Pitäisikö ottaa vain "joku" mies?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ottamaan jonkun edes jotenkin siedettävän, muuten huomaat pian loppuelämäksi jääneesi yksin ja se ei ole kivaa.

Yksin siinä jää joka tapauksessa. Ei suhde toimi vain huolimalla joku vaan siedettävä tyyppi. Se alkaa ärsyttämään todella nopeasti. Vaikka olisi ihan kivan näköinenkin. Näin se ainakin naisilla menee.

Joku mies on siitä hyvä että hän tekee kaikki paskanakit mitä muut eivät tee. Miettikää vaan kuinka monta kertaa olette kuulleet, että joku pitäisi löytää tekemään x asia, jota kukaan ei halua tehdä.

Kohtaamiset ovat suuria sattumia. Onnea sinulle sellaisen hyvän miehen löytymiseen, johon myös rakastuisit.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai se "tyyliin 10 vuotta vanhempi" olisi mikään katastrofi? Siis 33 ja 43. Nelikymppinen on ihan hyvässä iässä, ja viimeistään tuolloin alkaa havahtua sitoutumiseen jos ei ole aiemmin uskaltanut. Miehellä on jo sen verran elettyä elämää, että sitä havainnoimalla voi päätellä mihin suuntaan se elämä tästä suurella todennäköisyydellä jatkuu.

Samaa mietin, ei 10 vuotta ole edes paha ikäero. Ei ainakaan olisi itselleni mikään ongelma (olen viitisen vuotta nuorempi kuin ap). Eikä ongelma olisi myöskään miehen lapset, vaikka olen itse lapseton. Mutta se on ongelma, jos mies ei ole puoleensavetävä. Helvetisti parempi vaihtoehto on elellä yksinään.

Mä olen ainakin itse mielummin yksin ja kuolenkin yksin, kun että olisin vain "ok" suhteessa. Ja ei, en mä mitään yliromanttista draama suhdetta haluan, vaan sellaisen ihmisen jonka kanssa voin jutella, jonka kanssa voin tehdä asioita, jonka näkeminen tekee minut onnelliseksi, jota tahdon halata ja pussata, jonka kanssa voin kokeilla kaikkea uutta ja vanhaa, jonka kanssa voin tanssia hassusti ja nauraa yhdessä. Joka on siellä kun menee huonosti ja kun menee hyvin, ja jonka vierellä minä voin olla kun menee huonosti ja menee hyvin. Joka haluaa ymmärtää minua, haluaa minun parastani, välittää minusta, tunteistani ja puskee minua parempaa kohti. 

Jos en tälläistä suhdetta saa, niin mielummin olen yksin. 

Että näin. Otetaan vaan joku mies. Onnea!

Miehenä ottaisin myös jonkun naisen, mutta miten varmistan, että hän pystyy tekemään lapsia minulle ja vain minulle?

Kertoiko ap jo miksi hän ottaisi miehen? 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ottaisin myös jonkun naisen, mutta miten varmistan, että hän pystyy tekemään lapsia minulle ja vain minulle?

Et mitenkään. Noilla kriteereillä kuolet ikisinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin itse mielummin yksin ja kuolenkin yksin, kun että olisin vain "ok" suhteessa. Ja ei, en mä mitään yliromanttista draama suhdetta haluan, vaan sellaisen ihmisen jonka kanssa voin jutella, jonka kanssa voin tehdä asioita, jonka näkeminen tekee minut onnelliseksi, jota tahdon halata ja pussata, jonka kanssa voin kokeilla kaikkea uutta ja vanhaa, jonka kanssa voin tanssia hassusti ja nauraa yhdessä. Joka on siellä kun menee huonosti ja kun menee hyvin, ja jonka vierellä minä voin olla kun menee huonosti ja menee hyvin. Joka haluaa ymmärtää minua, haluaa minun parastani, välittää minusta, tunteistani ja puskee minua parempaa kohti. 

Jos en tälläistä suhdetta saa, niin mielummin olen yksin. 

Tämä. Enhän jaksaisi edes parhaan ystäväni kanssa asua saman katon alla pitkään, joku lomareissu vielä menee, mutta vuodesta toiseen. Miehen kanssa pitäisi olla erityisen läheinen suhde. Muuten ei ole mitään järkeä olla yhdessä. Mikään rahaan perustuva kulissisuhde ei kiinnosta, eikä myöskään pintapuolinen tapailusuhde, että asutaan erillään. Joko kaikki tai ei mitään.

Jos joka kerta käy niin että mies on kiinnostunut vain saamaan seksiä, kurkottaa liian korkealle. Ihan oikeasti. Olen itsekin mies ja rima seksiin on paljon, paljon matalammalla kuin parisuhteeseen. Sama se on muillakin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ottaisin myös jonkun naisen, mutta miten varmistan, että hän pystyy tekemään lapsia minulle ja vain minulle?

mitä tarkoitat tällä?

Jos kaikki miehet ovat ei ei, vika voi löytyä sinusta.

Suosittelen terapiaa aina kun eroaa parisuhteesta.

Myös miehille terapiaa.

Ihminen luo sosiaaliseen kenttään sellaisia tilanteita kuin itse on.

Mä sanosin et ota vaan. Ainahan miehiä irtoo joka tilanteeseen.

Oon miettinyt samaa. Jos haluan perheen, on ehkä pakko tyytyä ja ottaa vaan joku. Kello tikittää, kohta en välttämättä saa lapsia ja en ole onnistunut löytämään sitä oikeaa. Mulla on toki vähän sitä ongelmaa, että tosi harvoin kolahtaa kukaan mies, muutamia kertoja käynyt niin. Mutta tosiaan, jos lapsia haluan, niin ehkä sitä kolahdusta ei kannata jäädä odottelemaan. Onhan noita ihan kivoja miehiä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Jos haluan perheen, on ehkä pakko tyytyä ja ottaa vaan joku. Kello tikittää, kohta en välttämättä saa lapsia ja en ole onnistunut löytämään sitä oikeaa. Mulla on toki vähän sitä ongelmaa, että tosi harvoin kolahtaa kukaan mies, muutamia kertoja käynyt niin. Mutta tosiaan, jos lapsia haluan, niin ehkä sitä kolahdusta ei kannata jäädä odottelemaan. Onhan noita ihan kivoja miehiä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa.

Voithan tehdä lapsen itsellisesti. Ei siihen ole pakko miestä ottaa. Mutta sitten pitää kyllä olla hyvä tukiverkosto.

Tee niinkuin itse haluat. Kerran täällä vaan eletään ja toisten ihmisten miellyttämisestä et tule palkintoa saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ottaisin myös jonkun naisen, mutta miten varmistan, että hän pystyy tekemään lapsia minulle ja vain minulle?

Olemalla osallistuva isä. Sellainen on yllättävän harvinaista. Yleensä naiset eroaa juuri siksi, että mies muuttuu suhteessa ylimääräiseksi lapseksi, eli taakaksi vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä ottaisin myös jonkun naisen, mutta miten varmistan, että hän pystyy tekemään lapsia minulle ja vain minulle?

Olemalla osallistuva isä. Sellainen on yllättävän harvinaista. Yleensä naiset eroaa juuri siksi, että mies muuttuu suhteessa ylimääräiseksi lapseksi, eli taakaksi vaimolle.

Tuo on naisten yleinen harhaluulo. Mies ei muutu ylimääräiseksi lapseksi, vaan on ollut sitä koko ajan. Nainen on vain voimafantasiassaan uskonut, että lapsimies muuttuu naisen ohjauksessa osallistuvaksi isäksi. Ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Jos haluan perheen, on ehkä pakko tyytyä ja ottaa vaan joku. Kello tikittää, kohta en välttämättä saa lapsia ja en ole onnistunut löytämään sitä oikeaa. Mulla on toki vähän sitä ongelmaa, että tosi harvoin kolahtaa kukaan mies, muutamia kertoja käynyt niin. Mutta tosiaan, jos lapsia haluan, niin ehkä sitä kolahdusta ei kannata jäädä odottelemaan. Onhan noita ihan kivoja miehiä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa.

Voithan tehdä lapsen itsellisesti. Ei siihen ole pakko miestä ottaa. Mutta sitten pitää kyllä olla hyvä tukiverkosto.

Ei ole. Sisko asuu toisella puolen suomea ja opiskelukaupungista ei ole niin hyviä ystäviä. Lapsuuden ystävät asuvat myös kaukana, entisellä kotipaikkakunnalla. Yksin olisi liian raskasta lapsen/lasten kanssa.