***LOKAMASUJEN LIMAINEN LAUANTAI ;) ***

KÄYNNISTÄMISESTÄ: Mullahan on tästä jopa antaa (tosin ihan omakohtaista) vertailupohjaa. Esikoisen synnytys siis käynnistettiin tipalla, kun supparit ei alkanu vesien menosta huolimatta.

Minusta ne supistukset ei varsinaisesti ollu KIPEEMPIÄ vaan vain ERILAISIA kuin omat supistukset. Olenkin tästä muutaman kerran kirjoittanut kyllä. Eli suurin ero oli se, että omat supistukset oli selkeesti aaltomaiset; ne alkoivat, saavuttivat huippunsa ja hiipuivat -tuli väli - ja taas " aalto" lähti nousemaan.

Kun taas " tippasupistuksissa" alku ja loppu ja kaikki siinä välillä oli yhtä tuskallista. Välihän se oli niissäkin, mutta ei siis niin selkee kuin omissa.

Ja se kipu tuntui tippasupistuksissa minulla pelkästään ihan alamahalla, tuolla kohdunsuulla ja parhaiten sitä kipua kuvaa sana viiltävä. Kun taas omissa suppareissa kipu oli enempi puristavaa ja paljon kokonaisvaltaisempaa & jakaantui paljon laajemmalle alueelle.



Nyt tässä on pari tuntia tullu rupukoita, mutta kuitenki tuntuvia supistuksia. Aika useinki, en oo kyllä kelloa katsonut.

Ehkä tässä siis joskus jotain vois tapahtuakin.



Minä sitten jänistin ja jätin sen sidukan ostamatta ;) Ja kun tuossa kauppareissulla huomattiin, että tänään on Rukalla avajaiset, niin taidetaanki vaihtaa se iltasiivous ja sauna ilta-ajeluun ja käydä koko perheelle Rukalla ajelemassa. meiltä on Rukalle n. 25km matkaa. Ja mulla ainaki autossa istuminen saa aikaan supistuksia paljon enempi kuin yksikään ässä :))

NAZU: Runo on Aaro Hellaakosken " Naurua, naurua" (tai " Naurua" lähteestä riippuen, en ole varma kumpi on oikea nimi). Kiva että muutkin tykkäsi... minusta se on ylettömän ihana, on vaan tosi syvästi esikoiseen samastunut, pitänee etsiä toinen tälle uudelle vauvalle :)



Tässä se on:



Niin hassunkurisen touhun nään

suu tuoss' on sepposen selällään

suu pieni ja hampaaton

Se naurua on!



Suu pieni, sua mikä naurattaa?

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?

Näin kyselen turhaan lapseltain

Se nauraa vain



Se on lämmintä maitoa pullollaan

Sill' on äidin suukkonen otsallaan

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen



Sinä paljon vaadit ja paljon saat

Sinä siunaat kätemme toukomaat

Nyt vasta ne tähkän kantaa;

sinä annat meidän antaa



TUKIVYÖTÄ en ole käyttänyt, varmaan ois kyllä ollut hyötyä...



Ja se perinteisin S sai aikaan täällä tujuja suppareita 4-5 minuutin välein, mut nyt ne tuntuu taas olevan hiljenemään päin... Katellaan, mut en YHTÄÄN vastustaisi vaikka lähtö tulisi tänään :) Aijai nyt supistaa, nää on siis tosi _voimakkaan_ tuntuisia, ei niinkään kamalan kipeitä mutta todella voimakkaasti tuntuu tuo supistus. Viimeksi S:n jälkeen ei alkaneet ollenkaan näin voimakkaina, joten toivoa on!



Coe

Yksi käytännön asia vielä piti kysyä...onko kukaan ostanut villavaatteita/villapukua? Vihjailin Mummoille että olisi käyttöä, mutta eipä ole näkynyt (nämä nykyajan Mummot niin moderneja, että eivät kudo.....:) Äitini aloitti, mutta luoja tietää koska se on valmis... :)



Joten talveksi joudutaan varmasti ostamaan sellainen villapuku, jokop haalari tai nuttu ja housut, mistähän sellaisia mahtaa saada.....?

Mullakin paukkui sitten yli lasketunajan torstaina.Kaksi ensimmäistä lastani on syntynyt tasan laskettunapäivänä-siksi kai sitä odotti että tää kolmas tulee samalla " kaavalla" .Nyt on sitten tuntunut siltä,että " matto olisi vedetty jalkojen alta pois" -enään ei ole sitä päivää mihin laski odotukset(vauvan olisi pitänyt olla jo sylissäni torstaina :o/. No,nyt kuitenkin sain ajan Tayssin äitiyspolille tiistaiksi,kun alaverenpaine alkaa kohoilemaan jo lähelle 100.Neuvolassa perjantaina jo täti sanoi,että on se nyt kumma josseivat ala käynnistelemään..(edellisellä Tayssin käynnillä verenpaine: 151/104..

Limaa on tullut jo viikonverran ja jonkin näköisiä rupukka suppareitakin silloin tällöin..

Täytyy taas todeta, että kyllä: ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ...



*Huokaus*jaksamista teille muillekkin.



Katja@Johanna 40+2

Voi vitsit että mua itkettää...

En tiedä et minne pitäis kirjoitella, mutta te tunnutte jotenkin " tutuimmalta" ...

Olen pari päivää pelkästään itkenyt, pumpannut maitoa ja itkenyt taas.

Ikävä tyttöä on NIIN kova, että tuntuu että sydän musertuu ikävästä

:`(

Odottavalla kannalla ollaan siis täälläkin, vielä ei osaa tuonne vauvapuolelle mennä kun sitä vauvaa ei vielä " ole" :(((((



Kamalinta tässä on se, että sairaalassa eri ihmiset antaa eri tietoja. Eilen lääkäri kierrolla lupaili sunnuntaille tai maanantaille kotiutusta. No, tänään sitten sanoikin uusi lääkäri että 5vrk:n kuuri on ja sitten hoitajat sanoivat että kotiin pääsee maanantaina tai tiistaina. Sitten meikäläinen romahti täysin. Sitä varaa niin siihen yhteen hetkeen kun pienen kullanmurun saa kotiin ja sitten kun se ei olekaan varmaa niin on tosi epätietoinen olo. On kamalaa käydä vain hetken hoitelemassa vauvaa sairaalassa ja jättää sinne nukkumaan..

Äskenkin jouduin hammasta purra etten parkunut ääneen kun vauvan peittelen nukkumaan ja lähdin pois. Sattuu :(((



Sairaalassakin on niin monelaisia ihmisiä töissä ja tuntuu että aina silloin omalla heikoimmalla hetkellä vastaan tulee ne ilkeimmät ja tylyimmät. Tänäänkin kun olisin niin paljon kaivannut " olkapäätä" jolle puhua niin hoitaja oli yksi %¤&%#" .



Anteeksi kun tulin tänne purkamaan mieltäni mutta tuntuu että pää hajoaa kun koko ajan itkee ja murehtii.

Poika on nyt 9pv ja mukavsti on mennyt. Oma toipuminen on ollut huimaa verrattuna ensinmäiseen synnytykseen. Poika syö paljon, osaa vaatia ruokaa, mutta nukkuu tyytyväisenä sitten kun masu on täysi : )



Jaksamsia kaikille teille loppumetriläisille. Tuskaista se on mutta palkinto odottaa. Minulla piinailut loppuivat rv 41+5 ja 41+4 - joten kokemusta on ; )



Älkää pelätkö sitä käynnistämistä. Itsellä kaksi takana ja ainakin tästä toisesta jäi hyvä kokemus. Kaikki oli nopeasti ohi (synnytyksen kesto 2h 50min). Käynnistetyssä synnytyksessä on aina parasta se että kokoajan on ammattilaistet saaatavilla sairaalassa eikä tarvitse kärvistellä kotona ja miettiä että " onko tämä nyt sitä vei ei?!?"



Mutta nyt käy kutsu - eli vääkyn vääkyn kutsuu ; )



art ja pötkö 9pv

CAMELOTILLE ensinnäkin:



Pura mieltäsi IHAN NIIN PALJON kuin haluat! Meidän valitukset on surkean pieniä ja omanapaisia siihen verrattuna mitä sinulla on nyt sydämellä.



Ymmärrän täysin, että on kamalan vaikeaa jättää vauva sairaalaan vaikka tietää sen olevan hänen parhaakseen. Äiti kaipaa, tottakai, vauvaa ihan luontaisasti - ja varmasti se on vielä erityisen vaikeaa, kun kotona on toinen joka odottaa, ikään kuin haluaisi revetä kahtaalle. En varmasti osaa mitenkään kummemmin lohduttaa kun ei mulla ole kokemusta vastaavasta (vielä! ken tietää mitä huomenna). Mutta sen verran haluan sanoa että sillä että joutuu olemaan pakosta erossa vauvasta ei ole _mitään_ tekemistä hyvän tai huonon äitiyden kanssa (arvaan, että sellaisia ajatuksia voi hiipiä mieleen) ja nyt varmasti tuo maidon pumppaaminen on suurin palvelus jonka vauvalle voit tehdä.



Ja toisaalta vauva varmasti voi sairaalassa hyvin, aivan varmasti hänestä pidetään hyvää huolta silloinkin kun et voi itse olla paikalla. JA kyllä mä uskon että vauva kovasti aistii että häntä rakastetaan. Hänhän varmasti nukkuu suuren osan ajasta kun et ole siellä, ja arvaa mistä hän näkee unta - siitä äidistä ja äidin lämmöstä.



Eli ymmärrän kyllä ja vaikket ehkä usko niin te ootte olleet minun mielessä kovasti, just äsken suihkussa ollessa mietin että miten ihanaa on kun oot jaksanut tännekin kirjoitella ja kertoa miten teillä menee. Lähetän täältä oikein paljon lämpöisiä ajatuksia sinulle ja tytölle, toivottavasti niistä on hiukan apua :)



Sit jotain muuta piti sanoa vielä täysin off topic:



VILLAPUKU meillä on, Ruskovillan, sekä esikoiselle että vauvalle. Vauvoille on myynnissä sellaisia vähän ohkasempia ja isommille sitten paksumpia (sopivat liikkumiseen). Mummo on ostanut molemmat, joten en oikein tiedä niistä mitään mutta ne on jotain luomuvillaa tms ja ovat oikein suosittuja. Ja meillä ainakin oli tuo vauvakokoinen esikoisella käytössä tosi pitkään, sitä kun voi hyvin pitää vähän lämpimämmälläkin kun ei hikoiluta. Niin että Ruskovillalta ainakin saa! Netissä ainakin myydään niitä, ja Lastenturvan liikkeessä näin ihan " käsikopelona" , ja joissain ekoliikkeissä yms.



Ja (.) - Supparit jatkuu!! Kovenivat vaan suihkussa, joten oon toiveikas! Mieskin rupesi tekemään huomiseksi säästämiään töitä pois... En nyt vielä vanno mitään, mutta ainakin ovat jatkuneet aika voimakkaina pian jo 3h ja tosiaan kovenemaan päin siellä perinteisessä suihkussa. Istuessa ei niin kovia kuin seistessä, mutta ei ne mihinkään oo häipyneetkään. HEH ja just tuli hauska merkki: koira rupes tekemään pesää?!



Palailen, toivottavasti tällä kertaa positiivisissa merkeissä, mä OIKEASTI luovutan jos nää taas loppuu, menköön käynnistykseen!



Coe

COE: Oikeasti nuo sinun sanasi lämmittivät kovasti. Jotain tuollaista olisin halunnut kuulla niiltä ammatti-ihmisiltäkin...Mieli o niin herkillä muutenkin että vielä tämä tilanne lisää mielen herkkyyttä..



No mutta joka tunti on hetkeä lähempänä sitä hetkeä kun saadaan rakas kotiin.



Kiitos.



Ja...joka supistus on lähempänä sinunkin ensimmäistä tapaamistasi vauvan kanssa, tsemppiä! :)



Tsemppiä viime hetkiin kaikille muillekin vielä kärvistelijöille!!!

Täällä rusehtava vuoto lisääntyy ja " menkkakivut" kokoajan päällä :)

Kummallista että näin voi nauttiakkin pienestä kivusta, kun tietää mihin se johtaa..



Mulla ei oo vieläkään maito noussu :(

Toivotaan että pian synnytyksen jälkeen sitten alkais tulemaan.

Tukiliivejä olen käyttänyt, paitsi nyt loppuaikana ne ei oo enää sopineet päälle.. just kun niitä eniten tarttis :/

Tukisukkia en oo koskaan kokeillu, vaikka moni on niitä suositellut.



Tosta käynnistyksestä edelleen...

tuskin sitä synnytys tilanteessa ajattelee sitä kipua,

päälimmäinen ajatus on varmasti että saa lapsen maailmaan, terveenä..

Äkkiä ne kaikki kivut unohtuu kun saa ihanan nyytin vihdoin syliinsä.



Osallistuin kanssa keskusteluun tosta jännästä KILAHDUKSESTA,

esikoinen ei kilahdellu, mutta tämä on useemmankin kerran, mulla menee ihan kylmät väreet kun kilahdus kuuluu.

En tiedä sitten enkö vaan oo ehtiny huomioimaan esikoisen kanssa mitään värinöitä ja kilahduksia,

mun mielestä sen aikana ei ollut mitään omituista, tai sit nyt on tarkkailut tilannetta enemmän.



Camelotille jaksamisia.

Itku tuli silmään kun luki sun tekstin,

voin vaan kuvitella miten ahdistavalta tuntuu se pieni ihminen jättää sinne yksin ilman äitiä :(

Onneksi se on kuitenkin hyvissä käsissä.

Ja toivotaan että pian saatte sen jo kotiin.



Villapukua täälläkin kaipailtais.

Pengoin noi esikoisen vanhat vauvan vaatteet, mutta sieltä ei löytynyt ku 80 senttisiä villapukuja :(

Täytyy siis kipittää pikimiten kauppaan.

Ruskovillan puvusta oon haaveillu... aika kalliita, mutta hyviä.



Pitäis vielä päivittää toi vauvan sairaalakassi, vähän jotain lämpimämpää mukaan. Taidan vaihtaa sinne toppapuvun ja paksumman lakin.

Tuol ulkona on niiiiiiiin kylmä!!!!



Onneksi oli toi kontrolli meillä perjantaina.

Meillä kun on matkanvarrella rautatien ylitys, niin siihen oli tullut lappu jossa ilmoitettiin että ylitys kohta on suljettuna sunnuntaina kl.6 alkaen.

Olis saanu lähteä aika pitkän lenkkiä kiertämään, mut nyt onneks ku tietää niin osaa mennä heti toista kautta.

Vaikka tuskinpas tästä tänä yönä/huomen aamuna ollaan vielä lähdössä... mutta jos...



Nyt hyvät yöt kaikille,

palaillaan taas huomenna :)

Täsmälleen sama kuvio kun oli pari yötä sitten: 5-6 h ajan suppareita 4-6 min välein, voimistuvat ja suihkun kestävät ja tuntuvat voimakkaina, sitten alkavat vaimentua ja loppuvat. Kävelylenkillä yritin käydä tälläkin kertaa ja siellä tulee supistuksia " normaalisti" , mutta levossa vaimenevat eli eivät johda mihinkään.



Harmittaa, mieskin ehti jo innostua ja kuvasi jo videotakin :( Minäkin katoin jo vauvan kotiutusvaatteet joita en oo aiemmin katsonut. Tosi tympeä olo että miksi tämä kroppa ei oikeesti voi toimia. Äh. Lapsenvahtikin oisi ollut tässä, tuli muissa asioissa illaksi ja odotteli että pitääkö jäädä vai lähteä, mutta just nyt mies lähti viemään kotiin.



Nyt tosiaan kyllä luovutan tästä. Olkoon koko asia, harmittaa :(



Mutta ZIMPURALLE toivottelen silti hyviä lähtöjä jos on tullakseen! Ja CAMELOT, tosi kiva jos olin edes vähän avuksi :)



Coe

Tulin vain nopeasti kertomaan, että meille syntyi potra poika tiistaina 24.10 klo 20.13. Mitat 3980g ja 51cm. (eli ei ihan mikään pieni rääpäle). Kotiin pääsimme Haikaranpesästä eilen. TÄnään jouduimme vielä käymään syöttöpunnituksessa vaavin kanssa, kun paino oli laskenut 300g. mutta hyvin oli poika kirinyt painoaan takaisin kohti synnytyspainoaan, vrk:ssa oli tulllut lisää painoa jo 200g, kätilökin sitä vähän ihmetteli.



Synnytyksestä jäi suht positiivinen mieli, repeämiltä en välttynyt, mutta silti pystyn ihan hyvin liikkumaan jne. Kunto on parempi kuin osasin odottaa. laitan tarkempaa kertomusta synnytyspuolelle, kunhan arki lähtee tästä rullaamaan, ja saa tätä univelkaa vähän pois.



Haikaranpesän kätilöt olivat tosi ihania.



Kaikille odottaville vielä tsemppiä! Lueskelen pinoja jahka ehdin.

Nyt kattomaan leffaa, kun vaavi nukkuu :)



Julianne + poikavauva 5vrk