Miksi jotkut vanhetessaan menettävät tyylitajun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mielestäsi tyylikästä ehdotella toisen ulkonäköön muutoksia? Tyylikäs ulkonäkö on turhaa, jos käytös on moukkamaista.

Kuulostaa siltä, että nyt olisi hyvä hetki kysyä mitä hänelle kuuluu.

No en kyllä ole ehdotellut muutoksia, vaan ihan vaatekaupassa ehdottanut mikä näyttäisi hänen päällä hyvältä kuten aina ennenkin. On tullut myös pyyntöjä että lähtisin sinne kauppaan mukaan etsimään niitä vaatteita, mutta nykyään mitä ehdotan, niin ei enää kelpaa.

Toinen on jääräpäisesti jämähtänyt tiettyyn vanhaan tyyliin ja ne samat vaatteet on aina saatava sieltä kaupasta vaikka ne eivät enää istuisi.

Kuulostaa siltä, että vaimoke ei ole menettänyt tyylitajuaan, vaan se on vanhentunut.

Eli hän on jäänyt jumiin nuoruutensa vaatteisiin. On tosi yleistä kun katselee ympärilleen. Pystyy hyvin päättelemään millä vuosikymmenellä kukakin on viettänyt teinivuotensa.

Jotkut tietysti seuraavat muotia, mutta se nyt on oikeasti harvalle niin tärkeää, ihan ymmärrettävästi, kun muutakin on elämässä.

Ei tyylikkyys ole muodin seuraamista.

Masennus vie halun pukeutua ja näyttää hyvältä. Sisällä silkkaa tyhjää ja pimeää. Kaikki kommentit ulkonäköön liittyen tuntuu pottuilulta silloin. Siihen viittaa myös se, ettei näe peilikuvaa objektiivisesti, vaan rutiininomaisesti pukeutuu niihin samoihin juttuihin vuodesta toiseen, vaikkei ne enää istu.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on ilmeisesti mies, jonka silmissä nelikymppinen vaimo ei jostain kumman syystä enää näytäkään parikymppiseltä 😂

Oli syy sitten mikä tahansa, sen selvittäminen ja tilanteen korjaaminen onnistuu parhaiten sen puolison kanssa, ei täällä.

Aloitusviestistä ei kyllä käy millään tavalla ilmi kummankaan osapuolen sukupuoli. Kuitenkin myöhemmissä viesteissä mm. vanhaan tuttuun pukeutumistyyliin jämähtäminen viittaa siihen, että ainakin se kumppani olisi mies. Toki on naisiakin, jotka jämähtävät nuoruutensa pukeutumistyyliin. Harvoin se kuitenkaan miestä häiritsee. AP:n sukupuoli edelleen tuntematon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää paikkoihin, joihin kuuluu pukeutua paremmin. Kehu vuolaasti ulkonäköään, jos on hiemankin kohentunut ja anna huomiota siinä muodossa kuin hän eniten kaipaa.

Ollaan käyty ulkona syömässä, treffeillä jne, mutta eipä ole kauheasti vaikutusta vaikka kehaisen, että nuo kengät näyttävät muuten todella hyvältä noiden housujen kanssa, laittaisitko tämän paidan vielä päälle kun se korostaa silmiesi väriä ja viimeistelee asun erinomaisesti.

Ehkä tarvitsee muuta huomiota lisäksi? Ehkä hän kaipaa muunlaista kehua, sellaista fyysisempää halutuksi tulemista

Tässä ap, taisinpa jo kommentoida aiemmin, että minä olen meistä se joka toista enemmän kehuu. Puolison kaverit heittää jatkuvasti pientä flirttiä ja kehuu ulkonäköä jolloin oma kumppani saattaa kompata asiaa, mutta ei omatoimisesti sano mitään.

Se voi myös kertoa siitä ettei kehujen saaminen ole hänelle tärkeää, siksi ei tajua antaa näitä. Väännetään nyt rautalankaa. Voisko olla, että hän toivoisi hyvältä näyttäessään seksialoitteita eikä kehuja?

Väännetään vaan, ja minä vastaan että olen jo 10 vuotta ollut se aloitteen tekijä myös makkarin puolella.

Siinä tapauksessa kokonaisuus alkaa kuulostaa kieltämättä aika tylsältä. Onko hän jossain asiassa aktiivinen ja panostava?

Tyylitaju on ja pysyy. Se ei häviä mihinkään.

Jos ei kuitenkaan saa kauniita kommentteja onnistumisesta, se on tulkittavissa siten, ettei asialla ole väliä. Miksi tehdä jotain, joka ei vaikuta toiseen mitenkään?

Jos av:ta lukee, niin keski-ikäisen kuuluukin pukeutua tylsästi, ettei vaikuttaisi siltä, että jotenkin sopimattomasti yrittää olla nuorekas.

Vierailija kirjoitti:

Masennus vie halun pukeutua ja näyttää hyvältä. Sisällä silkkaa tyhjää ja pimeää. Kaikki kommentit ulkonäköön liittyen tuntuu pottuilulta silloin. Siihen viittaa myös se, ettei näe peilikuvaa objektiivisesti, vaan rutiininomaisesti pukeutuu niihin samoihin juttuihin vuodesta toiseen, vaikkei ne enää istu.

Ennemminkin kyse on hänen kohdallaan helppouden ihannoimisesta kuin masennuksesta. Itse olen alakuloinen tässä parisuhteessa, mutta välitän silti miltä näytän.

Mun mies vaihtaa töistä tullessaan verkkarit päälle. Olisi hassua, jos minä kulkisin samaan aikaan tällättynä korkkareilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies vaihtaa töistä tullessaan verkkarit päälle. Olisi hassua, jos minä kulkisin samaan aikaan tällättynä korkkareilla.

Kyllä mekin kotona kuljemme rennoissa vaatteissa, mutta ulos lähtiessä olisi kiva nähdä toinen pukeutuneena tyylikkäästi huoliteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää paikkoihin, joihin kuuluu pukeutua paremmin. Kehu vuolaasti ulkonäköään, jos on hiemankin kohentunut ja anna huomiota siinä muodossa kuin hän eniten kaipaa.

Ollaan käyty ulkona syömässä, treffeillä jne, mutta eipä ole kauheasti vaikutusta vaikka kehaisen, että nuo kengät näyttävät muuten todella hyvältä noiden housujen kanssa, laittaisitko tämän paidan vielä päälle kun se korostaa silmiesi väriä ja viimeistelee asun erinomaisesti.

Kuulostat minun ex:ltä. Vieläkin puistattaa, kun ei millään ymmärtänyt ettei niissä hänen mielestä hyvännäköisissä kengissä voinut kävellä ilman kipuja. Tai sen minun silmienväriä korostavan paidan sauma oli alkanut kiertää pesun jälkeen. Jatkuva jankkaus niin mut, niin mut, kun ne ovat niin tyylikkäitä kyllä sinä nyt yhdet illalliset voit kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on ilmeisesti mies, jonka silmissä nelikymppinen vaimo ei jostain kumman syystä enää näytäkään parikymppiseltä 😂

Oli syy sitten mikä tahansa, sen selvittäminen ja tilanteen korjaaminen onnistuu parhaiten sen puolison kanssa, ei täällä.

Aloitusviestistä ei kyllä käy millään tavalla ilmi kummankaan osapuolen sukupuoli. Kuitenkin myöhemmissä viesteissä mm. vanhaan tuttuun pukeutumistyyliin jämähtäminen viittaa siihen, että ainakin se kumppani olisi mies. Toki on naisiakin, jotka jämähtävät nuoruutensa pukeutumistyyliin. Harvoin se kuitenkaan miestä häiritsee. AP:n sukupuoli edelleen tuntematon. 

Mitä väliä oikeastaan sukupuolella tässä asiassa on koska tähän sortuvat sekä miehet, että naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää paikkoihin, joihin kuuluu pukeutua paremmin. Kehu vuolaasti ulkonäköään, jos on hiemankin kohentunut ja anna huomiota siinä muodossa kuin hän eniten kaipaa.

Ollaan käyty ulkona syömässä, treffeillä jne, mutta eipä ole kauheasti vaikutusta vaikka kehaisen, että nuo kengät näyttävät muuten todella hyvältä noiden housujen kanssa, laittaisitko tämän paidan vielä päälle kun se korostaa silmiesi väriä ja viimeistelee asun erinomaisesti.

Kuulostat minun ex:ltä. Vieläkin puistattaa, kun ei millään ymmärtänyt ettei niissä hänen mielestä hyvännäköisissä kengissä voinut kävellä ilman kipuja. Tai sen minun silmienväriä korostavan paidan sauma oli alkanut kiertää pesun jälkeen. Jatkuva jankkaus niin mut, niin mut, kun ne ovat niin tyylikkäitä kyllä sinä nyt yhdet illalliset voit kärsiä.

No jos kuvittelet minun vaativan jotain korkokenkiä, niin olemme molemmat aika sporttisia ja tykkään kyllä ihan lenkkareista molemmilla, koska nekin voi yhdistää vaikkapa tyylikkäästi trenssitakin ja farkkujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää paikkoihin, joihin kuuluu pukeutua paremmin. Kehu vuolaasti ulkonäköään, jos on hiemankin kohentunut ja anna huomiota siinä muodossa kuin hän eniten kaipaa.

Tapailin yhtä naista useaan kertaa ja vähän vaivasi kyseisen naisen pukeutuminen. En sanonut tietenkään asiasta mitään. Mutta sitten kun pukeutui tosi hienosti, niin kehuin siitä kovasti! Mutta otti herneen henään eli varmaan osasi rivien välistä jotenkin arvata, että ei ollut aiemmin pukeunut siististi. Vaikeita juttuja nämä kehutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on ilmeisesti mies, jonka silmissä nelikymppinen vaimo ei jostain kumman syystä enää näytäkään parikymppiseltä 😂

Oli syy sitten mikä tahansa, sen selvittäminen ja tilanteen korjaaminen onnistuu parhaiten sen puolison kanssa, ei täällä.

Aloitusviestistä ei kyllä käy millään tavalla ilmi kummankaan osapuolen sukupuoli. Kuitenkin myöhemmissä viesteissä mm. vanhaan tuttuun pukeutumistyyliin jämähtäminen viittaa siihen, että ainakin se kumppani olisi mies. Toki on naisiakin, jotka jämähtävät nuoruutensa pukeutumistyyliin. Harvoin se kuitenkaan miestä häiritsee. AP:n sukupuoli edelleen tuntematon. 

Mitä väliä oikeastaan sukupuolella tässä asiassa on koska tähän sortuvat sekä miehet, että naiset?

Sitä paitsi jos mainitsen sukupuolen, niin joku ilmiantaa hyvän ketjun nais/mies vihaan vedoten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus vie halun pukeutua ja näyttää hyvältä. Sisällä silkkaa tyhjää ja pimeää. Kaikki kommentit ulkonäköön liittyen tuntuu pottuilulta silloin. Siihen viittaa myös se, ettei näe peilikuvaa objektiivisesti, vaan rutiininomaisesti pukeutuu niihin samoihin juttuihin vuodesta toiseen, vaikkei ne enää istu.

Ennemminkin kyse on hänen kohdallaan helppouden ihannoimisesta kuin masennuksesta. Itse olen alakuloinen tässä parisuhteessa, mutta välitän silti miltä näytän.

Sinä puleerat itseäsi ja toiselle jää kaikki velvollisuudet. Työt jotka vievät aikaa ja voimia ja joita et edes älyä olevan olemassa tai ainakin luulet että ne hänellä sujuvat jotenkin helpommin kuin sinulla. Silloin ei fnää vaan jaksa välittää niinkin yhden tekevästä asiasta kuin tyylikkyys.

Johtunee siitä että joko seurataan liikaa trendejä tyyliin crop.topit tai sitten pidetään kiinni siitä tyylistä mikä puki itseään 20v sitten eikä suostuta uudistumaan millään.

Ei hitto. Nyt tuli mieleen mun narsisti-ex. Se kiinnitti hirveästi huomiota kaikkeen ulkoiseen. Saattoi jopa kehua minulle nähneensä upean ja kauniisti meikatun naisen jossain.

Kyse on rahasta,raha ei riitä. Kaikki velalla ostettu.On asuntovelka, auto velkaa,kesämökki velkaa ja lomamatkakin talvella velaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus vie halun pukeutua ja näyttää hyvältä. Sisällä silkkaa tyhjää ja pimeää. Kaikki kommentit ulkonäköön liittyen tuntuu pottuilulta silloin. Siihen viittaa myös se, ettei näe peilikuvaa objektiivisesti, vaan rutiininomaisesti pukeutuu niihin samoihin juttuihin vuodesta toiseen, vaikkei ne enää istu.

Ennemminkin kyse on hänen kohdallaan helppouden ihannoimisesta kuin masennuksesta. Itse olen alakuloinen tässä parisuhteessa, mutta välitän silti miltä näytän.

Sinä puleerat itseäsi ja toiselle jää kaikki velvollisuudet. Työt jotka vievät aikaa ja voimia ja joita et edes älyä olevan olemassa tai ainakin luulet että ne hänellä sujuvat jotenkin helpommin kuin sinulla. Silloin ei fnää vaan jaksa välittää niinkin yhden tekevästä asiasta kuin tyylikkyys.

Mielenkiintoinen analyysi tuntemattomasta ihmisestä. Oma työni on fyysisempää kuin puolison työ ja henkisesti kuluttavampaa, joten olet totaalisen väärässä.

Minä pukeudun yleensä miehen mukaan tai hän minun. On tapana mennä suunnilleen samantasoisesti puleerattuina. Muuten olisi hassua.

Taso on suunnilleen sama meillä kummallakin tilaisuudesta riippuen. En koskaan kuvittelisi mieheni ehdottavan minulle jotain toista pukeutumista. Joskus saatan valintatilanteessa kysyä laitoinko tuon vai tämän mekon.