Miksi autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Ei tullut yllätyksenä. Toiset kirjolaiset oppivat, toiset eivät koskaan.. Mutta yhtä kaikki nentitkin joutuvat opettelemaan näitä asioita eikä se ole aina helppoa. Jos otettaisiin enemmän toisiamme vastaan vain ihmisinä niin kaikilla olisi helpompaa.

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Oppiminen ei tarkoita maskaamista

oppiminen ei tarkoita apinoimista

Taidon ja käytöksen oppiminen ei tarkoita muuttumista toiseksi persoonaksi.

Kyllä se on maskaamista, koska samaan aikaan estät itseltäsi jotain toimintaa, koska tiedät että se häiritsee tätä mieleltään ah niin joustavaa nenttiä jota varten esitystä pidetään, ettei sille tule ahdistunut olo eikä paha mieli. Autistilla se olo saakin olla. Mokoma friikki + se on jo aivopesty siihen että sillä kuuluu olla paha olo, että nentti voi hyvin. En nyt oikein tiedä edes että millä perusteella neurotyypillinen pitää itseään normaalina jos sitä häiritsee ihan toisen toiminnan rajoittamiseen asti autistin erillainen toimintatapa. Yllättäen myöskään sama toiminta ei häiritse toisen nentin suorittamana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä pointti. Opiskeluajoiltani muistan muuten sen, että tosi monelle vaikutti olevan tärkeää tulla nähdyksi sosiaalisena, coolina ja menevänä tyyppinä. Yksinäisempiä tai yksikseen viihtyviä opiskelijoita jos ei nyt suoranaisesti kiusattu niin ainakin pidettiin outoina. Tämä kaverikysymyksestä suivaantunut opiskelukaveri saattoi tulkita kysymyksen niin, että pidät häntä rivien välissä yksinäisenä reppanana, jota pitää vähän holhota, että onko hän nyt varmasti löytänyt samanhenkisiä kavereita. Kuulostaa älyttömältä ja sitä se tavallaan onkin. Tuossa iässä jotkut, varsinkin nuoret naiset, ovat vain sosiaalisesti niin epävarmoja ja hyväksynnänhaluisia, että siksi ylitulkitsevat helposti kommentteja ja kuulevat arvostelua sielläkin, missä sitä ei ole. Ikä ja kypsyminen auttavat monesti ja itsensä oppii määrittelemään muutenkin kuin ihmissuhteiden kautta.

Ehdin onneksi tuoda esiin senkin, että vaikka jo lukiossa olisi löytänyt niitä samanhenkisiä kavereita, niin nyt yliopistovaiheessa on mahdollisuus tutustua myös todella fiksuihin ihmisiin (ja muistin lisätä "jos ei jo itsekin kuulu heihin). On ihan eri juttu kun pääsee tutustumaan niihin, jotka ovat valtakunnan tasolla fiksuimpia, verrattuna niihin oman kaupungin fiksuimpiin. Toivottavasti tuosta jäi joku ajatus hänelle, hän oli opiskelusta todella innostunut ja varmaan senkin takia neuvomassa siellä muita fukseja. 

No, enhän tiedä vaikka tämä olisi ollut hänelle itsestäänselvyys. Itse näen sen mahdollisuutena enkä niinkään verkostoitumisen kautta, vaan pikemminkin sillä tavalla että toisten fiksujen ja samasta alasta kiinnostuneiden kanssa voi käydä mielenkiintoisia opiskeluun ja ammattiin liittyviä keskusteluja, joihin ei ehkä aiemmassa ystävä/kaveripiirissä ole ollut mahdollisuutta. Se voi kehittää omaa ajattelua ja olla myös valtavan inspiroivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat ovat autistisia narsisteja joilla ainakin lievää kehitysvammaa, niin millaiset mahdollisuudet jälkikasvulla on normaaliin elämään?

Ei kauhean hyvät. Tiedän tällasen parin joiden piri vielä 40 ja 50+ ikäisinä tehdä lapsi :(

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun koulutuksenne täällä ovat duunarialoilta eikä psykologi/psykiatri, ei teillä ole kykyä eikä pätevyyttä diagnosoida muita. Jättäkää se siis tekemättä :)

ohis

Se on neuropsykiatri joka diagnosoi, ei mikään mt puolen puoskari psykiatri. Psykiatreilla ja psykologeilla ei ole mitään ymmärrystä autisminkirjosta ja ovat itseasiassa ihan helvetillinen tulppa ja viiväste oikean diagnoosin saamisessa autistisille ihmisille.

Itselläni on Asperger ja jaan työkseni postia. Juuri sopiva ja ihanteellinen työ minulle! Ei tarvitse olla muiden ihmisten kanssa missään tekemisissä eikä ole edes työkavereita ja työyhteisöä, joiden toimintaa täytyisi jatkuvasti ihmetellä ja hämmästellä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ei kai se nyt ole maskaamista, jos vähän opettelee yleisiä tapoja ja opettelee myös sanomaan asioita, joita ei tarkoita? Kun tietää, että tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tietynlaiset repliikit vaikka ei ihan itsestä tuntuisi siltä, että pystyisi niitä täydestä sydämestään tarkoittamaan ja sitten toistelee niitä hokemia niin kuin muutkin, niin ei kai se nyt niin ylivoimaista ole? 

Kun kaupan kassa toivottaa mukavaa viikonloppua, niin kyllä siihen voi sanoa "kiitos samoin" ja miettiä sitten itsekseen, että hautajaiset tulossa ja ei ole ehkä mukavinta puuhaa niihin osallistuminen. Hautajaisissa sanotaan omaisille "Otan osaa." vaikka hekin ovat lähinnä helpottuneita, että iäkäs ja dementoitunut vanhus pääsi vihdoin haudan lepoon. 

Jos ei nyt aamusta iltaan esitä olevansa aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on, niin missä se työkyvyn menettämiseen johtava kuormitus tapahtuu? Jokainen osaa varmaan omalta osaltaan kartella sellaisia uravalintoja, joissa sosiaalinen kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa on suuressa roolissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosi monessa tapauksessa. Suurin osa keski-ikäisistä asseista on kehäraakkeja juurikin tuon vuoksi. Olen itsekin tk-eläkkeellä juuri tästä syystä. Aikansa jaksoi larpata normaalia.

Voitko kertoa mitä tämä normaalin larppaaminen omalla kohdallasi tarkoitti? 

EA3 kirjoitti:

Autistien aistipoikkeavuudet nyt eivät ole aina niin yksinkertaisia. Kyllä, monet ovat meluherkkiä, mutta saattavat myös kuunnella musiikkia nupit kaakossa. Jotkut saattavat myös huomaamattaankin puhua kovalla äänellä.

Miehelläni ei ole diagnoosia (eikä ole tutkittu), tyttärelläni on. Molemmat ovat kyvyttömiä puhumaan tavallisella äänellä silloin kun heillä on kuulokkeet päässä. He siis korottavat ääntään, jotta kuulevat sen kuulokkeista tulevan äänen yli. Vaikka kuulokkeiden ulkopuoliset eivät tietenkään tarvitsisi niin kovaa volyymiä. Tytär puhuu välillä kovalla äänellä ilman kuulokkeitakin. 

Jotain ongelmia siinä äänitason säätelyssä siis ja tuo, etteivät jotenkin osaa puhua niin, etteivät kuule omaa ääntään, kun kuulokkeet on päässä. 

Vierailija kirjoitti:

EA3 kirjoitti:

Autistien aistipoikkeavuudet nyt eivät ole aina niin yksinkertaisia. Kyllä, monet ovat meluherkkiä, mutta saattavat myös kuunnella musiikkia nupit kaakossa. Jotkut saattavat myös huomaamattaankin puhua kovalla äänellä.

Miehelläni ei ole diagnoosia (eikä ole tutkittu), tyttärelläni on. Molemmat ovat kyvyttömiä puhumaan tavallisella äänellä silloin kun heillä on kuulokkeet päässä. He siis korottavat ääntään, jotta kuulevat sen kuulokkeista tulevan äänen yli. Vaikka kuulokkeiden ulkopuoliset eivät tietenkään tarvitsisi niin kovaa volyymiä. Tytär puhuu välillä kovalla äänellä ilman kuulokkeitakin. 

Jotain ongelmia siinä äänitason säätelyssä siis ja tuo, etteivät jotenkin osaa puhua niin, etteivät kuule omaa ääntään, kun kuulokkeet on päässä. 

Minulla nousee huomaamattani volyymi seurassa, koska on huomattavia vaikeuksia seurata keskustelua jossa mukana useampi kuin kaksi. Jotenkin se siihen liittyy, etenkin jos olen yhtään väsynyt enkä huomaa reagoida asiaan. Olen myös *huutanut* kerran lähes tunnin terapiassa asioitani, koska ilmastointi humisi mielestäni korvia huumaavasti, enkä mielestäni tullut sen yli kuulluksi. Kun kysyin asiasta, terapeutti ei ollut kuullut/huomannut koko ilmastointia 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä jollekin, mutta ihan jokainen ihminen joutuu opettelemaan sosiaaliset säännöt. Se ei tule syntymästä annettuna vaan on opettelun tulos. Ehkä ero on siinä, että "nentit" oppivat helpommin nämä säännöt johtuen aivojen rakenteesta. Mutta opeteltava ne on ja se prosessi on "nenteillekin" joskus vaikeaa, varsinkin lapsena. Ihminen ei osaa automaattisesti vauvasta lähtien lukea muita ihmisiä vaan siihen opitaan muiden ihmisten ohjauksella. Ihan täysin neuronormaaleillakin ihmisillä on yllättävän usein vaikeaa käsittää ihmisten välisiä sosiaalisia kuvioita, koska ne ovat välillä ihan päättömiä ja typeriä. Siihen vain sitten sopeutuu. Itse kylläkin yleensä poistun tämmöisistä kuvioista nopeasti kun en vain jaksa. Olen ihan tavallinen "nentti".

Niin. Paitsi että autistilla se vamma on juuri siinä kohtaa. Hän ei välttämättä opi lainkaan. Kuten sokea ei näe, ei vaikka kuinka opettelee ja yrittää. Tämä tuli ehkä sinulle yllätyksenä.

Autistikin voi oppia sosiaalisia taitoja, harjoittelu ja oppiminen vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja toistoja.

Hyvin harva voi. Tällaista toki hoetaan, ja kuntoutuksella autisteja kidutetaan apinoimaan, mutta väitteesi on epätosi. Tuo on juurikin sitä, millä autisteista väännellään nenttejä. Ja poltetaan loppuun.

No mitähän hittoa teille sitten pitäisi tehdä? Ette pärjää normaalien kanssa, tuskin pärjäisitte keskenännekään. Ja nykyään ei tosiaan suljeta ihmisiä laitokseen autismin takia. Haluatteko jonkin saarisiirtolan, jossa saisitte keskenänne vänkyttää; varmaan joku huoltajataho pitäisi olla, että arkirutiinit sujuisivat. Mutta kysymys edelleen kuuluu: mitä hittoa te haluatte?

Ei tilaa erilaisuudelle. Niin vaan ajatellaan. Ja erilaista rangaistaan normista poikkeamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun koulutuksenne täällä ovat duunarialoilta eikä psykologi/psykiatri, ei teillä ole kykyä eikä pätevyyttä diagnosoida muita. Jättäkää se siis tekemättä :)

ohis

Se on neuropsykiatri joka diagnosoi, ei mikään mt puolen puoskari psykiatri. Psykiatreilla ja psykologeilla ei ole mitään ymmärrystä autisminkirjosta ja ovat itseasiassa ihan helvetillinen tulppa ja viiväste oikean diagnoosin saamisessa autistisille ihmisille.

Kyllä mulle teki tutkimukset ihan neuropsykologian tohtori, joka on väitellyt autismin ja kehityksellisen neuropsykologian alalta (Lontoossa). En menisi häntä puoskariksi nimittelemään, vaikkei lääkärikoulutusta hänellä ollutkaan. Todella fiksu ihminen ja rautainen ammattilainen, jolla käy asiakkaita tutkimuksissa ihan ulkomailtakin asti.

Jos minulle tarjotaan viidensadan euron seteliä ilmaiseksi, mutta sen sijaan voisin myös valita jonkin muun eurosetelin "monimuotoisuuden" nimissä niin miksi ihmeessä niin tekisin?

Asioita, joita ei saa sanoa ääneen, mutta ovat totista totta. Yksi ihmiskunnan syöpäpesäkkeistä, jotka pitää hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tilaa erilaisuudelle. Niin vaan ajatellaan. Ja erilaista rangaistaan normista poikkeamisesta.

Vaasan malli.

Tunnen yhden kirjon ääripäässä olevan nuoren miehen. Autismin lisäksi on kehitysvammaa. Alkoi puhumaan siinä 15-vuotiaana ja on todella puhelias ja sosiaalinen nykyään. Itsenäiseen elämään ei tule koskaan pystymään. Hänellä on paljon harrastuksia ja tykkää aina kokeilla kaikkea uutta. Kyselee aina kohteliaasti "mitä sinulle kuuluu" ja kiittää nätisti jne. On käytökseltään todella hassu kyllä ja on ehkä n. 6-vuotiaan tasolla. Mutta hirveästi on oppinut uusia asioita kun miettii, että lähdettiin liikkeelle totaalipuhumattomuudesta ja nykyään tykkää pälpättää ja olla ihmisten kanssa. Eli kaikenlaista voivat ihmiset oppia, vaikka lähtökohdat olisivat tosi huonot.

Koska audarei on kiva kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ei kai se nyt ole maskaamista, jos vähän opettelee yleisiä tapoja ja opettelee myös sanomaan asioita, joita ei tarkoita? Kun tietää, että tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tietynlaiset repliikit vaikka ei ihan itsestä tuntuisi siltä, että pystyisi niitä täydestä sydämestään tarkoittamaan ja sitten toistelee niitä hokemia niin kuin muutkin, niin ei kai se nyt niin ylivoimaista ole? 

Kun kaupan kassa toivottaa mukavaa viikonloppua, niin kyllä siihen voi sanoa "kiitos samoin" ja miettiä sitten itsekseen, että hautajaiset tulossa ja ei ole ehkä mukavinta puuhaa niihin osallistuminen. Hautajaisissa sanotaan omaisille "Otan osaa." vaikka hekin ovat lähinnä helpottuneita, että iäkäs ja dementoitunut vanhus pääsi vihdoin haudan lepoon. 

Jos ei nyt aamusta iltaan esitä olevansa aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on, niin missä se työkyvyn menettämiseen johtava kuormitus tapahtuu? Jokainen osaa varmaan omalta osaltaan kartella sellaisia uravalintoja, joissa sosiaalinen kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa on suuressa roolissa. 

Nykyää jokaisel alal täytyy olla timanttinen tiimipelaaja - se on ajan henki, get over it.

Salille, parturiin, Jordan Peterson selaukseen äläkä identifioidu autismiin/asbergerismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta autisteille se on vielä monin verroin vaikeampaa, ja he joutuvat tekemään huomattavasti kovemman työn sen eteen. Pahimmassa tapauksessa jatkuva maskaaminen voi johtaa uupumukseen ja työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Ei kai se nyt ole maskaamista, jos vähän opettelee yleisiä tapoja ja opettelee myös sanomaan asioita, joita ei tarkoita? Kun tietää, että tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tietynlaiset repliikit vaikka ei ihan itsestä tuntuisi siltä, että pystyisi niitä täydestä sydämestään tarkoittamaan ja sitten toistelee niitä hokemia niin kuin muutkin, niin ei kai se nyt niin ylivoimaista ole? 

Kun kaupan kassa toivottaa mukavaa viikonloppua, niin kyllä siihen voi sanoa "kiitos samoin" ja miettiä sitten itsekseen, että hautajaiset tulossa ja ei ole ehkä mukavinta puuhaa niihin osallistuminen. Hautajaisissa sanotaan omaisille "Otan osaa." vaikka hekin ovat lähinnä helpottuneita, että iäkäs ja dementoitunut vanhus pääsi vihdoin haudan lepoon. 

Jos ei nyt aamusta iltaan esitä olevansa aivan jotain muuta kuin todellisuudessa on, niin missä se työkyvyn menettämiseen johtava kuormitus tapahtuu? Jokainen osaa varmaan omalta osaltaan kartella sellaisia uravalintoja, joissa sosiaalinen kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa on suuressa roolissa. 

Mikä ammatti on nykyään sellainen, jossa ei tarvitsisi olla juurikaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja sietää hälyä, keskeytyksiä ja yllättäviä tilanteita? Toisaalta, mitä pahaa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä on? Jos on kuitenkin itse tyytyväinen elämäänsä.

Neurotyypillisenä itsekin kuormitun tästä yltiösosiaalisuuden vaatimuksesta ja hälinästä ja hölinästä työelämässä. Väitän, että suurin osa ihmisistä inhoaa sitä, mutta jotenkin se on vain pesiytynyt kulttuuriimme. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää sosiaalisuuden ja innostuneisuuden vaatimusta täytenä hölynpölynä, koska se ei kerro kenenkään pätevyydestä tai soveltuvuudesta työhön loppujen lopuksi mitään. Paitsi jonkun myyntimiehen pitää olla supliikki, mutta ihminen voi olla supliikki ja sosiaalisesti taitava ilman yltiösosiaalisuuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

On niitä, jotka tuntee mutta ei osaa näyttää sitä ja sitten niitä joilla ei vaan ole empatiaa. Esim veljeni. On muutenkin äärimmäisen itsekäs ihminen. Vaikea persoona kun sosiaaliset taidot niin kamalat ja sitten vielä tunnekylmä mulk*u.