Paras voimavarani on etten ole riippuvainen ihmisseurasta.

Vähän katkeralta kuulostat kuitenkin. Ei siinä ole mitään huvittavaa, jos kaipaa ihmisseuraa. Kirjoitan tämän siksi, että av:lla tuntuu olevan paljon yksinäisiä, jotka ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen. Mutta jotain kontaktia av:lle kirjoittamallakin haetaan.

Niin minäkin voin paremmin ilman ns naisystäviä, mutta pitkäaikainen kumppani minulla on. Asutaan tosin eri kaupungeissa, nähdään joka viikonloppu. Sopii mulle.

Ja toisen siskon kanssa ihmetellään välillä maailmanmenoa.

Näin minäkin oikeastaan ajattelen, vaikka minä en kyllä pidä sitäkään mitenkään huonona että useimmat muut kaipaa seuraa. Mutta itse olen kuitenkin tyytyväinen että olen aseksuaali ja erakkoluonne, onnellinen ilman miestä ja kavereita.

Minulla myös sama voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Vähän katkeralta kuulostat kuitenkin. Ei siinä ole mitään huvittavaa, jos kaipaa ihmisseuraa. Kirjoitan tämän siksi, että av:lla tuntuu olevan paljon yksinäisiä, jotka ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen. Mutta jotain kontaktia av:lle kirjoittamallakin haetaan.

Ei hän minusta kyllä millään tavalla kuulostanut katkeralta, mutta sinä sen sijaan kuulostat, kun ilmeisesti projisoit oman yksinäisyyden ja katkeruuden toiseen.

Ei ole sinulta pois, jos jotkut ihmiset nauttivat omasta seurastaan, eivätkä kaipaa ihmisseuraa.

Minuakin joskus huvittaa kun muut ovat niin paniikissa, jos hetken joutuvat olemaan itsensä kanssa keskenään. Siis sellaiset kenelle tulee hätä jos on yhden tai kaksi päivää ilman päpätys seuraa.

En naureskele tai pilkkaa sellaisia, ketkä ovat vuosikausia yksin ilman omaa tahtoaan.

Minulle on ihan mahdoton ajatus että esimerkiksi asuisin toisen ihmisen kanssa. Olen hyvinkin erakko. En ole koskaan ikävöinyt tai kaivannut ketään ihmistä. Minulla ei ole koskaan ollut ikävä edes omia vanhempiani tai sisaruksiani.

Jos olen yrittänyt olla parisuhteessa, olen koko ajan kokenut kuin happi loppuisi ja tarvitsen enemmän vaan omaa tilaa ja omaa aikaa yksin.

Tietenkin on surullista jos jotkut ihmiset ovat aidosti yksinäisiä, ja vuosikaudet vaan surevat yksin, eivätkä saa tilanteeseen mitään parannusta.

Heidän puolesta olen pahoillani.

Ihmiset jotka koko ajan kälättävät puhelimessa milloin kenenkin kanssa, kenellä on paljon tuttuja ja asuvat ihmisten kanssa samassa taloudessa, mutta kun joutuvat olemaan jonkun naurettavan vuorokauden tai pari ilman toista ihmistä, niin ovat sitten ihan kauhuissaan siitä. Sellaiset ihmiset minua jotenkin halveksuttavalla tavalla säälittää ja naurattaa. Aikuiset ihmiset, ketkä eivät kestä ilman toista.

Ihan raukkoja.

Mången har lyckligtvis lite mera i verktygsbacken än så.

Vierailija kirjoitti:

Mången har lyckligtvis lite mera i verktygsbacken än så.

Niin kun minulla esim. Minulle on voimavara että tykkään olla oman itseni kanssa, enkä tarvitse roikkua muissa ihmisissä.

Se ei ole AINOA voimavarani. Niitä on lisääkin, esim, se, ettei minun tarvitse olla kateellinen kenenkään muiden voimavaroille, ja vinkua katkerana niistä netissä.

Lisäksi minun ei tarvitse solkottaa ruotsiksi, jotta kuulostaisin muka fiksummalta kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän katkeralta kuulostat kuitenkin. Ei siinä ole mitään huvittavaa, jos kaipaa ihmisseuraa. Kirjoitan tämän siksi, että av:lla tuntuu olevan paljon yksinäisiä, jotka ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen. Mutta jotain kontaktia av:lle kirjoittamallakin haetaan.

Ei hän minusta kyllä millään tavalla kuulostanut katkeralta, mutta sinä sen sijaan kuulostat, kun ilmeisesti projisoit oman yksinäisyyden ja katkeruuden toiseen.

Ei ole sinulta pois, jos jotkut ihmiset nauttivat omasta seurastaan, eivätkä kaipaa ihmisseuraa.

Minuakin joskus huvittaa kun muut ovat niin paniikissa, jos hetken joutuvat olemaan itsensä kanssa keskenään. Siis sellaiset kenelle tulee hätä jos on yhden tai kaksi päivää ilman päpätys seuraa.

En naureskele tai pilkkaa sellaisia, ketkä ovat vuosikausia yksin ilman omaa tahtoaan.

Minulle ap:n huvittuneisuus seuran kaipaamisesta kalskahti korvaan. Jotkut ovat yksin vapaaehtoisesti, toiset eivät. Minusta itsestäni tämä ei varsinaisesti kerro mitään.

I can feel you. 4 vuotta olen ollut yksin mökillä. En ole nähnyt ketään sinä aikana.

Miksi se on niin hienoa olla erakko ja yksin? Kun omat sosiaaliset taidot eivät riitä, on helpompi luovuttaa ja olla yksin. Mutta onko tuo pitkässä juoksussa terveellistä?

Yksin on ihanaa ja helppoa. Kevyttä ja vapaata. Mäkin pidän.

Sama täällä. Hermo lepää.

Ihana rauha ja turva. Kukaan ei ole vaatimassa mitään, hoputtamassa tai vänisemässä. Yksin on parasta 🙌

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin hienoa olla erakko ja yksin? Kun omat sosiaaliset taidot eivät riitä, on helpompi luovuttaa ja olla yksin. Mutta onko tuo pitkässä juoksussa terveellistä?

Ei mulla ainakaan tästä ole kyse. Mulla on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja olen töissäkin pidetty. Minä vaan viihdyn parhaiten yksin. Lienee ihan terveellistä, kun ikää on jo 48 vuotta eikä mitään ongelmia ole tähänkään asti ilmennyt.

- 3

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Hermo lepää.

Joskus joudun työpäivän aikana menemään vessaan helpottamaan ärsytystä.

Kun tietää mitä haluaa, muut ovat vain riesana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin hienoa olla erakko ja yksin? Kun omat sosiaaliset taidot eivät riitä, on helpompi luovuttaa ja olla yksin. Mutta onko tuo pitkässä juoksussa terveellistä?

Viimeksi kun törmäsin ihmiseen jonka hyvin tunnen niin ensi töikseen hän heitti pyöräni pöpelikköön. Joskus toki muiden seuraan kaipaan, mutta minulla on omat harrastukseni kuten taide.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin hienoa olla erakko ja yksin? Kun omat sosiaaliset taidot eivät riitä, on helpompi luovuttaa ja olla yksin. Mutta onko tuo pitkässä juoksussa terveellistä?

Ei kukaan ole väittänyt että on "hienoa" olla erakko, tai että erakot on parempia kuin muut.

En lähtisi väittämään, että erakot ja yksinäisyydestä voimaa saavat henkilöt, olisivat sosiaalisesti taidottomia ja "luovuttaneita".

Jokainen on ITSE paras asiantuntija sen suhteen mistä ITSE tykkää ja mikä on ITSELLE parhaaksi.

En voi ymmärtää mikä vimma tai oikeus kenelläkään on toista mitätöidä ja väittää, että toinen ei muka itse tiedä mitä haluaa tai mistä tykkää.

Minä olen huomannut että väsyn ihmisten kanssa enkä pidä kenenkään seurasta niin paljoa, että jaksaisin itseäni rääkätä väkisin, kun voin olla yksinkin ja nauttia olostani rauhassa.

Miksi se on jollekin ongelma?

Miksi en saisi olla tällainen?

Mitä se kenenkään tuntemattoman ihmisen peffaa kaivelee, jos haluan olla yksin?

Vai onko sinun voimavarasi se, että haluat uskotella muiden olevan yhtä katkeria kuin itsekin olet?

Niinhän se taitaa itsellänikin olla. Välillä on tullut sellaisia puuskia, että olen sitä kaivannut ja hakeutunut kontakteihin mutta siitä on vain seurannut että hyi h*lvetti äkkiä kotiin ylhäiseen yksinäisyyteen. Parasta.