Lue keskustelun säännöt.
Mies kohtelee ala-arvoisesti, kun jouduin työkyvyttömyyseläkkeeelle
08.09.2022 |
Mieheni on kaksi vuotta vanhempi ja huonommin koulutetumpi kuin minä. Työkyvöttömyyseläkkeeni johtuu ammattitaudista. En ole sitä sairautta voinut mitenkään estää.
Mies antaa minun edelleen maksaa asumiskulut yms., mutta kettuilee kaikesta minkä ehtii. Kuulemma olen idiootti. Olen vastannut, että niin varmaan, kun sinua katselen ja ylläpidän.
En voi sille mitään, että joissain asioissa olen hidas, mutta ei se älyyn vaikuta. Tähän asti olen jaksanut yhteisen lapsen takia, mutta nyt alkaa tuntua, että pistän tuon pihalle. Kuka loisii invalidin kustannuksella?
Kohtalokavereita?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vähempikin vituttaa kun joku heittäytyy lompakkoloiseksi ja olettaa saavansa ihan samat asiat kuin ennenkin vaikka itse ei enää osallistu maksuihin
Ymmärrätkö lukemaasi.
I di oo tti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet yleensä lähtevät karkuun kun vaimo sairastuu.
Vaimo omaishoitaa miehensä hautaan saakka kun mies sairastuu.
Suosittelen, että otat äijästä eron vikkelästi, ap. Et ansaitse huonoa kohtelua, mutta muuhun eivät jotkut miehet kykene.
Tässä tapauksessa ei vällttämättä lähde kun aloittaja maksaa elämisen!
Kuka sitä ilmaisesta elämisestä lähtisi
Vierailija kirjoitti:
Siipeilijät ansaitsee siipeilijän arvostuksen
Siipeilijä on tässä tarinaas ap MIES, ymmärrättekö te idi.o.otit lukemaanne.
Ei ole kohtalontoveria täällä, enää, kun olen jättänyt tuollaiset pissipäät. Luultavammin saan työeläkettäkin enemmän kuin exäni palkkaa. Meidän suhteen aikana oli työtön, mutta pokkaa oli aukoa päätään joka asiasta vaikka kuntoutustuellakin kävin töissä enemmän kuin hän. Ei muuten ollut vaikeaa koska hän kävi palkkatöissä 0 kertaa niinä vuosina. Pimeästi heitti jonkun keikan ja siitä ei latiakaan mihinkään riittänyt muuta kuin taksikyyteihin, muihin naisiin ja alkoholiin. Laita mäkeen se luuserisi. Nuo on jotain miksi aborttioikeutta saisi laajentaa 80 ikävuoteen.
En ymmärrä. Jos olet lähes kaiken maksanut,miten elintasosi voi dramaattisesti laskea,jos olisi yksi aikuinen vähemmän taloudessa. Saat eläkettä,mutta verotus kevenee. Ja mies joutuisi maksamaan lapsesta,jos alaikäinen. Heitä pihalle ja muista tehdä avioeron yhteydessä ositus kirjallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo enemmän sinusta kuin miehestäsi.
Voi ei! :( Ex loisi (tahallaan!) työttömänä pitkään. Lopulta minä hoidin hänelle uuden työnkin, kun kuulin eräässä paikassa etsittävän hänen alansa ammattilaista. Minä maksoin kaiken muun, hän vain asumisen ja jotain pientä itselleen, parit kaljat tms. Minä sairaana ja hoidin siinä samalla lapsen, hän ns. korjasi parhaat päältä eli osallistui kerran vuodessa päiväkodin joulujuhlaan -ei muuta. Sairauksistani, jotka tuolloin olivat vielä ei-invalidisoivassa vaiheessa, hän myös kettuili eikä ymmärtänyt, että tarvitsin ihan käytännön apua: apua siivoamiseen ym. raskaampiin töihin, kun fysiikka ei vaan enää itsellä riittänyt kaiken tekemiseen. Ero oli ainoa ratkaisu.
Nykyinen miesystäväni ymmärtää hyvin, hänelläkin on kremppoja ja autamme toisiamme mahdollisimman paljon. Sanomista tai riitaa ei ole tullut, keskustelua tietysti käydään useinkin siitä, mtä ostetaan. Onneksi on hyvin samanlainen maku monessa asiassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähempikin vituttaa kun joku heittäytyy lompakkoloiseksi ja olettaa saavansa ihan samat asiat kuin ennenkin vaikka itse ei enää osallistu maksuihin
Haista pska kusipää!
Minun kumppanini oli onnellinen ja helpottunut puolestani kun pääsin tk-eläkkeelle, hän tietää miten paljon olen kärsinyt ja rakastaa minua sellaisena kuin olen. Hän onkin hyväsydäminen mies, olen pahoillani puolestanne joiden kumppanit käyttäytyvät julmasti eivätkä osaa rakastaa. Itse en pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadistiset piiteet pupahtavat pintaan silloin, kun toinen on heikommassa asemassa. Itsellä yksi exä ei jotenkin sietänyt yhtään, jos olin kipeä. Vittuili ja niskojaan nakellen saattoi tuoda juomaa mulle sohvalle tms. Itse oli kunnon mieslapsi, jos oli vähänkään flunssaa. Taantui kunnon pikkupojaksi ja odotti, että hoidn häntä kuin lasta. Uhriutui, jos en jaksanut pidellä kädestä koko ajan.
Samoin mun vaarista kuoriutui kunnon ihmishirviö, kun mummulla halvaantui toinen puoli kehosta aivoinfarktin jälkeen. Itkin aina, kun tulin mummulasta, oli niin paha mieli mummun puolesta, joka itkua tihuuttaen yritti yhdellä kädellä pukea itseään ja vaari vittuilee vieressä, että no puehan nyt, kyllä sä saat vaatteet päälle jos et halua alasti olla koko päivää. Oikein virnistellen jäi vahtaamaan siihen, kun toinen yritti ja yritti. Mummulta katosi elämänhalu ja hän kuolikin pian pois. Näin sairaalassa helpotuksen hänen kasvoillaan, kun pääsi pois.
Itku tulee, kun tuota miettii. Lapsena en voinut käsittää, miten joku voi olla toiselle noin kauhea. Hirveä avuttomuuden tunne ja suojelunhalu tuli mummua kohtaan. Aikuiset, joille kerroin, vähättelivät asiaa. Aloin vihata vaaria. En olisi mennyt hänen hautajaisiinkaan, mutta äiti pakotti. Olen nykyään hirmu herkkä aistimaan tuollaista halveksuntaa, koska itekin joutunut lapsena omilta vanhemmilta aikamoista tyranniaa ja alistamista kestämään. Laittoivat oikein kunnolla vahingon kiertämään. Ei olla enää tekemisissä, enkä huoli elämääni ketään, joka osoittaa pienintäkään tuollaista piirrettä.
Suosittelen samaa muillekin. Jostain syystä usein tuo sairastaminen viimeistään paljastaa kaikki alistamistaipumukset. Raskaaksi tuleminen myös herättää sadistissa kunnon kyykytyshalun.
Vierailija kirjoitti:
Sadistiset piiteet pupahtavat pintaan silloin, kun toinen on heikommassa asemassa. Itsellä yksi exä ei jotenkin sietänyt yhtään, jos olin kipeä. Vittuili ja niskojaan nakellen saattoi tuoda juomaa mulle sohvalle tms. Itse oli kunnon mieslapsi, jos oli vähänkään flunssaa. Taantui kunnon pikkupojaksi ja odotti, että hoidn häntä kuin lasta. Uhriutui, jos en jaksanut pidellä kädestä koko ajan.
Samoin mun vaarista kuoriutui kunnon ihmishirviö, kun mummulla halvaantui toinen puoli kehosta aivoinfarktin jälkeen. Itkin aina, kun tulin mummulasta, oli niin paha mieli mummun puolesta, joka itkua tihuuttaen yritti yhdellä kädellä pukea itseään ja vaari vittuilee vieressä, että no puehan nyt, kyllä sä saat vaatteet päälle jos et halua alasti olla koko päivää. Oikein virnistellen jäi vahtaamaan siihen, kun toinen yritti ja yritti. Mummulta katosi elämänhalu ja hän kuolikin pian pois. Näin sairaalassa helpotuksen hänen kasvoillaan, kun pääsi pois.
Itku tulee, kun tuota miettii. Lapsena en voinut käsittää, miten joku voi olla toiselle noin kauhea. Hirveä avuttomuuden tunne ja suojelunhalu tuli mummua kohtaan. Aikuiset, joille kerroin, vähättelivät asiaa. Aloin vihata vaaria. En olisi mennyt hänen hautajaisiinkaan, mutta äiti pakotti. Olen nykyään hirmu herkkä aistimaan tuollaista halveksuntaa, koska itekin joutunut lapsena omilta vanhemmilta aikamoista tyranniaa ja alistamista kestämään. Laittoivat oikein kunnolla vahingon kiertämään. Ei olla enää tekemisissä, enkä huoli elämääni ketään, joka osoittaa pienintäkään tuollaista piirrettä.
Suosittelen samaa muillekin. Jostain syystä usein tuo sairastaminen viimeistään paljastaa kaikki alistamistaipumukset. Raskaaksi tuleminen myös herättää sadistissa kunnon kyykytyshalun.
Surullinen sun tarina. Mutta niin totta, tiedän kokemuksesta.
Olin aikoinaan vanhusten hoitajana ja tein kotikäyntejä. Toinen toistaan inhottavampia miehiä tuli vastaan.
Eräs jätti välittömästi vaimonsa syöpädiagnoosin tultua tietoonsa.
Toinen mies luki kylmän rauhallisesti lehteä, kun menin heidän kotiin auttamaan vaimoa, joka pyysi heti vettä kun sain ulko-oven kiinni perässäni. Mies ei eväänsä väräyttänyt, vaikka istui siinä keittön pöydän ääressä. Näitä riitti. Ja jotkut väitti ihan outoja, suorastaan valheita. Kylmiä, tunteettomia ja ivallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadistiset piiteet pupahtavat pintaan silloin, kun toinen on heikommassa asemassa. Itsellä yksi exä ei jotenkin sietänyt yhtään, jos olin kipeä. Vittuili ja niskojaan nakellen saattoi tuoda juomaa mulle sohvalle tms. Itse oli kunnon mieslapsi, jos oli vähänkään flunssaa. Taantui kunnon pikkupojaksi ja odotti, että hoidn häntä kuin lasta. Uhriutui, jos en jaksanut pidellä kädestä koko ajan.
Samoin mun vaarista kuoriutui kunnon ihmishirviö, kun mummulla halvaantui toinen puoli kehosta aivoinfarktin jälkeen. Itkin aina, kun tulin mummulasta, oli niin paha mieli mummun puolesta, joka itkua tihuuttaen yritti yhdellä kädellä pukea itseään ja vaari vittuilee vieressä, että no puehan nyt, kyllä sä saat vaatteet päälle jos et halua alasti olla koko päivää. Oikein virnistellen jäi vahtaamaan siihen, kun toinen yritti ja yritti. Mummulta katosi elämänhalu ja hän kuolikin pian pois. Näin sairaalassa helpotuksen hänen kasvoillaan, kun pääsi pois.
Itku tulee, kun tuota miettii. Lapsena en voinut käsittää, miten joku voi olla toiselle noin kauhea. Hirveä avuttomuuden tunne ja suojelunhalu tuli mummua kohtaan. Aikuiset, joille kerroin, vähättelivät asiaa. Aloin vihata vaaria. En olisi mennyt hänen hautajaisiinkaan, mutta äiti pakotti. Olen nykyään hirmu herkkä aistimaan tuollaista halveksuntaa, koska itekin joutunut lapsena omilta vanhemmilta aikamoista tyranniaa ja alistamista kestämään. Laittoivat oikein kunnolla vahingon kiertämään. Ei olla enää tekemisissä, enkä huoli elämääni ketään, joka osoittaa pienintäkään tuollaista piirrettä.
Suosittelen samaa muillekin. Jostain syystä usein tuo sairastaminen viimeistään paljastaa kaikki alistamistaipumukset. Raskaaksi tuleminen myös herättää sadistissa kunnon kyykytyshalun.
Surullinen sun tarina. Mutta niin totta, tiedän kokemuksesta.
Olin aikoinaan vanhusten hoitajana ja tein kotikäyntejä. Toinen toistaan inhottavampia miehiä tuli vastaan.
Eräs jätti välittömästi vaimonsa syöpädiagnoosin tultua tietoonsa.
Toinen mies luki kylmän rauhallisesti lehteä, kun menin heidän kotiin auttamaan vaimoa, joka pyysi heti vettä kun sain ulko-oven kiinni perässäni. Mies ei eväänsä väräyttänyt, vaikka istui siinä keittön pöydän ääressä. Näitä riitti. Ja jotkut väitti ihan outoja, suorastaan valheita. Kylmiä, tunteettomia ja ivallisia.
Hyi kamala. Tämän takia en satsaa mihinkään parisuhteeseen. En ole uskaltanut perhettäkään hankkia, koska tuntuu, että en osaa oikein miehiin luottaa. Niin kamalia tapauksia olen nähnyt tässä elämän varrella. Tuntuu, että jokin minussa on rikottu niin perusteellisesti, ettei sitä kasaan saa. Olenkin keskittynyt kerryttämään omaisuutta. Ostan sitten vanhana niitä palveluita, jotta en koe mummun (ja näköjään aika monen muunkin naisen) kohtaloa. Rahalla ei saa rakkautta, mutta ei näköjään saa ilman rahaakaan, joten...ainakin raha takaa sen, että saan tarvitsemani avun. Toivottavasti siihen mennessä on jo eutanasiakin laillistettu, että ei turhaan tarvitse kärsiä liikaa.
Yksin pärjää ihan hyvin. Itse tk-eläkkeellä, asun yksin. Minä en antaisi miehen tölviä, lähtis kuin keihäs
Mitä kohtaa et ymmärtänyt?
Aloittaja kertoi jo aloituksessa:
Mies antaa minun edelleen maksaa asumiskulut yms., mutta kettuilee kaikesta minkä ehtii.
Kuka loisii invalidin kustannuksella?
Eli AP on se joka maksaa!!!!
Ja mies on lompakolla ja v ittuilee!!!