Oppivelvollisuus
Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Toisin sanoen velvollisuuden voi suorittaa käymättä koulua.
Mahdollisuus tiettyihin sosiaalietuuksiin ennen täysi-ikää on poistettu. Etenkin köyhistä perheistä tuleville tämä tarkoittaa mm. sitä, että heidän on ko. määräaikaan asti osoitettava konkreettista aikomusta ryhtyä veronmaksajaksi: tyypillisesti tämä tarkoittaa ylioppilas- tai ammattitutkinnon suorittamista.
Miten ikään (16-18 v) sidottu velvollisuus siis eroaa oppivelvollisuuden sisällöstä (1.-9. lk)? Siten, että ensin mainitussa täytyy tosiaan osoittaa uskottava aikomus tuottaa verotuloja,
kun taas ensimmäisessä kyse on vain riittävien tietotaitojen osoittaminen.
Olenko ymmärtänyt oikein?
Minua kiinnostaa tietää vaihtoehtoisia tapoja osoittaa aikomus olla tuottava. Kertokaa kokemuksianne, tai ajatuksianne aiheesta.
Kommentit (58)
Tuottava, yhteiskunnalle onhan siinä myos yksilön omakin etu. Käydä työssä, saada palkkaa elättää itsensä. Hankkia perheelleen elanto, jos perhettä on
Vierailija kirjoitti:
18-vuotta täytettyään nämä nykynuoret haistattaa pitkät opiskelulle. Tämä oppivelvollisuus pakko ei siis koske enää heitä. Kysymys kuuluu mitä järkeä on peruskoulun jälkeisellä, pakko oppivelvollisuudella, kun tutkinnon suorittamisen voi lopettaa heti, kun täyttää 18 vuotta. Varmasti suurin osa siis keskeyttää opinnot Sitten meillä, on nuoria, jotka ovat työttömänä, joilla on keskeneräiset opinnot. Eipä se työhön, pääsy ainakaan helpotu.
Käsittääkseni nyt 18-vuotiaana lukion / amiksen kesken jättäneitä pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olleita on vähemmän kuin mitä aiemmin oli heitä, jotka eivät lähteneet toisen asteen opintoihin ollenkaan tai jättivät ne kesken. Siis aikana ennen pidennettyä oppivelvollisuutta.
Tosin vertailukelpoisiahan nämä luvut eivät vielä ole, sillä ensimmäinen pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleva ikäluokka valmistuu vasta tänä keväänä (jos suorittaa tutkinnon kolmessa vuodessa).
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt asian todella väärin. Oppivelvollisuuden ulottaminen 18v ikään asti tarkoittaa sitä, että yhteiskunta tarjoaa maksutonta opetusta tuohon ikään asti ja että 16-18v ikäisen tulee hankkia keskiasteen tutkinto (tai ainakin opiskella 18v ikään asti se saavuttaakseen). Vaihtoehtoisia tapoja ei ole eli eikä kyse ole siitä, että "osoittaa uskottava aikomus tuottaa verotuloja". Kyse on oppimisesta, opiskelusta ja tutkinnon suorittamisesta, eräänlaisten tässä elämässä tarvittavien perustaitojen omaksumisesta. Yksi niistä todella on se, että elättää itsensä, vaikka tulisi perheestä, jossa toimeentulotuki on vuosikymmeniä ollut palkan korvikkeena.
Suosittelen lukemaan lain perustelut, saatat yllättyä siitä, että ammatti ja työnteko ovat eräänlaisia aikuisilta edellytettyjä perusasioita, ei köyhän perheen lasten kiusaamista.
Onpa naiivi tulkinta.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki: 16-vuotias henkilö lähtee peruskoulun jälkeen ulkomaille, ja palaa Suomeen 18 vuotta tättäneenä. Ellei hänen ulkomaillaolonsa liittynyt pyrkimykseen tienata tulevaisuudessa, miten on suhtauduttava siihen, ettei hän hoitanut tätä velvollisuuttaan? Mitä siitä seuraa, eri tapauksissa? Vai katsotaanko auttajan näkökulmasta, että heidän velvollisuutensa päättyi, sikäli kun henkilö ei anna aihetta sitä jatkaa?
Ei siitä mitään seuraa, kun valtion velvollisuus kustantaa - joko vapaaehtoisesti tai pakotetusti suoritettu opiskelu - päättyy henkilön lakatessa olemasta huollettava.
Vierailija kirjoitti:
18-vuotta täytettyään nämä nykynuoret haistattaa pitkät opiskelulle. Tämä oppivelvollisuus pakko ei siis koske enää heitä. Kysymys kuuluu mitä järkeä on peruskoulun jälkeisellä, pakko oppivelvollisuudella, kun tutkinnon suorittamisen voi lopettaa heti, kun täyttää 18 vuotta. Varmasti suurin osa siis keskeyttää opinnot Sitten meillä, on nuoria, jotka ovat työttömänä, joilla on keskeneräiset opinnot. Eipä se työhön, pääsy ainakaan helpotu.
Et ole tainnut käydä edes peruskoulua loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Tuottava, yhteiskunnalle onhan siinä myos yksilön omakin etu. Käydä työssä, saada palkkaa elättää itsensä. Hankkia perheelleen elanto, jos perhettä on
Tämä ei ollenkaan vastaa kysymykseen. (Ei huollettavan velvollisuus missään tapauksessa ole elättää huoltajiaan.)
Mitä siitä seuraa, valtion näkökulmasta, jos 16-18 -vuotias kansalainen ei virallisesti opiskele ts. kieltäytyy valtion lopultakin määräämästästä opiskelupaikasta? (Oletetaan, että kohde ei ko. aikana hae valtiolta sosiaalietuuksia.)
Etsivä nuorisotyö on yhteydessä, jos ei suorita oppivelvollisuutta ilman syytä (sairauslomaa).
Vierailija kirjoitti:
18-vuotta täytettyään nämä nykynuoret haistattaa pitkät opiskelulle. Tämä oppivelvollisuus pakko ei siis koske enää heitä. Kysymys kuuluu mitä järkeä on peruskoulun jälkeisellä, pakko oppivelvollisuudella, kun tutkinnon suorittamisen voi lopettaa heti, kun täyttää 18 vuotta. Varmasti suurin osa siis keskeyttää opinnot Sitten meillä, on nuoria, jotka ovat työttömänä, joilla on keskeneräiset opinnot. Eipä se työhön, pääsy ainakaan helpotu.
Sepä se. Kun siis puhutaan siitä väestönosasta, joka pyritään pakottamaan opiskeluun. Pakolla ei koskaan synny hyvää, pidemmän päälle, koska se riistää itsemääräytyvyyden kokemusta ja toimii siten paradoksaalisesti: se passivoi, tietoisesti tai tiedostamatta. Se vain pitkittää itsenäistymistä ja on siis resurssien haaskaustakin.
Vierailija kirjoitti:
Etsivä nuorisotyö on yhteydessä, jos ei suorita oppivelvollisuutta ilman syytä (sairauslomaa).
Entä ellei vastaa?
En tiedä, ehkä lastensuojelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä nuorisotyö on yhteydessä, jos ei suorita oppivelvollisuutta ilman syytä (sairauslomaa).
Entä ellei vastaa?
On myös ammatillista erityiskoulutusta, nuorten työpajoja ja erilaisia valmennuksia. Siis tuvan lisäksi (tutkintoon eli esim. lukioon/ammatilliseen valmentava koulutus).
Kannattaa hakeutua esim. oppilaitoksen tm. tahon opinto-ohjaajaalle, uraohjaajalle tai ammatinvalinnan psykologille, jos suunta on ihan hukassa. Tai jos valitsee väärän opiskelupaikan. On monia mahdollisuuksia. Ei tarvitse lukittautua yhteen loppuelämäksi, vaikka jotain opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin muutoksen tarve perustui ja mikä on sen tavoite lukuina?
Varmistetaan että peruskoulun jälkeen jokainen löytää edes jonkun ammatin. Eikä tipu yhteiskunnan elätettäväksi. Alle 18-v löytyy kakaroita, joita pitää hieman ohjailla.
Osa voi olla liian älykkäitä/itsevarmoja opiskelemaan 2 vuotta "koska pakko jotain nyt vaan". Kun heillä kuitenkin on lain mukaan vielä oikeus olla elätettävänä ja aikaa rauhassa miettiä, mitä haluaa. (Nämä ihmiset eivät ole miellyttämisintoisia, alistuvia, hötkyileviä ja ahdistuvia.)
Sitten kun puhutaan "kakaroista", eikö heidät olisi parempi jättää etsimään omat juttunsa, niin eivät koe harhailevansa jatkuvasta painostuksesta. Jos siihen sekaantuu, siitä tulee vain soppa.
Valtion tarjoama opiskelu on fine, siihen pakottaminen sen sijaan on kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
On myös ammatillista erityiskoulutusta, nuorten työpajoja ja erilaisia valmennuksia. Siis tuvan lisäksi (tutkintoon eli esim. lukioon/ammatilliseen valmentava koulutus).
Entä ellei niihinkään halua 16-vuotiaana?
Liian älykäs opiskelemaan hmmm... Oppia voi tosiaan muutenkin. Millä tavalla koulunkäynti sen estää. Kun opiskelee, yleensä ymmärtää kuinka vähän ymmärtää Yliopisto-opintoja voi tehdä myös lukiossa. Opintojen ohella saa myös tehdä työtä, yrittää, tehdä politiikkaa ym.
Jos on liian itsevarma opiskelemaan, voi tarvita keskusteluapua, suosittelen hakeutumaan. Tai lukemaan itse psykologiaa. Tai sitten opinnollistamaan työt eli oma polku.
18-vuotta täytettyään nämä nykynuoret haistattaa pitkät opiskelulle. Tämä oppivelvollisuus pakko ei siis koske enää heitä. Kysymys kuuluu mitä järkeä on peruskoulun jälkeisellä, pakko oppivelvollisuudella, kun tutkinnon suorittamisen voi lopettaa heti, kun täyttää 18 vuotta. Varmasti suurin osa siis keskeyttää opinnot Sitten meillä, on nuoria, jotka ovat työttömänä, joilla on keskeneräiset opinnot. Eipä se työhön, pääsy ainakaan helpotu.