Pariskuntana ulos syömään, mutta sinkkuna ei - mikä tässä on ideana??????

Vierailija kirjoitti:

Tasalaatuisempaa parisuhteessa kaikki jaetaan tasan.

Mitä suurempi eriparisuus, sen suuremmin jakaantuu maksajan ja saajan osat.

Mitä järkeä olisi nuoremman, kauniimman ja köyhemmän tuhlata aikaansa ruman, vanhan ja lihavan seurassa? Kun nuorta ja komeaakin olisi tarjolla !

Vanha ja ruma voi kutsua kaltaisensa ja kumpikin maksaa omansa.

Jos se nuori ja komea on köyhä ja se ruma ja lihava varakas? Millä se komea maksaa ja tarjoaa jos ei ole millä maksaa? Jos siis tarjoamisesta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa pitää kokata enemmän. Sinkkuna voi syödä samaa ruokaa vaikka viisi päivää putkeen, mutta suhteessa sama määrä menee kahteen päivään.

Meillä tehdään nyt kahdestaan ollessa tuplamäärät ruokaa verrattuna sinkkuaikoihin. Ihan sama vaiva käyttää jauhelihaa 400 tai 700 grammaa tai vaikka koko kilo. Tai mitä nyt sitten kokkaakin. Meillä myös kaksi aktiivista kokkaajaa sen sijaan, että pitäisi aina tehdä yksin tai itse. Sinkkuaikoina söin paljon yksin ravintoloissa, nykyisin satsataan laatuun kotona arkiruokien lisäksi.

Kyllä minä voin sanoa vaikka viikonloppuna kaupungilla päiväsaikaan miehelle, että ei viitsi tehdä mitään ruokaa kotona niin käydäänkö tuossa syömässä jotakin. Ei se tarkoita, että a) minä maksaisin kaiken tai b) mies maksaisi kaiken, vaan molemmat maksavat omansa tai toinen maksaa nyt molemmat ja toinen seuraavalla kerralla molemmat. 2020-luku, u know.

No mitä hittoa nyt taas :D

Kyllä minä käyn ulkona syömässä aika saman verran olin sitten sinkku tai parisuhteessa. Seurassa se on toki mukavaa, mutta jopa parisuhteessa ollessa käyn silti välillä syömässä hyvin myös yksin.

Kumppanin kanssa ulkona syödessä meillä se maksaa jonka idea oli lähteä ulos syömään. Sanoisin, että meillä maksukerrat jakaantuvat aika 50/50 mutta rahamäärällisesti minä maksan hieman enemmän, koska ehdottamieni ravintoloiden hinta-taso on keskimäärin suurempi, kuin kumppanin ehdottamien. Meillä ei suhteessa ole epäsuhtaa tulotasoissa.

En tunne yhtään ainutta naista, joka olettaisi miehen maksavan. Joka ikinen ystäväni elää ihan tätä 2020-lukua jossa ollaan tasa-arvoisia ja puolitetaan ulkonakäymisen kulut. Jos ei erillisillä laskuilla, niin vastavuoroisella tarjoamisella.

Pihiä miestä ketuttaa, kun ei saa edes rahalla. Ei ole mitään annettavaa naiselle, ei edes rahaa (jota naiset ei tarvi kun tienaavat itse). 

Yrität tahalleen saada kuvaa "naiset pahoja, lompakkoloisia". Perustuuko mikään esimerkkisi vaikkapa lähipiirisi naissinkkuihin, sukulaisiisi tai sellaisiin ihmisiin, jotka tunnet?

Minä sinkkuna käyn syömässä toisten tyttökavereideni kanssa ulkona. Jatkuvasti ei kuitenkaan jaksa tai viitsi, koska Suomessa ulkona syöminen on kallista. 

Se on se parisuhteen ikä, joka siinä ravintolassa syömisessä kiehtoo. Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli 25 vuotta, mutta edellisestä kerrasta, kun käytiin ravintolassa syömässä on yli 15 vuotta.

Jos unohtaa sukupuolituksen, niin onhan aloituksen huomiossa ehkä jotain perää. Harvoin etenkään paremmissa ruokaravintoloissa näkee ketään yksin syömässä ja ymmärrän sen ihan hyvin, itselleni ainakin suuri osa ulkona syömisen iloa on tehdä se seurassa. Käyn kyllä yksinkin ravintoloissa, mutta silloin usein jossain helpossa ja nopeassa paikassa tyyliin aasialainen buffet.

Meillä muuten minä (mies) olen innokkaampi ulkona syöjä ja vaimo harvemmin haluaa lähteä, vaikka kysyn ja lupaudun tarjoamaan. Joskus menen yksin ja joskus sitten vain syödäänkin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Se on se parisuhteen ikä, joka siinä ravintolassa syömisessä kiehtoo. Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli 25 vuotta, mutta edellisestä kerrasta, kun käytiin ravintolassa syömässä on yli 15 vuotta.

Minä ja mies ollaan oltu yhdessä pian 40 vuotta ja ulkona käydään syömässä vähintän kerran kuukaudessa. Se on meistä mukavaa. Lasten ollessa pieniä käytiin perheenä ja esimerkiksi ravintolaan mentiin aina keväällä viimeisen koulupäivän kunniaksi. Täällä ei ole fine dining ravintoloita eikä mies niistä tykkää, mutta joskus harvoin reissuilla ollaan niissäkin käyty.

Ravintolassa kuluu paljon aikaa odotteluun. Ruoka, jälkiruoka, laskun metsästys. En minä yksin sellaista jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Pihiä miestä ketuttaa, kun ei saa edes rahalla. Ei ole mitään annettavaa naiselle, ei edes rahaa (jota naiset ei tarvi kun tienaavat itse). 

?????

Onko sulle nyt ihan selvillä, mitä tarkoittaa pihi? Pihihän ei tarjoa eikä yritä "saada" rahalla, vaan pihi ei halua laittaa naiseen euroakaan omaa rahaansa. Pihi ei vie ulos syömään eikä tarjoa edes 2e pahvimukikahvia huoltsikalla. Pihi ei osta merkkipäivälahjoja. Pihille pitää maksaa velkansa takaisin kymmenen sentin tarkkuudella. Pihi laittaa tarjolle palan kakkua per vieras eikä koko kakkua kera kakkulapion.

Yksin on tylsä mennä johonkin parempaan ravintolaan. Käyn kyllä puffeteissa mielelläni. Ikinä en ole maksattanut kellään laskuja.

Ap taitaa olla sinkkumiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se parisuhteen ikä, joka siinä ravintolassa syömisessä kiehtoo. Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli 25 vuotta, mutta edellisestä kerrasta, kun käytiin ravintolassa syömässä on yli 15 vuotta.

Minä ja mies ollaan oltu yhdessä pian 40 vuotta ja ulkona käydään syömässä vähintän kerran kuukaudessa. Se on meistä mukavaa. Lasten ollessa pieniä käytiin perheenä ja esimerkiksi ravintolaan mentiin aina keväällä viimeisen koulupäivän kunniaksi. Täällä ei ole fine dining ravintoloita eikä mies niistä tykkää, mutta joskus harvoin reissuilla ollaan niissäkin käyty.

No jos on lapsia, niin se selittää sen, että halutaan paeta arkea. Me taas halutaan olla kotona ja syödä siellä rauhassa yhdessä ilman, että muut hälisee ympärillä tai tarjoilija kysyy, että maistuiko ja sille pitää valehdella, että kolmen kympin sitkeä pihvi ja vetiset vihannekset oli hintansa väärtti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se parisuhteen ikä, joka siinä ravintolassa syömisessä kiehtoo. Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli 25 vuotta, mutta edellisestä kerrasta, kun käytiin ravintolassa syömässä on yli 15 vuotta.

Minä ja mies ollaan oltu yhdessä pian 40 vuotta ja ulkona käydään syömässä vähintän kerran kuukaudessa. Se on meistä mukavaa. Lasten ollessa pieniä käytiin perheenä ja esimerkiksi ravintolaan mentiin aina keväällä viimeisen koulupäivän kunniaksi. Täällä ei ole fine dining ravintoloita eikä mies niistä tykkää, mutta joskus harvoin reissuilla ollaan niissäkin käyty.

No jos on lapsia, niin se selittää sen, että halutaan paeta arkea. Me taas halutaan olla kotona ja syödä siellä rauhassa yhdessä ilman, että muut hälisee ympärillä tai tarjoilija kysyy, että maistuiko ja sille pitää valehdella, että kolmen kympin sitkeä pihvi ja vetiset vihannekset oli hintansa väärtti.

Ei se ollut mitään pakoa arjesta vaan mukava tapa viettää yhdessä aikaa. Itse en päässyt lapsena ravintolaan ja halusin, että omat lapset pääsevät. En ole koskaan saanut ravintolassa sitkeää pihviä tai vetisiä kasviksia, mutta jos olisin, niin olisin pyytänyt tarjoilijan pöytään ja sanonut, että nyt valitettavasti ruoka ei ole sellaista mitä tilasin.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla sinkkumiehiä.

Ihan naisena ihmettelen, pitääkö miehen siis maksaa saadakseen naisen ja parisuhteen? Ja jos, niin kummista se kertoo enemmän, miehistä vai naisista? Ja  kumpi on se "huonompi", mies joka joutuu maksamaan vai nainen, joka edellyttää maksamista puolestaan?

Minulle vastaus on selvä.

Jos mies haluaa itse maksaa, maksakoon. Se on eri asia, jos nainen luulee, kuvittelee ja edellyyttää, että miehen kuuluu maksaa koska on mies. Yhtä hyvin mies voi istua käsiensä päällä kun lasku tulee tai "lähteä vessaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se parisuhteen ikä, joka siinä ravintolassa syömisessä kiehtoo. Ollaan oltu vaimon kanssa yhdessä jo yli 25 vuotta, mutta edellisestä kerrasta, kun käytiin ravintolassa syömässä on yli 15 vuotta.

Minä ja mies ollaan oltu yhdessä pian 40 vuotta ja ulkona käydään syömässä vähintän kerran kuukaudessa. Se on meistä mukavaa. Lasten ollessa pieniä käytiin perheenä ja esimerkiksi ravintolaan mentiin aina keväällä viimeisen koulupäivän kunniaksi. Täällä ei ole fine dining ravintoloita eikä mies niistä tykkää, mutta joskus harvoin reissuilla ollaan niissäkin käyty.

No jos on lapsia, niin se selittää sen, että halutaan paeta arkea. Me taas halutaan olla kotona ja syödä siellä rauhassa yhdessä ilman, että muut hälisee ympärillä tai tarjoilija kysyy, että maistuiko ja sille pitää valehdella, että kolmen kympin sitkeä pihvi ja vetiset vihannekset oli hintansa väärtti.

Ei se ollut mitään pakoa arjesta vaan mukava tapa viettää yhdessä aikaa. Itse en päässyt lapsena ravintolaan ja halusin, että omat lapset pääsevät. En ole koskaan saanut ravintolassa sitkeää pihviä tai vetisiä kasviksia, mutta jos olisin, niin olisin pyytänyt tarjoilijan pöytään ja sanonut, että nyt valitettavasti ruoka ei ole sellaista mitä tilasin.

No sitten sinä olet ainoa suomalainen, joka noin tekee.

Eihän naiset käy yksin baarissakaan ja sitten ihmetellään miksei mies yritä hurmata koko laumaa.

Söin enemmän kotona, kun olin parisuhteessa. Kokkailtiin usein viikonloppuisin ja juotiin viiniä. Arkena tehtiin enemmän ruokaa, jotta oli eväät töissä myös. Eron jälkeen olen syönyt ulkona turhan paljon. Enimmäkseen syön yksin ja lomalla ollessa syön vielä melko kalliisti.