Mikä tekisi seurakunnan toiminnasta houkuttelevampaa?

Eikös se nyt ole päivänselvää että eri ihmisille ja ikäryhmille asiat pitää esittää eri tavoin? Jotkut ehkä kaipaavat sitä saarnaamista pysyäkseen ruodussa ja jotkut herkkikset saattavat siitä jopa masentua ja kaipaavat enemmänkin ilon ja riemun sanomaa. Riippuu elämäntilanteestakin...



Niin, ja se esitysasu...Toki ajassa täytyy pysyä mukana, mutta täytyy myös pitää mielessä se ettei itse hengellisyys katoa taka-alalle samalla kun pakettia aletaan uudistamaan. Ihan hyvin seurakunnat voisivat enemmän panostaa kulttuurisiin aktiviteetteihin ja soveltaa erilaisia ilmiöitä toimintaansa. Musiikin sarallahan on jo monia aika ennakkoluulottomia kristillisiä artisteja mikä on ilahduttavaa piristystä.



Seurakunta kaipaa enemmän ilmaisuvapautta asioissa joista on vaikea puhua. Avoimuutta antaa kaikkien seurakuntalaistensa kukkia omalla persoonallisella tavallaan. Käsitykseni mukaan pienemmät kristilliset ryhmät kyttäävät aika tarkkaan seurakuntalaistensa olemusta ja tekemisiä. Tuossa valtion isossa " perus" liikkeessä on kuitenkin varsin iso liikkumavara ihmisillä ja tuskin kukaan on niskaan huohottamassa siviilissä. Niitä kuppikuntia tulee väistämättä, mutta seurakunta on terve siihen asti kun ei edellytä koko instituutionsa olevan sitä yhtä sisäpiiriä jossa kaikki seuraavat vain johtajaa. Mielipiteille, kritiikille ja uusille ehdotuksille pitää aina löytyä tilaa.

että kirkkoa ja kulttuuria voisi tosiaan yhdistää. Joku kaipasi kouluikäisille aktiviteetteja: miten olisi vaikka kristillisiin arvoihin perustuva teatteriryhmä tai sen iänikuisen kuoron sijaan bändikerho?



Tietty harrastuspiirit ovat erikseen eikä kirkko voi järjestää monia erilaisia harrastuskerhoja, mutta tuollaiset tiettyihin teemoihin keskittyvät kerhot varmaan houkuttelisivat seurakunnan toimintaan mukaan sellaisiakin, jotka eivät ole kiinnostuneita mistään perinteisistä nuorisoilloista kitaranrämpytyksineen.

TIEDÄ mitään seurakunnan toiminnasta. Olisko aika tavoittaa nuoret ihmiset / perheet oikella tavalla...?

En minäkään ollut seurakunnan toiminnassa, ennen kuin nyt, kun lapset syntyivät. Siinä samalla synyi kummasti tarve löytää lapsille jotain kodin ulkopuolista toimintaa. Mutta olin aivan pihalla, että mistä sitä löytäisin, kun ei seurakunnasta tullut mitään esitettä, että minkä ikäisen kanssa voi mihinkin kerhoon mennä. Ihan itse piti alkaa selvittämään. Ja minusta on aika paljon vaadittu, että jokainen selvittää itse, voisihan seurakunta edes hitusen yrittää houkutella.



Eli mielestäni siellä lähdetään kuitenkin siitä, että kaikki tuntevat seurakunnan toiminnan. Mutta kuten kakkosen kohdalla, niin näin ei ole. Siksi tuo tiedottamis- ja lähestymisajatus on aivan perusteltu.



ap

tosi sisäpiiristä. Uusi inokas seurakunnan jäsen ei vaan kertakaikkiaan mahtunut porukkaan mukaan ja lopulta jättäydyin pois seurakunnan toiminnasta. Enkä sitten senkään jälkeen ole mukaan yrittänyt. Toisaalta tuntuu juuri siltä etä nuorille aikuisille ei seurakunta tarjoa mitään. Mitä se olisi mikä saisi esim. meidän nuoren perheen innostumaan seurakunnan toiminnasta niin en tiedä. Perhekerhossa pienten lasteni kanssa jonkin kerran olen käynyt mutta ei sekään oikein ollut sitten minun juttuni.

Tuon sisäpiirihomman olen minäkin huomannut. Vaikka kyllähän sitä ilmenee muuallakin, esim. monessa harrastuksessa. Mutta ei se tosiaan ole omiaan lisäämään houkuttelevuutta.



Mikä siinä perhekerhossa sitten mätti?



Itsekin olen nyt siellä käynyt. Ja olen huomannut, että siellä käy aika lailla hillitympää porukkaa kuin muissa kerhoissa. Eli koen, että seurakunnan perhekerho on jopa hivenen tylsä. Mutta kun lapsi viihtyy, niin mukavahan siellä kuitenkin sen puoleen on käydä.



Itse en ole mikään aktiivinen seurakuntalainen, mutta minut on kutsuttu keskustelemaan näistä asioista ja kertomaan lapsiperheen näkökulmaa. Joten haen täältä nyt hieman näkemyksiä keskustelun tueksi. Siksi tällainen ketju.



Ap

Sisäpiirisyyttä sielläkin oli jonkin verran eli uutena paikkakunnalla kun olin oli vaikea päästä juttuun ihmisetn kanssa vaikka puistossa se onnistuu hyvinkin helposti. En siis ole ujo tms. päinvastoin. Keskusteluun mukaan pääsemistä ko. perhekerhossa vaikeutti se että äidit istuivat kahvittelemassa ja höpisemässä ison pöydän ääressä omien kavereidensa kanssa joten vaikea oli päästä puheisiin muiden kuin sen kanssa joka istui vieressä jos nyt joku sattui viereen istumaan. Minun lapset myös sen verran perään katsomista vaativia että jouduin usein olemaan lastenleikkihuoneessa heitä katsomassa joten kontaktit aikuisiin jäi vähäiseksi. Sittemmin kerhoilu jäi koska kerhossa pääasiassa pienen vauvan äitejä ja minulla vanhin lapsi ei viihtynyt kun ei ollut mitään tekemistä eikä saman ikäistä kaveria. En oikeen löytänyt kerhosta sitä pointtia mikä olisi saanut meidät siellä viihtymään.

tai tuskin tarvitsisi edes hirvittävästi markkinoida, jos otettaisiin kerhoiluun asioita, jotka nuoria oikeasti kiinnostavat. tapahtumiin rakennettaisiin kiinnostavia elementtejä, jota ei muualta ole niin helposti saatavana.

voishan seurakuntakin miettiä tarviiko kaikkea laittaa omasta pussista, jos tuntuu, ettei ole varaa (sinänsä seurakunnilla on kyllä karseesti rahaa, että ei pitäis olla syynä, prioriteetit vaan mättää). voishan seurakunta lähestyä vaikka urheiluseuraa ja järjestää jonkun yhteishäppeningin sen kanssa. Ja jotain sellaista, ettei nuorisolta pääse haukotus...

täälläkin (hki) kerhossa oli aika lailla ihan pikkuvauvojen äitejä. Ja he olivat hyvin hiljaisia, eivät oikein puhuneet mistään, jos puhuivat niin melkein kuistkaten - seurakunta vetoaa ehkä tällaisiin ihmisiin parhaiten? Miten olisi kunnon keskustelujen vetäjä kerhoihin?



Toisaalta olisi kiva jos olisi kerhoja nimenomaan 1-3-vuotiaille, joita on paljon kotihoidossa, jotka jo kaipaavat seuraa ja tykkäävät leikkiä toisten kanssa. Ja mieluiten ilman virsien laulua tms. Eli vaikka seurakunnan tiloissa ollaan, niin uskonnollisuus karkottaa monet pois - moni tulee hakemaan sinne vartaistukea, seuraa jne. Ei uskoa.



Pyhäkoulu erikseen, kiitos.



T: uskovainen

Mutta olen ateisti! Ja niin on varmasti enemmistö suomalaisista! Joo, ja en ole kuulunut kirkkoon yli kymmeneen vuoteen.