olla eristyksessä. Joskus huvittaa kun ihmiset kaipaavat ihmisseuraa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin hienoa olla erakko ja yksin? Kun omat sosiaaliset taidot eivät riitä, on helpompi luovuttaa ja olla yksin. Mutta onko tuo pitkässä juoksussa terveellistä?
Ei kukaan ole väittänyt että on "hienoa" olla erakko, tai että erakot on parempia kuin muut.
En lähtisi väittämään, että erakot ja yksinäisyydestä voimaa saavat henkilöt, olisivat sosiaalisesti taidottomia ja "luovuttaneita".
Jokainen on ITSE paras asiantuntija sen suhteen mistä ITSE tykkää ja mikä on ITSELLE parhaaksi.
En voi ymmärtää mikä vimma tai oikeus kenelläkään on toista mitätöidä ja väittää, että toinen ei muka itse tiedä mitä haluaa tai mistä tykkää.
Minä olen huomannut että väsyn ihmisten kanssa enkä pidä kenenkään seurasta niin paljoa, että jaksaisin itseäni rääkätä väkisin, kun voin olla yksinkin ja nauttia olostani rauhassa.
Miksi se on jollekin ongelma?
Miksi en saisi olla tällainen?
Mitä se kenenkään tuntemattoman ihmisen peffaa kaivelee, jos haluan olla yksin?
Vai onko sinun voimavarasi se, että haluat uskotella muiden olevan yhtä katkeria kuin itsekin olet?
Tämä! Supersuperekstroverteillehän yksinolo on verrattavissa aivovammaan. Täälläkin joku ekstrovertti kirjoittaa halveksivasti autisteista ja aspergereista kun ekstroverttipertti ei voi ymmärtää että joku on mieluummin yksin kuin seurassa. Silloin on kuulemma autisti.
Pidän omasta seurastani, eikä minulle esim. Kumppani ole välttämättömyys. Silti väittäisin, että oikeanlainen ihminen tuo minussa terveellä tavalla parempia puolia esille ja haastaa olemaan empaattinen ja epäitsekäs. Täällä monet itseään erakoksi sanovat ovat hyvin itseään täynnä olevan ja röyhkeän oloisia. Olisin varmasti itsekin, jos olisin yksin, mutta haluanko olla sellainen? No en. Alkaa ärsyttämään jo näiden muutamien itsekkäät länkytykset täällä. En jaksaisi välttämättä omaa seuraani, jos olisin samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Pidän omasta seurastani, eikä minulle esim. Kumppani ole välttämättömyys. Silti väittäisin, että oikeanlainen ihminen tuo minussa terveellä tavalla parempia puolia esille ja haastaa olemaan empaattinen ja epäitsekäs. Täällä monet itseään erakoksi sanovat ovat hyvin itseään täynnä olevan ja röyhkeän oloisia. Olisin varmasti itsekin, jos olisin yksin, mutta haluanko olla sellainen? No en. Alkaa ärsyttämään jo näiden muutamien itsekkäät länkytykset täällä. En jaksaisi välttämättä omaa seuraani, jos olisin samanlainen.
Olen aika varma että juuri minun kirjoitukset ovat mielestäsi niitä "röyhkeän oloisia".
En jaksa uskoa, että olen oikeasti röyhkeä ihminen, koska ihmiset tuppautuvat ja roikkuvat minussa liikaakin. Miksi kukaan haluaa väkisin tunkea röyhkeän seuraan ja imeä tästä energiaa? Ei käy järkeen.
Suosittelisin jokaiselle ihmiselle riippumatta mitä on, ihan että yrittää tehdä itsestään sellaisen että rakastaa olla oman itsensä kanssa.
Jos et siedä itseäsi edes yhtä päivää, niin mikä olet vaatimaan että muiden pitää olla sinun seurassa?
On olemassa erilaisia tapauksia.
1: Erakko joka haluaa olla yksin, eikä kärsi yksinäisyydestä. Hän on sosiaalisesti lahjakas.
2: Sama tapaus, mutta sosiaalisesti lahjattomana, ja sellaisena ettei tämäkään kärsi siitä yksin olostaan.
3: Toisten seuraa tarvitseva yksinäinen. Lahjaton sellainen ja rasittava.
4: Seuraa kaipaava, sosiaalisesti lahjakas, ei rasittava. Ehkä jotenkin ujo tai syrjäytetty.
Kolmoset on inhottavia tapauksia, mikäli eivät ole yhtään kyvykkäitä tai halukkaita kehittymään ihmisinä. Tai jos kuvittelevat olevansa nelosia, eivätkä kykene myöntämään itselleen, että ovat 3.
He saattavat olla täällä katkerina vääkymässä, että ei ole tyyppiä 1, vaan kaikki ykköset on oikeasti 2.
Toisaalta eipä se ole 1:ltä pois jos joku saa lohtua sillä, että leikkii tuota, että kaikki muutkin ovat onnettomia.
En osaa sanoa, onko 3 tyypillä, mahdollista kehittyä tyypisksi 1? Se vaatii paljon itsetutkiskelua ja sitä että viettää aikaa yksin. Muuten sinne ei ole pääsyä.
Ihmiset on erilaisia. Oliko siinä jotain uutta?
Olemme laumaeläimiä.
Kukin tyylillään.
Tämä!
Itse en jaksa sitä, kun joku koko ajan ronkuu ja vaatii jotain. Lapset on sellaisia, heitä pitää katsoa, kuunnella, viihdyttää, vahtia, kaitsea, seurata, ihalla ja olla heidän yleisönään naama tekohymystä repeämäisillään.
Uuvun lasten seurassa noin vartissa.
Heikkomielisten aikuisten seurassa uuvun 5min -30minuutissa.
Parhaimmankin tyypin ja mielekkäimmänkin ihmisen kanssa väsyn muutamassa tunnissa.
Sellainen ihminen ei väsy toisten ihmisten seurassa, joka kykenee imemään muista energiaa.
Minä en saa muista ihmisistä energiaa, kun en huomiosta nauti tai halua esiintyä keksipisteenä.
Oikeastaan on ratkiriemukasta jos joku energiavampyyri on löytänyt tiensä tähänkin ketjuun mieltään pahoittamaan. Ei ihme jos mieli menee pahaksi, kun ei voi olla tässä ketjussa se PÄÄTÄHTI!
Äiti äiti äiti, katso minua kun teen kuperkeikan!
Katso katso katso!