Lue keskustelun säännöt.
Elämässäni ei ole muuta sisältöä kuin juoda itseni humalaan .Kellään muulla täällä ollut samaa tilannetta?
10.09.2022 |
Mitä ihmettä voisin enää tehdä, masentaa vain olla selvinpäin.
Oikeasti ainut asia josta nykyään enää saan tyydytystä, on nousuhumala. Silti joka päivä olo on vain paskempi ja paskempi kun aamulla herään. Ikää vasta 25 eikä elämässä mitään sisältöä
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Toi on ikävä kyllä juurikin se oravanpyörä; juot, kun ei mikään tunnu miltään, ja joka ikinen aamu masentaa enemmän. Se juominen/tissuttelu jne.lisää vain masennusta. Tiedän, mistä puhun, omasta kokemuksesta.
Jos pystyt olemaan juomatta, kestää kuitenkin kauan ennenkuin huomaat mitään parannusta olossa tapahtuneen, ja se taas ketuttaa kun ei tule tulosta nopeammin.
Kyllähän se lopulta palkitsee ainakin paremmilla yöunilla, mutta pitkään saa kävellä heikoilla jäillä, ettei ne vit*utuksen hetket saa taas tarttumaan tölkkiin tai pulloon.
Oot vielä nuori, sulla on toivoa 🙏. Itseni pysäytti vasta sairaskohtaus ja siihen kuuluva lääkitys, joten on tullut muutamankin kerrsn manattua, miksen älynnyt himmata jo aiemmin.
Isosti tsemppiä ap, olet sentään jo havahtunut tuohon 👍🏻
Ja nyt sitten kun on päässyt alkoholista eroon masentaa ja harmittaakin sitten se, että tuolla ryypiskelyllä menetti oikeasti vuosia sekä nuoruudestaan että tavallaan myös loppuelämästään. Se kun voisi olla hyvinkin erilainen ja ainakin aidommin omannäköinen jos aikaa ei olisi tullut tap paneeksi kännäämällä.
Nyt sitten onkin jo myöhäistä.
Ja lisään vielä, että vaikka muuta kovasti kerrotaan niin kyllä se alkaa olla tekemätön paikka saadakaan elämäänsä ns normiraiteille (opiskelu, työ, perheenperustaminen jne) jos tähän kaikkeen lähteekin vaikka 10 vuoden takamatkalta ikätovereihin nähden. Ei se ihan ole tuosta noin vaan toteutettavissa oleva asia alkaa vaikka 26-vuotiaana lukio-opintoja ja tästä sitten lähteä jatko-opintoihin. Lisäksi tuossa tulee aikakin vastaan eli jos/kun sitä haluaa olla alta kolmekymppisenä jo työelämässä jotta voi perustaa perheen ym niin eihän se onnistu mitenkään.
Eikä niitä asioita jotka pitäisi tehdä kolmikymppisenä voi tehdä vasta nelikymppisenä. Ja toisaalta niidenkään asioiden siirtäminen 10 vuodella eteenpäin joiden piti olla kunnossa 40-vuotiaana ei toimi sekään.
Jotenkin se alkoholi sotkee ihan kaiken ja saa jopa kuvittelemaan, ettei aika kulu sillä aikaa vaan tässä joutessaan on sama olla vaikka kännissä kunhan se omannäköinen elämä vihdoin alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ilman päihteitä on vain olemassa olemista.
No ainakin elämä päihteiden käytön jälkeen on vain olemassa olemista. Sitä on elossa, mutta ei elä.
Toki näin oli jo päihdeaikanakin, mutta sitä ei silloin vielä huomannut. Nyt sitten raittiina huomaa ja huomaa myös senkin kuinka päihteillä sai pilattua tulevankin elämänsä.
Sama olisi olla nyt ja jatkossakin kännissä, mutta kun enää ei maistu yhtään ja kännissä olosta en ole oikeastaan ikinä tykännytkään vaikka kännissä on tullutkin oltua enemmän kuin tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ilman päihteitä on vain olemassa olemista.
Tavallaan joo vaikka känniä ei itsellä ole ikävä. Kyllä sitä olisi vaikka mitä tekemistä mikä kiinnostaisi, mutta eipä ne nyt onnistu kun ei ole olemassa minkäänlaista perustaa jonka varaan elämäänsä rakentaa.
Nyt sitten vaan on.
Vierailija kirjoitti:
kyseessä on ns. mielihyväkynnyksen nousu. Mielihyväkynnys tarkoittaa sitä määrää mielihyvää aiheuttavia kemikaaleja aivoissa, jonka läsnä ollessa ihminen kokee että nyt mulla on kiva olo. Alkoholi nostaa nousuhumalavaiheessa näitä kemikaaleja paljon korkeammalle kuin päihtettömät nautittavat asiat. Jos alkoholia juo liian usein, aivot virittää itsensä niin, että vasta se hyvin korkea taso dopamiinia ja muita mielihyväkemikaaleja koetaan mielihyväksi. Kaikki alempana on harmaata ja tylsää. Ongelma on, että kun mikään päihteetön kiva asia, mitä ihminen kokeilee siis ei enää tuota mielihyvää, niin on vaikea korvata alkoholia niillä. Toivoa kyllä on: mielihyväkynnys palautuu ennalleen 3-6 kk täysraittiuden aikana, jos sen onnistuu pitämään.
Kyllä helpottaa olo useimmiten jo kuukauden parin aikana. Voi olla vaikea lopettaa kuin seinään.
Se mitä pakenee päihteisiin on sitten oma lukunsa. Siksi moni ei kykene raitistumaan kuin seinään eikä siitä kannata lannistua. Uskaltautuu vain ensin vähentämään ja sitten pitämään tipattomia päiviä.
Ei se mitään jos menee aikaa kunhan suunta on oikea. Todella moni on täysin kuutamolla parikymppisenä, toiset vanhempanakin ja päihteistähän silloin se helpotus etsitään. Niissä on vaan aina ikävästi se laskunmaksuvaihe myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on ikävä kyllä juurikin se oravanpyörä; juot, kun ei mikään tunnu miltään, ja joka ikinen aamu masentaa enemmän. Se juominen/tissuttelu jne.lisää vain masennusta. Tiedän, mistä puhun, omasta kokemuksesta.
Jos pystyt olemaan juomatta, kestää kuitenkin kauan ennenkuin huomaat mitään parannusta olossa tapahtuneen, ja se taas ketuttaa kun ei tule tulosta nopeammin.
Kyllähän se lopulta palkitsee ainakin paremmilla yöunilla, mutta pitkään saa kävellä heikoilla jäillä, ettei ne vit*utuksen hetket saa taas tarttumaan tölkkiin tai pulloon.
Oot vielä nuori, sulla on toivoa 🙏. Itseni pysäytti vasta sairaskohtaus ja siihen kuuluva lääkitys, joten on tullut muutamankin kerrsn manattua, miksen älynnyt himmata jo aiemmin.
Isosti tsemppiä ap, olet sentään jo havahtunut tuohon 👍🏻Ja nyt sitten kun on päässyt alkoholista eroon masentaa ja harmittaakin sitten se, että tuolla ryypiskelyllä menetti oikeasti vuosia sekä nuoruudestaan että tavallaan myös loppuelämästään. Se kun voisi olla hyvinkin erilainen ja ainakin aidommin omannäköinen jos aikaa ei olisi tullut tap paneeksi kännäämällä.
Nyt sitten onkin jo myöhäistä.
Ja lisään vielä, että vaikka muuta kovasti kerrotaan niin kyllä se alkaa olla tekemätön paikka saadakaan elämäänsä ns normiraiteille (opiskelu, työ, perheenperustaminen jne) jos tähän kaikkeen lähteekin vaikka 10 vuoden takamatkalta ikätovereihin nähden. Ei se ihan ole tuosta noin vaan toteutettavissa oleva asia alkaa vaikka 26-vuotiaana lukio-opintoja ja tästä sitten lähteä jatko-opintoihin. Lisäksi tuossa tulee aikakin vastaan eli jos/kun sitä haluaa olla alta kolmekymppisenä jo työelämässä jotta voi perustaa perheen ym niin eihän se onnistu mitenkään.
Eikä niitä asioita jotka pitäisi tehdä kolmikymppisenä voi tehdä vasta nelikymppisenä. Ja toisaalta niidenkään asioiden siirtäminen 10 vuodella eteenpäin joiden piti olla kunnossa 40-vuotiaana ei toimi sekään.
Jotenkin se alkoholi sotkee ihan kaiken ja saa jopa kuvittelemaan, ettei aika kulu sillä aikaa vaan tässä joutessaan on sama olla vaikka kännissä kunhan se omannäköinen elämä vihdoin alkaa.
Vaikka minkä ikäisenä ehtii elää hyvää elämää ja oppia uutta. Ei kannata ajatella joidenkin ahtaiden mitattavien muottien mukaan elämää. Yhä useampi jää perheettä ja urakin jää vaatimattomaksi, mutta so what. Elämäntaito on jotain muuta.
Olen tavannut asunnottomia jotka tuntuvat osaavan elää hetkessä. Kaikki haihattelu on hävinnyt kun ollaan kadulla. Noistakin jotkut keräävät itsensä ja ponnistavat uuteen elämänvaiheeseen, vahvistuneina.
Jos ajattelee että elämä on menetetty, niin siitä on ihan hemmetin ikävä rakentaa.. tavallaan vaan puolustelee oman itsetuhoisuutensa jatkamista koska se on niin vaivaton ratkaisu, ei vaadi mitään ajatustyötä tai itsensä haastamista.
Ei tuollaista missään kulttuurissa arvosteta.
Sitä arvostetaan ettävilpittömästi yrittää kohentaa niitä asioita jotka eivät toimi. Ja niitä on ns hyväosaisillakin yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ilman päihteitä on vain olemassa olemista.
Tavallaan joo vaikka känniä ei itsellä ole ikävä. Kyllä sitä olisi vaikka mitä tekemistä mikä kiinnostaisi, mutta eipä ne nyt onnistu kun ei ole olemassa minkäänlaista perustaa jonka varaan elämäänsä rakentaa.
Nyt sitten vaan on.
Odotan vain iltaa että pääsee nukkumaan. Jos pystyisin niin nukkuisin 20 tuntia vuorokaudessa. Paljon parempaa kuin hereillä oleminen. Ehkä pitäisi alkaa käyttää unilääkkeitä? Saahan niitäkin pimeästi.
Mä ostin pari jenkkiautoa. Ajelen niillä niin ei voi kännissä olla.
Elämä ilman päihteitä on vain olemassa olemista.