Miksi autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

On niitä, jotka tuntee mutta ei osaa näyttää sitä ja sitten niitä joilla ei vaan ole empatiaa. Esim veljeni. On muutenkin äärimmäisen itsekäs ihminen. Vaikea persoona kun sosiaaliset taidot niin kamalat ja sitten vielä tunnekylmä mulk*u.

Autismin diagnostisiin kriteereihin ei kuulu empatian puute. Sen sijaan psykopatiaan ja narsismiin kuuluu.

Miksi ketään kiusataan? Kiusaajat pitäisi tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Edelleen, en kaipaa mitään muuta kuin sitä, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että nautin yksinolosta enkä kaipaa seuraa. Myös aistiyliherkkyyksiäni kohtaan voisivat olla empaattisempia ja ymmärtävämpiä. Onko tämä liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketään kiusataan? Kiusaajat pitäisi tappaa.

Eikö tappaminen mielestäsi ole kiusaamista?

Vammaiset ovat taakka ja usein raskaita koska heillä on kaikenmaailman käytösongelmia. En silti lähtisi ketään kiusaamaan. Itse en jaksaisi kuitenkaan vammaisen kanssa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä. Yllättävän usein se kiusaaja itse on autisti. Ei osaa käsitellä tunteitaan, niin purkaa negaatiot muiden kiusaamisen.

Höpö höpö.

Riippuu ihan siitäkin, minkä kokee kiusaamiseksi. Lähipiirissä autistinen lapsi on sellainen, että hän möläyttelee toisille tosi rumia asioita ja on siksi jatkuvasti ongelmissa. Saattaa vaikka kysyä "miksi sä näytät noin rumalta". Itse lukisin tuon jo kiusaamiseksi. Toki autistit eivät yleensä luo klikkejä, joissa jätetään muut ulkopuolelle, kuten neurotyypilliset.

Siinäpä ihana lapsi... :)  Toivottavasti opetatte sen haistattamaan vtut kaikille niin kasvaa viisaaksi lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Edelleen, en kaipaa mitään muuta kuin sitä, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että nautin yksinolosta enkä kaipaa seuraa. Myös aistiyliherkkyyksiäni kohtaan voisivat olla empaattisempia ja ymmärtävämpiä. Onko tämä liikaa vaadittu?

Mitenpä tämän ajattelit toteuttaa? Työelämä lienee sinulla liian "kuormittavaa", joten jos vastauksesi oikeasti on "haluan istua himassa pelaamassa ja saada kaikki mahdolliset tuet", ole hyvä ja sano se suoraan vaan. 

Vähän asian vierestä, mutta onko autistien läheisille mitään purkautumiskanavia? Sellaiselle olisi nimittäin nyt akuutti tarve.

Perheenjäseneni (aikuinen) on kirjolla, ja hän on tietysti rakas minulle, mutta välillä on hyvin raskasta. Esimerkiksi juuri nyt tuntuu, että en kertakaikkiaan enää jaksa tätä elämää. Olen yksin hänestä vastuussa, mutta tukea en ole saanut eikä ole ollut oikein voimia etsiäkään. Elämässä on hyvin kuormittava vaihe meneillään, ja läheiseni oireilu purkautuu minuun.

Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin paljon on vielä työsarkaa ihan jo autismitietouden levittämisen saralla, niin viranomaisille kuin tavan pulliaisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on harvoin laajaa kaveripiiriä eivätkä ole niin suosittuja, niin heitä on helppo kiusata.

Mutta mikä on juurisyy tuohon, ettei heillä ole laajaa kaveripiiriä eivätkä he ole suosittuja? Eivätkö he yksinkertaisesti halua kavereita vai onko ihmisten vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta?

Koska autismin oleellisin piirre on "vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa". Ilman sitä ei saa diagnoosia. Niin yksinkertaista.

Lähempänä totuutta olisi, jos tuo piirre kuvaltaisiin "nenteillä vaikeuksia vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa ko. tutkittavan (potilaan)/asiakkaan kanssa". Eilen olin kahden muun autistinaisen kanssa viettämässä aikaa, ei meillä ole keskenämme mitään ongelmia olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Nentit esim. rakastavat antaa ties mitä merkityksiä ihme yhteyksiin. Jos sanon, etten tykkää saada kukkakimppua, niin tarkoitan tasan sitä. En sitä, että rakastaisin saada tusinan tulipunaisia ruusuja. Nentti sitten loukkaantuu, kun ei vaivautunut uskomaan sanomaani, vaan tulkitsi päin honkia, minä olen tietysti se vaikea ja mahdoton, kun sanon mitä tarkoitan.

Nenttiyden oireyhtymään pitäisi saada oma diagnoosikriteerinsä.

Sivusta eräs autistinainen

Olen huomannut, että tätä ketjua leimaa mustavalkoinen jaottelu "meihin" ja niihin "toisiin" ja rankka yleistäminen. Mielestäni tämä vain lisää keskinäistä ymmärtämättömyyttä. Aika moni ihminen, nentti tai ei, ymmärtää ei:n ja ihmisten erilaiset mieltymykset. Toiset taas eivät ymmärrä jostain syystä. Asiasta on turhaa tehdä yleistystä, koska kaikki nentit tai kaikki kirjolaiset eivät toimi samalla tavalla.

Tätä ketjua ja myös diagnoosikriteereitä vaivaa jaottelu. Tuo että autismipiirteet lääketieteessäkin katsotaan "mistä minä en pidä" -linssin läpi leimaa meitä autisteja ja pitää yllä tuota jaottelua. Olemme erilaisia, mutta kummastakin löytyy niitä mistä minä en pidä -piirteitä puolin ja toisin.

Moni tässäkin ketjussa on ihmetellyt, miten meitä autisteja pitäisi sitten kohdella. Sitten jos kerromme, niin saamme lukea näitä "mustavalkoista jaottelua", kun ihan konkreettisen esimerkin yritän antaa, miten ei kannata toimia (kohdallani) ja miten kannattaa. Olen ihan ammattilaisten kanssa vääntänyt, onko hedelmällisempää uskoa mitä autisti sanoo, vai tehdä omia päätelmiään nenttilinssien kautta. Se turhauttaa, kun yrittää parhaansa kertoakseen, mitkä asiat helpottaa oloa ja mitkä eivät, mutta ammattilainen muka tietää paremmin, että minun pitäisi ilahtua kun saa kuolemaan tuomittuja kukkia käteeni, ei suinkaa tuntea surua kukkien puolesta, epämääräisen "niin ei vain tehdä" syyn takia.

Kokemuksiani kielletään ja vääristellään, yritetään hiljentää. Tehdään selväksi, että olen vääränlainen, en kelpaa, minun pitäisi muuttua sellaiseksi, jota en arvosta itse, enkä siten olis onnellinen. Ja tätä kutsutaan hoitamiseksi. Mustavalkoisesti jaottelua sekin, että vain toiselta osapuolelta vaaditaan muutosta, hulluinta tässä on se, että autismidiagnoosissa on haasteet sosiaalisuudessa, ja he joilla ei ole haasteita sosiaalisuudessa, saavat käyttäytyä sosiaalisesti huonosti ja rikkovasti, ilman yritystäkään vastavuoroisuuteen tai erilaisuuden ymmärtämiseen, koska heillä ei ole omaa nenttiyden oireyhtymää diagnosoituna, he ovat "normaaleja". Minä olen hyvin tietoinen, etten ymmärrä, mitä tunteita nentti käy läpi kohdatessaan minut. Liian usein nentti on hyvin varma, että tietää minua paremmin, mitä tunnen ja ajattelen. Turhaa tehdä yleistystä, vaikka ->kokemukseni<- tapahtuu 9/10 nentin kohdatessani?

Voisin pitää luennon niistä miljoonasta harmaan sävystä siinä mustan ja valkoisen välissä, mutta epäilen että suurin osa jaksaa lukea edes tämän pituista tekstiä. Yritän yksinkertaistaa ja tiivistää, jotta tulisin kuulluksi eli luetuksi näissä nettikeskusteluissa. Huonolla menestyksellä, myönnän.

Se autistinainen

Ps. Suurin osa ihmisistä haluaa kokemuksen että on normaali, myös me autistit. Osalla erityismielenkiinnon kohde on niin voimakas, että erikoistuu siihen ja saa normaaliuden kokemuksen sitä kautta, että on hyvä ja arvostettu yhdessä asiassa. Osa ei saa, jos ei ole missään tarpeeksi hyvä ja päätyy päättämään päivänsä. Sitten on ne siinä välissä ihmettelijät. Eikö niitä normaaliuden kriteereitä voisi laajentaa? Pienet muutokset, kuten häiriön sijaan puhuminen autismin kirjon neurotyypistä yleisen (=nentti) neurotyypin rinnalla olisi iso askel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

On niitä, jotka tuntee mutta ei osaa näyttää sitä ja sitten niitä joilla ei vaan ole empatiaa. Esim veljeni. On muutenkin äärimmäisen itsekäs ihminen. Vaikea persoona kun sosiaaliset taidot niin kamalat ja sitten vielä tunnekylmä mulk*u.

Autismin diagnostisiin kriteereihin ei kuulu empatian puute. Sen sijaan psykopatiaan ja narsismiin kuuluu.

Kyllä sitä silti monilla assipiirteisillä on. Ei ole lähelläkään psykopaattia tai narsistia veljeni, ainoa sama piirre on ehkä tuo itsekeskeisyys ja empatiakyvyttömyys. Käsittääkseni nuo luonnehäiriöiset ovat ihan normaaleja ja jopa taitavia sosiaalisesti. Ei veljeni ketään osaa esimerkiksi manipuloida tai valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta onko autistien läheisille mitään purkautumiskanavia? Sellaiselle olisi nimittäin nyt akuutti tarve.

Perheenjäseneni (aikuinen) on kirjolla, ja hän on tietysti rakas minulle, mutta välillä on hyvin raskasta. Esimerkiksi juuri nyt tuntuu, että en kertakaikkiaan enää jaksa tätä elämää. Olen yksin hänestä vastuussa, mutta tukea en ole saanut eikä ole ollut oikein voimia etsiäkään. Elämässä on hyvin kuormittava vaihe meneillään, ja läheiseni oireilu purkautuu minuun.

Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin paljon on vielä työsarkaa ihan jo autismitietouden levittämisen saralla, niin viranomaisille kuin tavan pulliaisillekin.

Kysy autismiliittosta tai paikkakuntasi sosiaalityöstä, omaishoitajayhdistykseltä, kolmannen sektorin taloista tai terveydenhuollosta vertaistukiryhmiä, jos ei netistä hakusanalla nepsylasten vanhempien vertaisryhmä tuo tulosta lähialueellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ei kai se nyt ole maskaamista, jos vähän opettelee yleisiä tapoja ja opettelee myös sanomaan asioita, joita ei tarkoita? Kun tietää, että tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tietynlaiset repliikit vaikka ei ihan itsestä tuntuisi siltä, että pystyisi niitä täydestä sydämestään tarkoittamaan ja sitten toistelee niitä hokemia niin kuin muutkin, niin ei kai se nyt niin ylivoimaista ole? 

Kun kaupan kassa toivottaa mukavaa viikonloppua, niin kyllä siihen voi sanoa "kiitos samoin" ja miettiä sitten itsekseen, että hautajaiset tulossa ja ei ole ehkä mukavinta puuhaa niihin osallistuminen. Hautajaisissa sanotaan omaisille "Otan osaa." vaikka hekin ovat lähinnä helpottuneita, että iäkäs ja dementoitunut vanhus pääsi vihdoin haudan lepoon. 

Jos ei nyt aamusta iltaan esitä olevansa aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on, niin missä se työkyvyn menettämiseen johtava kuormitus tapahtuu? Jokainen osaa varmaan omalta osaltaan kartella sellaisia uravalintoja, joissa sosiaalinen kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa on suuressa roolissa. 

Tämäkin riippuu paljon ihmisestä. Varmasti muutkin kuin autistit "esittävät rooleja" eivätkä käyttäydy täsmälleen samalla tavalla kotona, työpaikalla, harrastuksissa jne.

On kuitenkin totta, että autistille maskaaminen voi olla pidemmän päälle hyvin kuormittavaa, jos koko ajan joutuu esittämään jotakin vain siksi, ettei joutuisi kiusatuksi tai arvostelluksi.

Käytännössä maskaaminen voi olla esim.

- keskustelun "opettelu", vähän niinkuin näytelmän vuorosanojen opettelu

- muiden kanssa seurustelu silloin, kun ei oikeasti jaksaisi

- muiden ihmisten matkiminen esim. ilmeissä, eleissä tai vaikka pukeutumisessa

- stimmaamisen välttely tai muuttaminen hienovaraisemmaksi

- oman toiminnan ylianalysointi (miltä ilme nyt näyttää, katsoinko silmiin liikaa vai liian vähän jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Edelleen, en kaipaa mitään muuta kuin sitä, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että nautin yksinolosta enkä kaipaa seuraa. Myös aistiyliherkkyyksiäni kohtaan voisivat olla empaattisempia ja ymmärtävämpiä. Onko tämä liikaa vaadittu?

Mitenpä tämän ajattelit toteuttaa? Työelämä lienee sinulla liian "kuormittavaa", joten jos vastauksesi oikeasti on "haluan istua himassa pelaamassa ja saada kaikki mahdolliset tuet", ole hyvä ja sano se suoraan vaan. 

En minä ainakaan haluaisi vain istua himassa pelaamassa pelkkien tukien voimalla. Haluan kyllä tehdä töitä, mutta mieluiten melko itsenäisesti, vaikka etätöitä mahdollisuuksien mukaan :)

T. AS-nainen

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Edelleen, en kaipaa mitään muuta kuin sitä, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että nautin yksinolosta enkä kaipaa seuraa. Myös aistiyliherkkyyksiäni kohtaan voisivat olla empaattisempia ja ymmärtävämpiä. Onko tämä liikaa vaadittu?

Mitenpä tämän ajattelit toteuttaa? Työelämä lienee sinulla liian "kuormittavaa", joten jos vastauksesi oikeasti on "haluan istua himassa pelaamassa ja saada kaikki mahdolliset tuet", ole hyvä ja sano se suoraan vaan. 

En minä ainakaan haluaisi vain istua himassa pelaamassa pelkkien tukien voimalla. Haluan kyllä tehdä töitä, mutta mieluiten melko itsenäisesti, vaikka etätöitä mahdollisuuksien mukaan :)

T. AS-nainen

No voi pyhä yksinkertaisuus; sitten etsit töitä, joissa on hybridimahdollisuus. Vai oletatko, että työnantajayritys muuttaa toimintamallejaan sen mukaan, mikä sulle AS-naiselle sopii? Mikä nyt on ongelma?

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ei kai se nyt ole maskaamista, jos vähän opettelee yleisiä tapoja ja opettelee myös sanomaan asioita, joita ei tarkoita? Kun tietää, että tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tietynlaiset repliikit vaikka ei ihan itsestä tuntuisi siltä, että pystyisi niitä täydestä sydämestään tarkoittamaan ja sitten toistelee niitä hokemia niin kuin muutkin, niin ei kai se nyt niin ylivoimaista ole? 

Kun kaupan kassa toivottaa mukavaa viikonloppua, niin kyllä siihen voi sanoa "kiitos samoin" ja miettiä sitten itsekseen, että hautajaiset tulossa ja ei ole ehkä mukavinta puuhaa niihin osallistuminen. Hautajaisissa sanotaan omaisille "Otan osaa." vaikka hekin ovat lähinnä helpottuneita, että iäkäs ja dementoitunut vanhus pääsi vihdoin haudan lepoon. 

Jos ei nyt aamusta iltaan esitä olevansa aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on, niin missä se työkyvyn menettämiseen johtava kuormitus tapahtuu? Jokainen osaa varmaan omalta osaltaan kartella sellaisia uravalintoja, joissa sosiaalinen kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa on suuressa roolissa. 

Tämäkin riippuu paljon ihmisestä. Varmasti muutkin kuin autistit "esittävät rooleja" eivätkä käyttäydy täsmälleen samalla tavalla kotona, työpaikalla, harrastuksissa jne.

On kuitenkin totta, että autistille maskaaminen voi olla pidemmän päälle hyvin kuormittavaa, jos koko ajan joutuu esittämään jotakin vain siksi, ettei joutuisi kiusatuksi tai arvostelluksi.

Käytännössä maskaaminen voi olla esim.

- keskustelun "opettelu", vähän niinkuin näytelmän vuorosanojen opettelu

- muiden kanssa seurustelu silloin, kun ei oikeasti jaksaisi

- muiden ihmisten matkiminen esim. ilmeissä, eleissä tai vaikka pukeutumisessa

- stimmaamisen välttely tai muuttaminen hienovaraisemmaksi

- oman toiminnan ylianalysointi (miltä ilme nyt näyttää, katsoinko silmiin liikaa vai liian vähän jne.)

Niinpä. Kannattaa myös muistaa, että autismia ja Aspergeria on eri asteista. Helppohan se on silloin sanoa, jos oireet ovat vain lieviä. Pahimmillaan ne voivat olla erittäin rajoittavia ja vammauttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

On niitä, jotka tuntee mutta ei osaa näyttää sitä ja sitten niitä joilla ei vaan ole empatiaa. Esim veljeni. On muutenkin äärimmäisen itsekäs ihminen. Vaikea persoona kun sosiaaliset taidot niin kamalat ja sitten vielä tunnekylmä mulk*u.

Autismin diagnostisiin kriteereihin ei kuulu empatian puute. Sen sijaan psykopatiaan ja narsismiin kuuluu.

Kyllä sitä silti monilla assipiirteisillä on. Ei ole lähelläkään psykopaattia tai narsistia veljeni, ainoa sama piirre on ehkä tuo itsekeskeisyys ja empatiakyvyttömyys. Käsittääkseni nuo luonnehäiriöiset ovat ihan normaaleja ja jopa taitavia sosiaalisesti. Ei veljeni ketään osaa esimerkiksi manipuloida tai valehdella.

Oletko varma, että empatiakyvyttömyys johtuu veljesi kohdalla juuri autismista? Ei kaikilla neurotyypillisilläkään ihmisillä ole empatiakykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

On niitä, jotka tuntee mutta ei osaa näyttää sitä ja sitten niitä joilla ei vaan ole empatiaa. Esim veljeni. On muutenkin äärimmäisen itsekäs ihminen. Vaikea persoona kun sosiaaliset taidot niin kamalat ja sitten vielä tunnekylmä mulk*u.

Autismin diagnostisiin kriteereihin ei kuulu empatian puute. Sen sijaan psykopatiaan ja narsismiin kuuluu.

Kyllä sitä silti monilla assipiirteisillä on. Ei ole lähelläkään psykopaattia tai narsistia veljeni, ainoa sama piirre on ehkä tuo itsekeskeisyys ja empatiakyvyttömyys. Käsittääkseni nuo luonnehäiriöiset ovat ihan normaaleja ja jopa taitavia sosiaalisesti. Ei veljeni ketään osaa esimerkiksi manipuloida tai valehdella.

Millä tavalla tietämäsi assit ovat empatiakyvyttömiä? Minun tietämäni ovat ennemminkin yliempaattisia ja poikkeuksellisen korkean moraalin ja oikeudentajun omaavia.

Vierailija kirjoitti:

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Edelleen, en kaipaa mitään muuta kuin sitä, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen, että nautin yksinolosta enkä kaipaa seuraa. Myös aistiyliherkkyyksiäni kohtaan voisivat olla empaattisempia ja ymmärtävämpiä. Onko tämä liikaa vaadittu?

Mitenpä tämän ajattelit toteuttaa? Työelämä lienee sinulla liian "kuormittavaa", joten jos vastauksesi oikeasti on "haluan istua himassa pelaamassa ja saada kaikki mahdolliset tuet", ole hyvä ja sano se suoraan vaan. 

En minä ainakaan haluaisi vain istua himassa pelaamassa pelkkien tukien voimalla. Haluan kyllä tehdä töitä, mutta mieluiten melko itsenäisesti, vaikka etätöitä mahdollisuuksien mukaan :)

T. AS-nainen

No voi pyhä yksinkertaisuus; sitten etsit töitä, joissa on hybridimahdollisuus. Vai oletatko, että työnantajayritys muuttaa toimintamallejaan sen mukaan, mikä sulle AS-naiselle sopii? Mikä nyt on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on harvoin laajaa kaveripiiriä eivätkä ole niin suosittuja, niin heitä on helppo kiusata.

Mutta mikä on juurisyy tuohon, ettei heillä ole laajaa kaveripiiriä eivätkä he ole suosittuja? Eivätkö he yksinkertaisesti halua kavereita vai onko ihmisten vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta?

Koska autismin oleellisin piirre on "vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa". Ilman sitä ei saa diagnoosia. Niin yksinkertaista.

Lähempänä totuutta olisi, jos tuo piirre kuvaltaisiin "nenteillä vaikeuksia vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa ko. tutkittavan (potilaan)/asiakkaan kanssa". Eilen olin kahden muun autistinaisen kanssa viettämässä aikaa, ei meillä ole keskenämme mitään ongelmia olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoinnissa. Nentit esim. rakastavat antaa ties mitä merkityksiä ihme yhteyksiin. Jos sanon, etten tykkää saada kukkakimppua, niin tarkoitan tasan sitä. En sitä, että rakastaisin saada tusinan tulipunaisia ruusuja. Nentti sitten loukkaantuu, kun ei vaivautunut uskomaan sanomaani, vaan tulkitsi päin honkia, minä olen tietysti se vaikea ja mahdoton, kun sanon mitä tarkoitan.

Nenttiyden oireyhtymään pitäisi saada oma diagnoosikriteerinsä.

Sivusta eräs autistinainen

--

Moni tässäkin ketjussa on ihmetellyt, miten meitä autisteja pitäisi sitten kohdella. Sitten jos kerromme, niin saamme lukea näitä "mustavalkoista jaottelua", kun ihan konkreettisen esimerkin yritän antaa, miten ei kannata toimia (kohdallani) ja miten kannattaa. Olen ihan ammattilaisten kanssa vääntänyt, onko hedelmällisempää uskoa mitä autisti sanoo, vai tehdä omia päätelmiään nenttilinssien kautta. Se turhauttaa, kun yrittää parhaansa kertoakseen, mitkä asiat helpottaa oloa ja mitkä eivät, mutta ammattilainen muka tietää paremmin, että minun pitäisi ilahtua kun saa kuolemaan tuomittuja kukkia käteeni, ei suinkaa tuntea surua kukkien puolesta, epämääräisen "niin ei vain tehdä" syyn takia.

--

Se autistinainen

--

Lyhensin pitkää viestiäsi, anteeksi. Olet ilmeisesti se sama kirjoittaja, jolta aiemmin kyselin tästä asiasta saamatta vastausta (viesti 155). Ehkä et huomannut kysymyksiäni, mutta yritän nyt uudelleen.

Sanoit, että et tykkää saada kukkakimppua, mutta ilmeisesti joku sellaisen sinulle toi, ja tämä vaikuttaa olevan sinulle suuri ja kuohuttava asia. Minäkin muuten saan toisinaan lahjoja, joista en pidä, mutta en hermostu siitä, koska tiedän omastakin kokemuksesta, ettei lahjan ostaminen aina mene ihan nappiin.

Se, mitä ihmettelen, on tuo "suru kukkien puolesta". Tiedäthän, että esimerkiksi ruusut kasvavat kasvihuoneessa ruusupensaissa, eikä kasvi kuole siitä että yksi kukinto leikataan pois, päinvastoin leikkaaminen on viherkasvien ja pensaiden hoidossa välttämätöntä. Mietin tässä, koetko surua myös puusta poimitun omenan, maasta nostetun porkkanan tai vihannestiskin salaatinlehden puolesta? Jos näin on, niin elämäsi on varmasti kovin vaikeaa. Mutta jos et sure heviosaston paprikoiden ja kurkkujen puolesta, niin mikä ruusun erottaa niistä?

Olisin todella kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi tästä asiasta ja ehkäpä vastauksen myötä ymmärtäisin autistin ajattelua hiukan paremmin.

Mitä mitä!

Vieläkö sitä Sannaa kiusataan?