Jos hoitajista on pulaa, miksi ei lisätä koulutuspaikkoja tai oteta apuun muuta työvoimaa? Miksei lisätä esimerkiksi laitoshuoltajia tai hoiva-apulaisia?
Kommentit (87)
Vielä tänä kesänä oli kouluttamattomia tekemässä hoiva-avustajan hommia. Kaikki potkittiin pois, kun kunta alkoi vaatia koulutusta. Aikansa oli paikat haussa hoiva-avustajana, mutta kun niitä ei saatu täytettyä, nyt haetaan siistijä-ruokatyöntekijöitä eikä minkäänlaisia koulutusvaatimuksia ole.
Naurattaisi jos ei itkettäisi tämän touhun seuraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan alalle lisää väkeä niin koulutuksen kauttahan se lisäväki tulee.
Onko oppilaitoksia riittävästi eri puolella Suomea ja onko paikkoja tarpeeksi ja laadukasta opetusta saatavilla?
Oppilaitoksia on riittävästi, hakijoita ei, johtuen palkasta ja työoloista. Voithan sä hakea!
Tänä vuonna 29 000 hakijaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on todella alkanut näkymään liikehdintä sisältäpäin. Näkyy meilläkin yleisessä asenteessa, että työtä ei arvosteta työnantajan taholta eikä siitä haluta maksaa. Tämä aiheuttaa sen, että ihmiset eivät ole niin sitoutuneita työhönsä ja ovi käy jatkuvasti. Ja ovi käy ihan muulle alalle, hanttihommia löytyy kyllä.
Aika harvassa ne hanttihommat joista tienaa 3.5 donaa noin helpolla.
Ei taida olla niitä jotka haluaa laitosapulaisiksi tai hoiva-avustajiksi. Vielä pienempi palkka ja paskempi työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuspaikat ei auta. Viime vuonna oli tutkimus, että 90% nuorista hoitajista miettii alan vaihtoa. Siihen pitää puuttua. Ei koulutuspaikkoihin.
Jos työvoimaa olisi enemmän niin työ voisi olla myös mukavampaa.
Jos koulutetaan ja palkataan riittävästi niin nuorilla työelämään siirtyvilläkin työ on houkuttelevampaa.
Mutta kun sitä työvoimaa saa houkuteltua vain rahalla. Nykyinen palkka ei houkuta.
Insinöörejä täällä kovasti panetellaan, mutta Insinööriliitto sentään pyrkiin nostamaan prifiiliaan kansan keskuudessa kaikenlaisilla mainoskampanjoilla. Hoitsuliitot vaan paskoo omaan pesäänsä minkä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laitoshuoltajat ja hoiva-avustajat paikkaavat lääkeluvallisten sairaanhoitajien vajetta?
Esimerkiksi laitoshuoltajat hoitaisivat pyykit, siivouksen ja ruuat kokonaan, hoiva-avustajat hoitaisivat pesut, pukemiset, vessakäynnit, kävelytykset ym., silloin sairaanhoitajien aikaa ei kuluisi näihin töihin ja jäisi enemmän aikaa sairaanhoitotyöhön. Nykyisin kuullaan, että monissa paikoissa lähihoitajat ja jopa sairaanhoitajat pyykkäävät ja tekevät ruokahuoltoa, koska laitoshuoltajia ei ole palkattu.
Tämän lisäksi pitäisi kouluttaa lisää hoitohenkilökuntaa.
Mistä sä tekijöitä saat surkealla palkalla, jolla ei tule toimeen vaan joudut hakemaan Kelasta tukea palkan lisäksi..Helpompaa olisi ratkaista tämä yhtälö maksamalla hoitajille parempaa palkkaa, samasta valtion budjetista ne menee.
Sairaanhoitajat ja koulutetut hoitohenkilöt eivät ehkä ole laskeneet paljonko tuosta palkankorotuksesta VIIDENKÄÄN vuoden jälkeen jää käteen enemmän, kiitos progessiivisen verotuksen. Se korotus ei taida korvata sitä mainehaitta mitä ovat saaneet aikaiseksi valittaessaan työn karmeutta, eli lieko riittävä että alalle aletaan haluamaan. Epäilen. Tilanne on lähtenyt käsistä niin monelta kantilta.
Tiedän, että sosialismi on vapauden vastakohta. Silti hieman arveluttaa se, miten Marinin hallitus hoitajia kohtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan alalle lisää väkeä niin koulutuksen kauttahan se lisäväki tulee.
Onko oppilaitoksia riittävästi eri puolella Suomea ja onko paikkoja tarpeeksi ja laadukasta opetusta saatavilla?
Oppilaitoksia on riittävästi, hakijoita ei, johtuen palkasta ja työoloista. Voithan sä hakea!
Tänä vuonna 29 000 hakijaa.
Miksi sitten on pulaa hoitajista? Koska eivät pysy alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuspaikat ei auta. Viime vuonna oli tutkimus, että 90% nuorista hoitajista miettii alan vaihtoa. Siihen pitää puuttua. Ei koulutuspaikkoihin.
Jos työvoimaa olisi enemmän niin työ voisi olla myös mukavampaa.
Jos koulutetaan ja palkataan riittävästi niin nuorilla työelämään siirtyvilläkin työ on houkuttelevampaa.
Mutta kun sitä työvoimaa saa houkuteltua vain rahalla. Nykyinen palkka ei houkuta.
Insinöörejä täällä kovasti panetellaan, mutta Insinööriliitto sentään pyrkiin nostamaan prifiiliaan kansan keskuudessa kaikenlaisilla mainoskampanjoilla. Hoitsuliitot vaan paskoo omaan pesäänsä minkä ehtii.
Millaisilla kampanjoilla? En ole huomannut. Linkki?
Vierailija kirjoitti:
Muilla aloilla aina ehdotetaan koulutuspaikkojen lisäämistä, mutta hoitotyöhön jostain syystä ei.
Tyhmää säästää koulutuksesta leikkaamalla. Aikaisemmat hallitukset ajattelivat, etteivät naisvaltaisten alojen naiset napise asiasta. Miesvaltaisten alojen koulutusleikkauksia tehdään huomattavasti varovaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miten laitoshuoltajat ja hoiva-avustajat paikkaavat lääkeluvallisten sairaanhoitajien vajetta?
Lisä/muuntokoulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutuspaikat ei auta. Viime vuonna oli tutkimus, että 90% nuorista hoitajista miettii alan vaihtoa. Siihen pitää puuttua. Ei koulutuspaikkoihin.
Jos työvoimaa olisi enemmän niin työ voisi olla myös mukavampaa.
Jos koulutetaan ja palkataan riittävästi niin nuorilla työelämään siirtyvilläkin työ on houkuttelevampaa.
Mutta kun sitä työvoimaa saa houkuteltua vain rahalla. Nykyinen palkka ei houkuta.
Insinöörejä täällä kovasti panetellaan, mutta Insinööriliitto sentään pyrkiin nostamaan prifiiliaan kansan keskuudessa kaikenlaisilla mainoskampanjoilla. Hoitsuliitot vaan paskoo omaan pesäänsä minkä ehtii.
Millaisilla kampanjoilla? En ole huomannut. Linkki?
En minäkään, vaikka molemmat lapseni kuuluvat Insinööriliittoon. He eivät millään tavoin tietenkään vastusta sitä, että kannattaa tehdä hoitajan työtä. Heistä kumpikaan ei halunnut hoitoalalle, koska kammoavat ihmisten eritteitä. Jos jo oman haavan mätiminen iljettää niin eihän sellainen sovi hoitajaksi eikä etenkään haavanhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan alalle lisää väkeä niin koulutuksen kauttahan se lisäväki tulee.
Onko oppilaitoksia riittävästi eri puolella Suomea ja onko paikkoja tarpeeksi ja laadukasta opetusta saatavilla?
Oppilaitoksia on riittävästi, hakijoita ei, johtuen palkasta ja työoloista. Voithan sä hakea!
Pari vuotta sitten hain ja hakijoita oli luentosali täynnä. En päässyt.
Hakijamäärät ovat vähentyneet rajusti parissa vuodessa. Työskentelen amiksessa, jossa koulutetaan lähihoitajia. Vielä muutama vuosi sitten hakijoita oli paljon ja suuri osa hakijoista oli "laadukkaita". Nyt hakijoita on vähemmän kuin aloituspaikkoja (=aiemmin useita rinnakkaisryhmiä). Hakijoiden tason on myös laskenut hirvittävästi. Jos joku taita tyyppi on erehtynyt meille hakemaan, on hän jo lähtenyt /lähdössä kun on järkyttynyt muusta porukasta. Se alle kutosen keskiarvolla kouluun nukkumaan ja riehumaan tullut porukka on aika hankalaa opetettavaa. Ja kauheinta tässä on, että nämä tyypit saavat kuitenkin niin paljon alan töitä, kun jaksavat tehdä jo kesken opintojen, kun pula työvoimasta on niin paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laitoshuoltajat ja hoiva-avustajat paikkaavat lääkeluvallisten sairaanhoitajien vajetta?
Lisä/muuntokoulutuksella.
Kyllä se työ on muutakin kuin lääkkeiden jakelua.
Olin itse sairaalassa leikkauksessa ja sain liian kovan kipulääkityksen ja hoitajat ihmettelivät uneliaisuuttani ja velttouttani. Sitten yksi hoitaja ehdotti lääkärille, että lääkitystä voisi alkaa ajaa alas ja vointinsa alkaisi parantua.
Olihan se suuri ero kun pääsin irti pumpusta, virtsakatetrista jne ja sain ihan omin mutta vastaleikatuin voimin käydä vessassa, pesulla ja pääsin kotiin kun sairaalassa nähtiin, että ruoka pysyy sisällä enkä oksenna kaikkea kaaressa kuten liian vahvasti lääkittynä.
Myönnän, että olen lihava ja varmaan siksi lääkäri määräsi hevosen annoksen kipulääkettä. Sinällään en voi valittaa että olisin tuntenut kipua mutta olin oksentava zombie, jota ei voinut kotiuttaa. Kyllä siinä puoliso ja lapset olivat jo epätoivoisia ja pelkäsivät leikkauksessa käyneen huonosti ja minun jäävän sänkuzombien tasolle. Onneksi on tarkkasilmäisiä ja rohkeita hoitajia olemassa!
Ilman häntä olisin varmaan vieläkin ja ilmeisesti jossain laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
On luotu järjestelmä, jossa kotona oleskelemalla saat parhaimmillaan saman verran tukia kuin keskituloiset. Eihän se motivoi. Samalla varsinkin julkinen sektori ei pysty enää kilpailemaan palkka+edut osastolla koska osaavat työntekijät saavat parempaa palkkaa ja parempia etuja muualla. Silti ns. heikompia osaajia ei huolita töihin koska ikä tai muu tulee vastaan.
On liian monta palasta korjattavana.
Lapseni on kuljetusalalla töissä ja kun täällä av:lla on palkoista keskusteltu, moni ei viitsisi edes sängystä nousta niillä palkoilla mitä tuolla saa. (Palkka vaihtelee työtuntien mukaan, usein lapseni saa bruttona vähän yli 2000 e.) Noihin töihin mennään varsin epäinhimillisiin aikoihin ja päivät ovat pitkiä, eikä niiden pituutta etukäteen tiedä edes parin tunnin tarkkuudella. (Arkivapaita kyllä voi olla, vaikka mieluustihan pomo keksisi töitä vaikka joka päivälle.) Oikeasti yhteiskuntamme toimivuus hajoaa, jos monellakin alalla on työvoimapula ihan siksi, ettei nykynuoria kiinnosta edes opiskella alalle, joka ei ole siistiä sisätyötä ja jossa palkka on huonohko. Totta kai minustakin olisi kiva ajatella, että lapseni palkka olisi korkeampi, mutta oikeasti mistä taikaseinästä se raha revitään noille KAIKILLE aloille, jotka eivät pysty kilpailemaan sosiaaliturvan etuuksien kanssa? Se hoitoala on todellakin vain jäävuoren huippu. En käsitä. Joskus kyllä mietin, ovatko ne tuet vähän liian ruhtinaalliset, jos ihan sopimuksen mukainen palkka ei niiden rinnalla houkuttele.
Hoitajan uraputki ei ole kummoinen.
Hoitajasta kun ei tule lääkäriä vaikka työkokemusta olisi sata vuotta, vaan natsat on haettava koulun penkiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luotu järjestelmä, jossa kotona oleskelemalla saat parhaimmillaan saman verran tukia kuin keskituloiset. Eihän se motivoi. Samalla varsinkin julkinen sektori ei pysty enää kilpailemaan palkka+edut osastolla koska osaavat työntekijät saavat parempaa palkkaa ja parempia etuja muualla. Silti ns. heikompia osaajia ei huolita töihin koska ikä tai muu tulee vastaan.
On liian monta palasta korjattavana.
Lapseni on kuljetusalalla töissä ja kun täällä av:lla on palkoista keskusteltu, moni ei viitsisi edes sängystä nousta niillä palkoilla mitä tuolla saa. (Palkka vaihtelee työtuntien mukaan, usein lapseni saa bruttona vähän yli 2000 e.) Noihin töihin mennään varsin epäinhimillisiin aikoihin ja päivät ovat pitkiä, eikä niiden pituutta etukäteen tiedä edes parin tunnin tarkkuudella. (Arkivapaita kyllä voi olla, vaikka mieluustihan pomo keksisi töitä vaikka joka päivälle.) Oikeasti yhteiskuntamme toimivuus hajoaa, jos monellakin alalla on työvoimapula ihan siksi, ettei nykynuoria kiinnosta edes opiskella alalle, joka ei ole siistiä sisätyötä ja jossa palkka on huonohko. Totta kai minustakin olisi kiva ajatella, että lapseni palkka olisi korkeampi, mutta oikeasti mistä taikaseinästä se raha revitään noille KAIKILLE aloille, jotka eivät pysty kilpailemaan sosiaaliturvan etuuksien kanssa? Se hoitoala on todellakin vain jäävuoren huippu. En käsitä. Joskus kyllä mietin, ovatko ne tuet vähän liian ruhtinaalliset, jos ihan sopimuksen mukainen palkka ei niiden rinnalla houkuttele.
Ostovoimastahan siinä on kyse. Jos työstä ei jää käteen juuri enempää kuin kotona olemisestakaan, moni laskee, kannattaako myydä voimansa ja vapaa-aikansa parin satalappusen takia. Tuilla pystyy elämään peruselämää, mutta kokopäivätyöstä pitäisi varmaan jäädä jotain enemmänkin kuin rakkoja käsiin. Matalapalkka-alojen palkkojen nosto vaan ei koskaan ole puheena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laitoshuoltajat ja hoiva-avustajat paikkaavat lääkeluvallisten sairaanhoitajien vajetta?
Lisä/muuntokoulutuksella.
Näinköhän siihen olisi lähtijöitä. Viimeksi kun valmiuslaki oli voimassa, kaikki pakot (ja niitähän riitti) irtisanoutumisajan pituutta myöten koskivat niitä, joiden ammattinimike loppui -hoitaja. Siinä laitoshuoltaja kiitti onneaan, lähti kotiin vuoron päättyessä ja irtisanoutui normaalilla kuukauden ajalla -hoitajan neljän sijaan.
Nyt on todella alkanut näkymään liikehdintä sisältäpäin. Näkyy meilläkin yleisessä asenteessa, että työtä ei arvosteta työnantajan taholta eikä siitä haluta maksaa. Tämä aiheuttaa sen, että ihmiset eivät ole niin sitoutuneita työhönsä ja ovi käy jatkuvasti. Ja ovi käy ihan muulle alalle, hanttihommia löytyy kyllä.