Vessassa käynti alle vuoden ikäisen/taaperon kanssa

Juuri nyt istun vessassa. Lapsi istuu sitterissä lelu kädessä. Hengaillaan täällä yhdessä. Lauletaan vaikka lauluja, jos ei meinaa viihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsen pitää oppia aikanaan kestämään pettymyksiä, mutta mielestäni sen ei tarvitse olla pettymys, kun äiti käy vessassa.

Olen itse koittanut vanhempana kyetä näkemään asioita myös lapsen silmin. Jos jollakin toisella toimii, että lapsen jättää pinnasänkyyn, tai oven taakse, hyvä niin. Jokainen lapsi on kuitenkin erilainen.

Parin kuukauden päästä voi meilläkin olla tilanne jo ihan toinen, mutta en ole vielä raaskinut jättää reilusti alle vuoden ikäistä yksin toiseen huoneeseen. Nukkuessaan asia erikseen.

Ap

Tämä on siis sun täysin itse aiheuttama ongelma. Edes pieni vauva ei kuole siihen (tai traumatisoidu) vaikka äiti kävisi vessassa yksin. Suosittelen miettimään omia kasvatusperiaatteitasi tarkemmin, jos et halua tehdä tulevaisuudessakin elämästäsi tosi hankalaa.

Hommaa sitteri. Ei mulla muuta.

T. Kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 lasta ja eka kerran kuulin tämmöisestä ongelmasta...

Mulla taas kolme ja tunnistan ilmiön. Toiset lapset on vaan vilkkaampia.

Tuo vilkkaus ei ole este, vaan lapsi on oppinut koko ajan olemaan kontaktissa äitiinsä. Ei meillä ollut ongelmaa, vaikka oli ulkohuussi jossa kävin. Lapsi puuhaili omiaan lattialla ja tarpeen vaatiessa leikkikehässä

Käytä vaippoja, jotka vaihdat lapsen nukkuessa 😂

Vierailija kirjoitti:

Kun tyttäreni oli taapero niin otin muutaman leikkikalun mukaan ja niiden kanssa hän sitten touhusi. Kun tyttärelläni oli oma taapero ikäinen niin antoi iPad josta sai katsoa piirrettyjä. Hankalin itselleni oli kun puhuin puhelimessa. Siihen aikaan kun vain oli lankapuhelimia. Lapsi oppi äkkiä että hei, nyt ei äiti pääse perään ja juoksi tukka suorana kylpyhuoneeseen ja alkoi lappaa tavaraa vessanpyttyyn. Sieltä sitten saattoi löytyä vessapaperi rulla, shapoo ja hyvin useasti hänen oma kumikenkänsä. Oli kyllä jo silloin parivuotias joten ylsi aukaisemaan kylppärin oven. Joten nyt jos tyttäreni valittaa miten lapsensa keksii kaikenlaista sanon että eihän tuo vielä mitään, annas kun kerron mitä sinä keksit tehdä kun olit pieni.. :)

Tuon ikäisen pitää jo tietää mitä "ei" sana tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia ja ollaan vasta sellaista yrittämässä. Olen kuitenkin sen verran yksinkertainen tapaus, että mitä sitten vaikka se lapsi ei jossain viihdy? Täytyykö lapsella olla jatkuvasti viihtymistä? Mitä sitten, vaikka käyt vessassa ovi kiinni ja lapsi jää huutamaan oven toiselle puolelle? Tämä ei ollut sinun tapauksesi, että lapsi jäisi huutamaan oven toiselle puolelle. Mutta eikö sen lapsen ole hyvä oppia olemaan maksimissaan pari minuuttia yksin pienestä pitäen ja sietämään sitä, että vanhempi ei ole jatkuvasti näkösällä? Puheyhteyshän on kuitenkin ja sen avulla esimerkiksi tehdä tuosta jonkin leikin.

Todennäköisesti sinäkin tulet huomaamaan, että kestokykysi vauvan itkuun laskee hyvin paljon verrattuna nykyiseen. Jos imetät, niin vauvan itku saa rintasi vuotamaan valtoimenaan maitoa. Pieni lapsi saa itkun hetkessä hysteeriseksi ja normaalista vanhemmasta se kuulostaa hirveälle.

Hyvin harva ihminen viettää vessassa sellaisia aikoja, että siitä lapsi ehtisi kärsiä. Tärkeintä että lapsi on turvallisessa paikassa ja vessaharjan kanssa leikkiminen ei sitä ole.

No mulla meni herkästi puoli tuntia vessassa. Pitkä aika lapsen itkeä pinnasängyssä oksentamiseen asti.

Tuollaisen vaivan kanssa kääntyisin välittömästi lääkärin puoleen jos tuo on tosiaan ihan jatkuvaa. Joku norovirus toki on toinen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsen pitää oppia aikanaan kestämään pettymyksiä, mutta mielestäni sen ei tarvitse olla pettymys, kun äiti käy vessassa.

Olen itse koittanut vanhempana kyetä näkemään asioita myös lapsen silmin. Jos jollakin toisella toimii, että lapsen jättää pinnasänkyyn, tai oven taakse, hyvä niin. Jokainen lapsi on kuitenkin erilainen.

Parin kuukauden päästä voi meilläkin olla tilanne jo ihan toinen, mutta en ole vielä raaskinut jättää reilusti alle vuoden ikäistä yksin toiseen huoneeseen. Nukkuessaan asia erikseen.

Ap

;itä luulet, jos lapsesi ei opi tuota kestämään, miten 15 vuoden päästä menee läpi se, että sitä uusinta iPhonea ei nyt saakkaan? Pettymyksetkin oppii pienestä suurempaan, ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia ja ollaan vasta sellaista yrittämässä. Olen kuitenkin sen verran yksinkertainen tapaus, että mitä sitten vaikka se lapsi ei jossain viihdy? Täytyykö lapsella olla jatkuvasti viihtymistä? Mitä sitten, vaikka käyt vessassa ovi kiinni ja lapsi jää huutamaan oven toiselle puolelle? Tämä ei ollut sinun tapauksesi, että lapsi jäisi huutamaan oven toiselle puolelle. Mutta eikö sen lapsen ole hyvä oppia olemaan maksimissaan pari minuuttia yksin pienestä pitäen ja sietämään sitä, että vanhempi ei ole jatkuvasti näkösällä? Puheyhteyshän on kuitenkin ja sen avulla esimerkiksi tehdä tuosta jonkin leikin.

Todennäköisesti sinäkin tulet huomaamaan, että kestokykysi vauvan itkuun laskee hyvin paljon verrattuna nykyiseen. Jos imetät, niin vauvan itku saa rintasi vuotamaan valtoimenaan maitoa. Pieni lapsi saa itkun hetkessä hysteeriseksi ja normaalista vanhemmasta se kuulostaa hirveälle.

Hyvin harva ihminen viettää vessassa sellaisia aikoja, että siitä lapsi ehtisi kärsiä. Tärkeintä että lapsi on turvallisessa paikassa ja vessaharjan kanssa leikkiminen ei sitä ole.

No mulla meni herkästi puoli tuntia vessassa. Pitkä aika lapsen itkeä pinnasängyssä oksentamiseen asti.

Tuollaisen vaivan kanssa kääntyisin välittömästi lääkärin puoleen jos tuo on tosiaan ihan jatkuvaa. Joku norovirus toki on toinen tilanne.

Miksi? Toisilla nyt on vaan huono maha.