Täysi kyllästyminen lapsiperhearkeen

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos ottaisit asian puheeksi miehesi kanssa. Järkevällä keskustelulla ilman "sä aina" ja "sä et koskaan" syyttelyitä mieskin varmasti osaa ajatella ihan uudelta näkökanatilta.

No entä kun tilanne on se, ett toinen ei koskaan tee jtn? Tai aina toimii jollain tapaa? Ei aikuiselle ihmiselle tarvitse lässyttää ja kaunistella. Jos ei pysty ottamaan rehellistä kritiikkiä vastaan, asiallisesti miettimään omaa toimintaansa ja toimimaan paremmin, en jaksaisi sellaista luonnevikaista kakaraa katsoa kotonani päivääkään. Teinien hommaa tollainen että pitää lässyttää, aikuiselle voi sanoa ihan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nykyihmiset hankkiko lapsia, kun on niin vaikeaa. Itsekkyys ja minä, minä on nykypolven vitsaus. Kannattaisi puhua asiat selväksi ennenkuin hankkii lapsia, onko molemmilla halua hoitaa jälkikasvu tasapuolisesti.

Lapsia haluava mies lupaa kyllä aina olla tasapuolisesti osallistuva mies ja yleensä suunnittelee itsekin olevansa sellainen. Lapsen synnyttyä lupaukset ovat pelkkää sananhelinää ja unohdettu.

Tästä syystä olen oppinut pitämään turpani kiinni, koska meillä mies on lupauksensa pitänyt. On aidosti lapsirakas mies, joka ollut pisimmillään 1,5 vuotta lasten kanssa kotona vuorostaan kun minä kävin töissä. Lapsia on neljä, viides suunnitteilla. Olen kyllästynyt kuulemaan ihmettelyä siitä, että minä palaan töihin ja mies jää vuorostaan kotiin. Niin usein leikkipuistotuttujen suusta kuulunut, että ihanaa kun teillä on tuollainen mahdollisuus ja sen jälkeen eivät ole enää jutelleet minulle. Vaikka olen asian neutraalisti todennut, että ensi viikosta lähtien mies on lasten kanssa kotona, en mitenkään keulinut. Joten olen hiljaa. Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Sanot miehelle että jos meno ei muutu niin ero ja lapset muuttaa MIEHELLE asumaan jolloin hänellä olisi 100% vetovastuu ja sä vain vippaisit ne elarit. Jos miehet voi livistää vastuustaan niin miksei nainenkin voisi.

Sama jos mies pettää niin seurauksena mies ulos muksujen kanssa. Kauankohan uusi IidaSofia jaksaa perheidylliä katsella miehen kanssa.

Naiset, älkää päästäkl niitä ukkoja lusmuilemaan ja itse jääkö raatamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut monessa perheessä katkeruutta tämän asian suhteen. En varmaan edes

tiedä sellaista perhettä, jossa lapsenhoidot ym. lapsiin liittyvöt asiat jakautuisivat oikeasti tasan. Suurin vastuu kaatuu kuitenkin äidille.

Helposti ennen lasta ajattelee, että me kyllä ollaan erilaisia, saadaan homma toiminaan jne.

Meillä mies myös vastustaa melkein kaikkia lapsen hankintoja, kun niihin menee kuulemma liikaa rahaa.

Ap

No meidän perheessä isä kyllä ottaa enemmän vastuuta lapsesta kuin minä, lapsen äiti. Isällä on myös vastuullisempi asema töissä ja isompi liksa kuin mulla. Itse koen tarvitsevani enemmän omaa aikaa, joten siksi meillä on päädytty tähän järjestelyyn. Mun on tosi vaikea ymmärtää, että mikä tässä on muissa perheissä niin hankalaa? Jos et halua jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, niin kerro selkeästi miehelle, että on sinun vuorosi mennä töihin. Jos mies mutisee vastaan eikä muka "suostu", niin lähde töihin sen verran aikaisin, että mies jää kahden lapsen kanssa kotiin.

Mun mies ei olisi noin tossukka, enkä kyllä minäkään. Eli ei onnistuisi tuo sinun taktiikkasi meillä. Koen, että se on lisäksi tosi epäreilu puolisoa kohtaan. Kyllä meillä sovitaan kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin, ja yritetään jakaa nämä kerrat mahdollisimman tasan yhteisymmärryksessä. Vaikuttaa, että teillä sinä tyrannisoit ja komentelet, kuten viestisi alussa sanoit ja mies on hiljaa ja kantaa päävastuun lastenhoidosta. Se ei ole tasa-arvoa, vaan sitä samaa vallankäyttöä ja kiusaamista, miten monet miehet käyttävät vaimojaan kohtaan.