Elämässäni ei ole muuta sisältöä kuin juoda itseni humalaan .Kellään muulla täällä ollut samaa tilannetta?
Mitä ihmettä voisin enää tehdä, masentaa vain olla selvinpäin.
Oikeasti ainut asia josta nykyään enää saan tyydytystä, on nousuhumala. Silti joka päivä olo on vain paskempi ja paskempi kun aamulla herään. Ikää vasta 25 eikä elämässä mitään sisältöä
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
kyseessä on ns. mielihyväkynnyksen nousu. Mielihyväkynnys tarkoittaa sitä määrää mielihyvää aiheuttavia kemikaaleja aivoissa, jonka läsnä ollessa ihminen kokee että nyt mulla on kiva olo. Alkoholi nostaa nousuhumalavaiheessa näitä kemikaaleja paljon korkeammalle kuin päihtettömät nautittavat asiat. Jos alkoholia juo liian usein, aivot virittää itsensä niin, että vasta se hyvin korkea taso dopamiinia ja muita mielihyväkemikaaleja koetaan mielihyväksi. Kaikki alempana on harmaata ja tylsää. Ongelma on, että kun mikään päihteetön kiva asia, mitä ihminen kokeilee siis ei enää tuota mielihyvää, niin on vaikea korvata alkoholia niillä. Toivoa kyllä on: mielihyväkynnys palautuu ennalleen 3-6 kk täysraittiuden aikana, jos sen onnistuu pitämään.
Dopamiinipaasto?
Keksi itsellesi jokin tavoite, jota kohti suuntaat ajatukset.
Tavoite voi olla mikä vain: uuden asian opettelu (esim. kieli), parempi fyysinen kunto, tai vaikka koira, jonka koulutat hyvin.
ehkä himorunkkaaminen tuottaisi hyveksiä tarpeeksi ?
Älä juo alcoa, se on vaarallista shittiä. Itse suosin gannabhista ja seksiä saadakseni mielihyvää. Mee tinderiin ja kato tärppäiskö joku bimbula/jannu itelles!
Sama täällä.
Tänä iltana kännit.
Pitääpä lähteä ostamaan bissee......
Vierailija kirjoitti:
kyseessä on ns. mielihyväkynnyksen nousu. Mielihyväkynnys tarkoittaa sitä määrää mielihyvää aiheuttavia kemikaaleja aivoissa, jonka läsnä ollessa ihminen kokee että nyt mulla on kiva olo. Alkoholi nostaa nousuhumalavaiheessa näitä kemikaaleja paljon korkeammalle kuin päihtettömät nautittavat asiat. Jos alkoholia juo liian usein, aivot virittää itsensä niin, että vasta se hyvin korkea taso dopamiinia ja muita mielihyväkemikaaleja koetaan mielihyväksi. Kaikki alempana on harmaata ja tylsää. Ongelma on, että kun mikään päihteetön kiva asia, mitä ihminen kokeilee siis ei enää tuota mielihyvää, niin on vaikea korvata alkoholia niillä. Toivoa kyllä on: mielihyväkynnys palautuu ennalleen 3-6 kk täysraittiuden aikana, jos sen onnistuu pitämään.
Ei se välttämättä ainakaan alkoholin osalta palaudu täysin ennalleen. Jos on ehtinyt yhtään pidempään juoda, niin ei se tauonkaan jälkeen ihan samalla tavalla toimi se nousuhumalakaan.
Mulla melko sama tilanne. Olen naimisissa mutta käytännössä ihan yksin koirien kanssa. 2kpl. Miljoona lupausta mutta huonommaksi menee. Ajattelin pitää parivuotta väliä suhteeseen.
Oon elämäni aikana kokeillut lukuisia päihteitä ja vaikein on ollut eroon pääsemisen kannalta viina. Pitäisi kieltää koko laissa. Pajari parempi
Vierailija kirjoitti:
Keksi itsellesi jokin tavoite, jota kohti suuntaat ajatukset.
Tavoite voi olla mikä vain: uuden asian opettelu (esim. kieli), parempi fyysinen kunto, tai vaikka koira, jonka koulutat hyvin.
EI alkoholistille eläimiä!
Toi on ikävä kyllä juurikin se oravanpyörä; juot, kun ei mikään tunnu miltään, ja joka ikinen aamu masentaa enemmän. Se juominen/tissuttelu jne.lisää vain masennusta. Tiedän, mistä puhun, omasta kokemuksesta.
Jos pystyt olemaan juomatta, kestää kuitenkin kauan ennenkuin huomaat mitään parannusta olossa tapahtuneen, ja se taas ketuttaa kun ei tule tulosta nopeammin.
Kyllähän se lopulta palkitsee ainakin paremmilla yöunilla, mutta pitkään saa kävellä heikoilla jäillä, ettei ne vit*utuksen hetket saa taas tarttumaan tölkkiin tai pulloon.
Oot vielä nuori, sulla on toivoa 🙏. Itseni pysäytti vasta sairaskohtaus ja siihen kuuluva lääkitys, joten on tullut muutamankin kerrsn manattua, miksen älynnyt himmata jo aiemmin.
Isosti tsemppiä ap, olet sentään jo havahtunut tuohon 👍🏻
Mulla onneksi elämäni sisältö, jos ei muuta satu olemaan, on keittää kahvia.
Kuulostaa surulliselta, ap. Sotket kyllä mielestäni kaksi asiaa, alkoholi(smi)n ja elämän sisällön.
Lakkaa pitämästä nousuhumalaista oloasi elämäsi sisältönä, sillä sitä se ei ole. Sano ennemmin, että minulla ei ole kertakaikkiaan sisältöä elämässäni ja lisäksi tarvitsen säännöllisesti ja liian usein nousuhumalaa, jotta mieleni tuntuisi edes jotenkin siedettävältä. Sitten teet vähintään jommalle kummalle asialle jotain.
Elämän sisältö hukkui tissutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Toi on ikävä kyllä juurikin se oravanpyörä; juot, kun ei mikään tunnu miltään, ja joka ikinen aamu masentaa enemmän. Se juominen/tissuttelu jne.lisää vain masennusta. Tiedän, mistä puhun, omasta kokemuksesta.
Jos pystyt olemaan juomatta, kestää kuitenkin kauan ennenkuin huomaat mitään parannusta olossa tapahtuneen, ja se taas ketuttaa kun ei tule tulosta nopeammin.
Kyllähän se lopulta palkitsee ainakin paremmilla yöunilla, mutta pitkään saa kävellä heikoilla jäillä, ettei ne vit*utuksen hetket saa taas tarttumaan tölkkiin tai pulloon.
Oot vielä nuori, sulla on toivoa 🙏. Itseni pysäytti vasta sairaskohtaus ja siihen kuuluva lääkitys, joten on tullut muutamankin kerrsn manattua, miksen älynnyt himmata jo aiemmin.
Isosti tsemppiä ap, olet sentään jo havahtunut tuohon 👍🏻
Juu, minulla meni 35-vuotiaana vuosi, ennen kuin aivot unohtivat alkoholin, kun en sitä yhtään juonut. Eli se kestää, mutta siitä (tarpeesta ottaa alkoholia, mikäli kyseessä ei oikeasti ole alkoholismi) voi päästä irti.
Toki silloin edelleen on elämän sisältöongelma, mutta ei se noinkaan ratkea, tilanne menee vain huonommaksi vuodesta toiseen.
Alkoholi voi olla ihan asiallinenkin päihde, jos siihen liittyy aina se sosiaalinen aspekti, että on kavereiden kanssa tai menee kantapubiin muiden kanssa turisemaan. Se sosiaalinen aspekti, joka saattaisi henkilöltä ilman alkoholia puuttua, korvaa paljon. Mutta siinä vaiheessa kun se alkoholin käyttö menee jokapäiväiseksi yksin neljän seinän sisällä juomiseksi, niin homma pitäisi saada poikki. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ja henkilöstä kiinni miten tapahtuu, joku korvaava terveellisempi juttu pitäisi löytää tilalle, koska muuten ei varmaan onnistu. Kaverini onnistui, ryhtyi juoksemaan. Mutta sekin vietti useampaan kerran viikkoja teholla ennen kuin alkoholin lopetti. Ja monellahan se on sitten hautaan asti sitä alkoholia.
Hyvin yksinkertaista - lopetat juomisen. Sitten kämpän suursiivous, ulkoilun aloittaminen ja töihin meneminen.
Joo, vähän samoja oireita, mutta olen rajoittanut juomisen vain iltaan. Päätös on pysynyt että vasta seitsemän jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Joo, vähän samoja oireita, mutta olen rajoittanut juomisen vain iltaan. Päätös on pysynyt että vasta seitsemän jälkeen...
Voi hemmetti mitä vässyköitä maa päällään kantaa - ja me muut vaan maksetaan!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin yksinkertaista - lopetat juomisen. Sitten kämpän suursiivous, ulkoilun aloittaminen ja töihin meneminen.
Jos se olisikin noin yksinkertaista niin tässä maassa ei olisi yhtäkään juoppoa.
Sitä jatkuu siihen rokki-iän kriisiin eli pari vuotta dokailet niin kyllä se siitä sitten lähtee elämä nousuun, jos on lähteäkseen.
kyseessä on ns. mielihyväkynnyksen nousu. Mielihyväkynnys tarkoittaa sitä määrää mielihyvää aiheuttavia kemikaaleja aivoissa, jonka läsnä ollessa ihminen kokee että nyt mulla on kiva olo. Alkoholi nostaa nousuhumalavaiheessa näitä kemikaaleja paljon korkeammalle kuin päihtettömät nautittavat asiat. Jos alkoholia juo liian usein, aivot virittää itsensä niin, että vasta se hyvin korkea taso dopamiinia ja muita mielihyväkemikaaleja koetaan mielihyväksi. Kaikki alempana on harmaata ja tylsää. Ongelma on, että kun mikään päihteetön kiva asia, mitä ihminen kokeilee siis ei enää tuota mielihyvää, niin on vaikea korvata alkoholia niillä. Toivoa kyllä on: mielihyväkynnys palautuu ennalleen 3-6 kk täysraittiuden aikana, jos sen onnistuu pitämään.