Uskomattoman pieni talo suurperheellä

Lestadiolaisten ongelmia. Yök

Palstahäirikkö ei olekaan tehnyt juliannaketjuja hetkeen, nyt se taas alkaa. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kahdeksan lasta ja kaksi lastenhuonetta, tyttöjen huone ja poikien huone. He oppivat elämään näin ja teini-iässä rakennetaan sitten erilaisten sermien avulla omat nurkat esim. eteisaulaan ja olohuoneeseen mahtuu tosi kivasti. Tarvittaessa laajennetaan. Lapset oppivat elämään siskojensa kanssa eikä tässä Kovasenkaa perheesså näytä kukaan lapsi siitä kärsivän. Kaikki aina iloisesti samassa porukassa. Itselläni oli lapsena oma huone johon mennä ja vanhemmat, jotka menivät töihin ja töiden jälkeen salille yms. menoihinsa. Istuin yksin kotona illat, ei ketää seurana. Omilla lapsillani on aina ystävå vähintään kotona. Vähän taas avarakatseisuutta tähän muiden elämäntapojen arvosteluun.

Surettaa sun lastesi puolesta. No,kyllä he sitten aikuisina kertovat kuinka kärsivät.

Mun lapsilta voi kysyä kuinka he ovat kärsineet. Aluksi 0-3-vuotiaana nukuttiin vanhempien makkarissa, sitten jaettiin huone sisaruksen kanssa. Teininä sai oman huoneen kun vanhempi sisarus muutti opiskelemaan. Kammottavaa kärsimystä.

Elin tuollaisessa kolhoosihelvetissä itse. 4 huonetta ja 7 lasta. Bonuksena tähän toivat narsistiset isä ja vanhin veli, jotka terrorisoivat kaikkia muita jo pelkällä läsnäolollaan. Molemmat aukoivat päätään toisilleen ja syyllistivät minkä kerkisivät. Veli hakkasi kerran isän päätä seinään niin kauan, että taju lähti ja haukkui tätä huorannussinnan maailmanennätysmieheksi ja syytti siitä, että hänelle on pitänyt pökkiä kamala määrä pikkusisaruksia joista ei ole kuin meteliä ja haittaa. Tappelu oli aivan jatkuvaa ja yhteisöllisyydestä ei tietoakaan. Kunpa olisin päässyt aikaisemmin pois.

Vierailija kirjoitti:

Lestadiolaisten ongelmia. Yök

Ei välttämättä, ei normaalia kuitenkaan, ruotsissa on isoja perheitä, yksikin odottaa 11.lapsi tulossa instassa mybabydolls

Vierailija kirjoitti:

Eikö se vanhin tyttö,10v tarvitsisi jo oman huoneen?

Miksi tarvitsisi?

Käypä katsomassa, miten vaikka somaliperheet asuvat. Lapsia piisaa, mutta siitä selvitään siten että tytöt nukkuu kaikki yhdessä huoneessa, pojat toisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on aika monta tuttavaperhettä, joissa on makuuhuoneet kaikille lapsille, mutta nyt kun lapset ovat vielä alle 10-vuotiaita, niin kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa. Ja miksei voisi olla niin, että kun lapset ovat kaikki isompia, vaikka teini-iässä, niin he rakentavat jonkun lisäsiiven talossaan. Heidän lapsensa ovat vielä niin pieniä, etteivät tarvitse mitään omia huoneita. Antaa jokaisen elää tavallaan, eikä kannata vaivata päätään toisten asioilla.

Pienikin lapsi voi kaivata omaa rauhaa.

Kahdenn teinin ja yhden kohta täysi-ikäisen äitinä mietin aina, etteivät ne lapset kovinkaan paljoa kuluttaneet pikkulapsina ja siinä alakouluiässä. Vaatteita, tarvikkeita, leluja yms sai kierrätettyä sisaruksilta toiselle. Hyväkuntoisia lasten tarvikkeita ja vaatteita ovat kirpparit nykyäänkin pullollaan. Ruuan kulutus on toki suurperheessä suurta, mutta teinit todellakin syövät paljon. Mietin aina miten se ruuan kulutus oikeasti ratkaistaan järkevästi, kun talossa on useampi teini jos nykytilanteessa jo säästellään? Teineille ei enää löydy vaatteita ja tarvikkeita niin paljon kirppareilta. Ja saattaa olla, että kasvunpyrähdyksen tultua ei oikein voi ennakoida kokojen kanssa ja kierrättää vanhemmalta nuorimmalle. Väkisin tulee mieleen, että lasten on pakko käydä töissä jossain kohtaa huolehtiakseen menoistaan. Toki tämäkin ihan terveellistä, omatkin lapset ovat olleet kesätöissä. Mutta jos vanhemmilla on tarjotta juuri ja juuri ruokaa lautaselle ja kattopään päälle. Se kuulostaa kyllä selviytymiseltä. Ei perhe-elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Elin tuollaisessa kolhoosihelvetissä itse. 4 huonetta ja 7 lasta. Bonuksena tähän toivat narsistiset isä ja vanhin veli, jotka terrorisoivat kaikkia muita jo pelkällä läsnäolollaan. Molemmat aukoivat päätään toisilleen ja syyllistivät minkä kerkisivät. Veli hakkasi kerran isän päätä seinään niin kauan, että taju lähti ja haukkui tätä huorannussinnan maailmanennätysmieheksi ja syytti siitä, että hänelle on pitänyt pökkiä kamala määrä pikkusisaruksia joista ei ole kuin meteliä ja haittaa. Tappelu oli aivan jatkuvaa ja yhteisöllisyydestä ei tietoakaan. Kunpa olisin päässyt aikaisemmin pois.

Ja oman huoneen puuteko oli se suurin ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on aika monta tuttavaperhettä, joissa on makuuhuoneet kaikille lapsille, mutta nyt kun lapset ovat vielä alle 10-vuotiaita, niin kaikki lapset nukkuvat samassa huoneessa. Ja miksei voisi olla niin, että kun lapset ovat kaikki isompia, vaikka teini-iässä, niin he rakentavat jonkun lisäsiiven talossaan. Heidän lapsensa ovat vielä niin pieniä, etteivät tarvitse mitään omia huoneita. Antaa jokaisen elää tavallaan, eikä kannata vaivata päätään toisten asioilla.

Pienikin lapsi voi kaivata omaa rauhaa.

Ja sitäkö ei saa muualla kuin ikiomassa huoneessa, tai omassa siivessa missä on lisäksi oma leikkihuone ja privaattikylpyhuone?

Vierailija kirjoitti:

No kenellä täällä on vara asua isossa talossa? Palkasta lähtee puolet ja kaikki maksaa enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Hienoa jos pystyy asumaan ekologisesti pienessä talossa

Jos sun palkasta lähtee puolet, niin sulla on n. 15 000 euron kuukausitulot, eli käteen jää yli 7000. Kyllä sillä  isoakin taloa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin tuollaisessa kolhoosihelvetissä itse. 4 huonetta ja 7 lasta. Bonuksena tähän toivat narsistiset isä ja vanhin veli, jotka terrorisoivat kaikkia muita jo pelkällä läsnäolollaan. Molemmat aukoivat päätään toisilleen ja syyllistivät minkä kerkisivät. Veli hakkasi kerran isän päätä seinään niin kauan, että taju lähti ja haukkui tätä huorannussinnan maailmanennätysmieheksi ja syytti siitä, että hänelle on pitänyt pökkiä kamala määrä pikkusisaruksia joista ei ole kuin meteliä ja haittaa. Tappelu oli aivan jatkuvaa ja yhteisöllisyydestä ei tietoakaan. Kunpa olisin päässyt aikaisemmin pois.

Ja oman huoneen puuteko oli se suurin ongelma?

Se olisi ratkaissut todella monta asiaa, kun ei olisi tarvinnut katsella tuota koko ajan räjähdyspisteessä olevaa tilannetta, vaan olisi voinut vetäytyä omaan rauhaan siitä "yhteisöllisyydestä".

Vierailija kirjoitti:

Kahdenn teinin ja yhden kohta täysi-ikäisen äitinä mietin aina, etteivät ne lapset kovinkaan paljoa kuluttaneet pikkulapsina ja siinä alakouluiässä. Vaatteita, tarvikkeita, leluja yms sai kierrätettyä sisaruksilta toiselle. Hyväkuntoisia lasten tarvikkeita ja vaatteita ovat kirpparit nykyäänkin pullollaan. Ruuan kulutus on toki suurperheessä suurta, mutta teinit todellakin syövät paljon. Mietin aina miten se ruuan kulutus oikeasti ratkaistaan järkevästi, kun talossa on useampi teini jos nykytilanteessa jo säästellään? Teineille ei enää löydy vaatteita ja tarvikkeita niin paljon kirppareilta. Ja saattaa olla, että kasvunpyrähdyksen tultua ei oikein voi ennakoida kokojen kanssa ja kierrättää vanhemmalta nuorimmalle. Väkisin tulee mieleen, että lasten on pakko käydä töissä jossain kohtaa huolehtiakseen menoistaan. Toki tämäkin ihan terveellistä, omatkin lapset ovat olleet kesätöissä. Mutta jos vanhemmilla on tarjotta juuri ja juuri ruokaa lautaselle ja kattopään päälle. Se kuulostaa kyllä selviytymiseltä. Ei perhe-elämältä.

Joo,tuntuu ettei tässä ole huomioitu yhtään,että lapset kasvaa ja vielä 8 lasta lisää toivotaan.

Muistanko nyt ihan väärin, mut eikö niillä ole joku laajennus menossa/tulossa ja sit on neliöitä n.300.

Vierailija vaan kirjoitti:

Muistanko nyt ihan väärin, mut eikö niillä ole joku laajennus menossa/tulossa ja sit on neliöitä n.300.

Millä rahalla?Ei kai se mies duunarina niin kovasti tienaa ja Julianna on vaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kahdeksan lasta ja kaksi lastenhuonetta, tyttöjen huone ja poikien huone. He oppivat elämään näin ja teini-iässä rakennetaan sitten erilaisten sermien avulla omat nurkat esim. eteisaulaan ja olohuoneeseen mahtuu tosi kivasti. Tarvittaessa laajennetaan. Lapset oppivat elämään siskojensa kanssa eikä tässä Kovasenkaa perheesså näytä kukaan lapsi siitä kärsivän. Kaikki aina iloisesti samassa porukassa. Itselläni oli lapsena oma huone johon mennä ja vanhemmat, jotka menivät töihin ja töiden jälkeen salille yms. menoihinsa. Istuin yksin kotona illat, ei ketää seurana. Omilla lapsillani on aina ystävå vähintään kotona. Vähän taas avarakatseisuutta tähän muiden elämäntapojen arvosteluun.

Voi lässynlää, ihminen yrittää selittää omaksi edukseen sen että on lisääntynyt holtittomasti ja lapset kärsivät. Kyllä, kärsivät. Kertovat varmasti vanhempana sen (jos ovat vielä yhteydessä).

Kasvoin ilman omaa rauhaa ja omaa tilaa, kämppäkaverina isosisko jolla selvästi jotain mielenterveysongelmia ja ne tuli esille harhaisena ja väkivaltaisena käytöksenä.

Edelleen, siis puhutaan 30 vuotta tapahtumien jälkeen (!!!!) ja vuosien terapian jälkeen, ahdistun esim. musiikista, kovista äänistä koska jouduin jakamaan tämän psykopaatin kanssa huoneeni ja sain selkääni aina yllättäen. Vanhemmat eivät puuttuneet kuinkaan, ei ollut mitään mahdollisuutta. Kun ei ollut rahaa tai tilaa.

Äiti hoki tuota samaa mantraa kuinka on ihanaa kun on aina leikkikavereita kotona, ei tarvi olla yksin, sit vanhempana on kivaa kun meitä on monta ja ollaan pienellä ikäerolla.

Haluatko kuulla kuinka kävi? Minä 38 vuotiaana yritän selviytyä EDELLEEN, on hyviä päiviä ja huonoja. Sisaruksiin ja vanhempiini en pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija vaan kirjoitti:

Muistanko nyt ihan väärin, mut eikö niillä ole joku laajennus menossa/tulossa ja sit on neliöitä n.300.

Millä rahalla?Ei kai se mies duunarina niin kovasti tienaa ja Julianna on vaan kotona.

Pankista saa lainaa, jos on työ ja raha-asiat kunnossa. Sulle varmaan vieras asia, mutta nytpä tiedät.

Nämä vanhemmat 100% itsekkäitä. Kaikki lapset tulisi ottaa huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht uudessa näkyi tämän äidin kuvassa että lapsia nukkuu sängyn allakin. Kuvassa mummo siivosi huonetta ja kyllä sängyn alla oli petipaikka. Surullista lasten kannalta kun äiti pyytää muilta leluja vaatteita ja järjestely apua. Itse hänen pitää jaksaa. Itsellänikin 5 lasta jotka ihan itse olen huolehtinut. Mutta eitämä äiti sanoo rakastavansa raskaana oloa. Jotain hoitoahan tuon pitäisi saada muttei apuja kotiin kun itse tehtailee lapsia. Enkä kirjoita pahalla muttei normaalia ole

En kannata mitään massapoikimista, mutta en myöskään ajatusmaailmaa, jossa " itse pitää pärjätä". 

Lapsillekin on rikkaus, kun elämässä on paljon välittäviä ihmisiä. Enkä tällä tarkoita sitä, että jatkuvasti pitäisi olla riekkumassa ja jättää lapset hoitoon vaan ylipäätään yhteisöllisempää elämää, jossa ollaan apuna ja tukena puolin ja toisin

Siinä vaiheessa kun sain äitini haudan lepoon, katkaisin välit kaikkiin sukulaisiini, enkä ole pitänyt heihin mitään yhteyttä. En todellakaan kaipaa mitään välittäviä (urkkivia ja utelevia) ihmisiä elämääni, joiden kanssa ei loppujen lopuksi ole mitään muuta yhteistä kuin samat geenit. Elämäni on paljon onnellisempaa näin ja tuntuu, että vihdoinkin saan hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kahdeksan lasta ja kaksi lastenhuonetta, tyttöjen huone ja poikien huone. He oppivat elämään näin ja teini-iässä rakennetaan sitten erilaisten sermien avulla omat nurkat esim. eteisaulaan ja olohuoneeseen mahtuu tosi kivasti. Tarvittaessa laajennetaan. Lapset oppivat elämään siskojensa kanssa eikä tässä Kovasenkaa perheesså näytä kukaan lapsi siitä kärsivän. Kaikki aina iloisesti samassa porukassa. Itselläni oli lapsena oma huone johon mennä ja vanhemmat, jotka menivät töihin ja töiden jälkeen salille yms. menoihinsa. Istuin yksin kotona illat, ei ketää seurana. Omilla lapsillani on aina ystävå vähintään kotona. Vähän taas avarakatseisuutta tähän muiden elämäntapojen arvosteluun.

Mitäs jos ne lapset eivät halua mitään ystävää koko ajan viereensä? Tai mitä jos sisarukset eivät kerta kaikkiaan voi sietää toistensa seuraa? Teidän järjestelyssänne ei ole mitään hyvää, vaikka yrittäisit tämän miten päin selittää. Lastenne on pakko katsella toisiaan päivästä ja vuodesta toiseen ilman, että he olisivat itse millään lailla syyllisiä tähän.