Vanheneminen henkisesti: koetko tulevasi vahvemmaksi vai heikommaksi?

Tähän mennessä (58v) on psyyke vain vahvistunut ja tasapainottunut. Saas nähdä kuinka kauan tämä kehitys jatkuu, vai tuleeko jossain vaiheessa alamäki eteen.

Varmemmaksi, olen tietoisempi omista ominaisuuksistani ja kyvyistäni ja osaan paremmin suhteuttaa ne muuhun maailmaan. Lisäksi tiedän selkeämmin, mitä haluan ja elän tietoisemmin. Ehkä se on sitten pikemminkin vahvuutta.

En ainakaan viisaammaksi. Mieli on näin 50v naisena kuin silloin 18v.

Tavallaan sitä omaa henkistä vanhenemista ei huomaa. Olen yhä sama ihminen kuin nuorenakin. Mutta ehkä henkinen kypsyminen näkyy tietynlaisena suhtautumisena: kärsivällisyytenä, maltillisuutena, armollisuutena, hyväksymisenä ja ymmärtämisen lisääntymisenä.

Nyt 65-vuotiaana alkaa kroppa brakata eikä jaksa enää niin kuin nuorempana.

Sen sijaan psyyke voi paremmin kuin koskaan, tunnen oloni hyväksi ja elämänkokemus antaa itsevarmuutta. Nettipalstoja lukiessa hämmästelen ihmisten ongelmia - vaikka painin nuorempana ihan samojen koettelemusten kanssa. Nyt olen seestynyt, selvästi päässyt elämänjuoksussa voiton puolelle. 👍

Vahvemmaksi, vaikka välillä olen ollut heikompi kuin koskaan. Sellaista heiluriliikettä, josta aina jää kuitenkin jotain käteen. Sitten on taas vahvempi kohtaamaan oman heikkoutensa.

Olen vasta nelikymppinen, mutta vastaan tähänastisen kokemukseni perusteella.

Sekä että.

Toisaalta olen nykyään rauhallisempi. Olen jo kokenut melko paljon ja tiedän että selviydyn kaikenlaisesta. En mene pois tolaltani yhtä herkästi kuin nuorena, kun jotain järkyttävää tapahtuu.

Toisaalta tähän asti eletyn elämän muistot tuntuvat joskus olevan "liikaa". Ja elettyä elämää, ja sen myötä muistoja, tulee koko ajan lisää.

molempia

Viittäkymppiä lähestyvänä voin sanoa, että ihmistuntemus on lisääntynyt. Tunnistan ilkimykset nopeammin enkä tuhlaa heihin enää aikaa.

Jotenkin tajuan myös syvemmin että ihmisiä tässä kaikki ollaan. Minäkin mahdun tänne maailmaan ja on ihan ok olla juuri tälläinen. Nuorena sitä suoritti kauheasti kaikkea ja epävarmuuttaan yritti miellyttää muita. Nyt tiedän omat vahvuuteni ja kehitän niitä.

Vahvemmaksi. Ainoa mitä mietin on tilanne, kun äiti ja mahdollisesti lasteni isä, joka on paras ystäväni kuolisivat ennen minua. Silloin sielua varmasti paleltaa ja pahasti. Minun on todella vaikea kuvitella elämää niin yksin. Kaikki muut ovat minulle vain tuttavia, ei kukaan jaksa kuunnella oikeasti, mitä elämässäni on meneillään ja mitä kivaa tai käsittämätöntä on taas tapahtunut.