Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte hoidettua lasten asiat töiden ohella?
05.09.2022 |
Koulujen alettua kalenterimme täyttyi yhdessä hujauksessa erinäisistä lasten tapaamisista. On hampauden tarkistusta, valokuvausta, psykologikäyntejä (nepsy-lapsi), vanhempainiltaa jne. Minulla on onnea siinä, että työaikani on liukuva ja voin tarvittaessa lähteä kesken päivän asioille, mutta miten ihmeessä te, joilla ei joustavaa työaikaa ole, saatte sumplittua kaikki tämmöiset?!
Joskus tämä perhe-elämän projektikoordinaattorin homma jo itsessään tuntuu kokopäivätyöltä. Huh huh.
Kommentit (69)
Tehdään aika mielellään vuorotyötä puolison kanssa, niin lasten asioiden hoito onnistuu usein arkenakin päiväsaikaan.
Haastavaa olisi meidän perheessä 8-16 ma-pe työajoilla kun on useampi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti se on miljoonilta ja miljoonilta suomalaisilta vanhemmilta onnistunut tähän asti. Ja ihan erikseen kysymättä.
Ööh, etkö ymmärrä että yhteiskunta on muuttunut tässä välissä? On varmaan onnistunut 80-luvulla kun vanhemmat eivät juuri viettäneet aikaa lastensa kanssa ja ainoat tapahtumat oli kerran vuodessa vanhempainilta tyylisesti. Lapset kulkivat yksin harrastuksiinsa ja leikkivät keskenään metsissä ilman aikuisia. Nykysin on ihan eri meininki.
Lisäksi voidaan myös kysyä onko se 50/60/70/80-luvun kasvatustyyli tehnyt ihmisistä empaattisia hyvinvoivia? Voipa olla ettei ihan ole, ja monet nykyvanhemmat tekevätkin tässä nykytiedon mukaan paremmin, mutta se taas vaatii paljon enemmän läsnäoloa ja panostamista. Tällä en tarkoita niitä virka-aiakan tapahtuvia kuskailuja ja käyntejä vaan ihan niitä iltoja ja viikonloppuja.
Yhtä kaikki, tässä ketjussa on kyse juuri siitä, että maailma ja vanhemmuuden vaatimukset ovat muuttuneet. Yhäkin on ihmisiä joilla on mummot ja kummit auttamassa, heillä ei ole mitään ongelmia ajankäytön suhteen. Ja sitten on niitä, jotka vain skippaavat kaiken, eivätkä edes ole lastensa kanssa, heilläkään ei ole mitään ongelmaa tässä. Mutta sitten on niitä, joilla ei ole mummoja auttamassa eivätkä halua skipata lasten menoja ja yrittävät venyä töiden ja työaikaan tapahtuvien kuskailujen välillä. Heistä pitäisi saada viestiä päättäjille. Tämän asian muuttaminen vaikka siihen 80-luvun malliin jossa palvelut olivat lähellä ja vanhemmilta ei vaadittu mitään työaikana olisi suuri helpotus.
80-luvulla jos lapsi sairastui koulussa, lähetettiin luokkakaveri viemään se kotiin. Ei puhettakaan että opettaja olisi soittanut äidille että tule hakemaan lapsi kesken työpäivän!
80-luvulla opettajat veivät lapset hammashoitoihin ja hammashoitolat olivat usein koululla. Nyt on säästetty ja keskitetty ja ne ovat kaukana ja vanhemmat ottavat töistä vapaata viedäkseen lapset kouluun.
80-luvulla sai kodinhoitajan jos vanhempi sairastui ja kyseessä oli esim yksinhuoltaja. Nykyisin tällaisesta ei ole puhettakaan.
Lapsilla on mysö vasu-keskustelut ja vanhempainvartit ja päiväkodit ja iltapäiväkerhot ovat välilä kiinni koska koko henkilökunnalla on koulutuspäivä. Tilanne on kertakaikkiaan erilainen kuin menneinä vuosikymmeninä.
90-luvn laman aikaan ja jälkeen leikattiin nimenomaan lapsiperheiden palveluista joten vanhemmuutta ennen ja jälkeen laman ei voi edes verrata, niin erilaiset ovat palvelut puhumattakaan vaatmuksista.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla jos lapsi sairastui koulussa, lähetettiin luokkakaveri viemään se kotiin. Ei puhettakaan että opettaja olisi soittanut äidille että tule hakemaan lapsi kesken työpäivän!
80-luvulla opettajat veivät lapset hammashoitoihin ja hammashoitolat olivat usein koululla. Nyt on säästetty ja keskitetty ja ne ovat kaukana ja vanhemmat ottavat töistä vapaata viedäkseen lapset kouluun.
80-luvulla sai kodinhoitajan jos vanhempi sairastui ja kyseessä oli esim yksinhuoltaja. Nykyisin tällaisesta ei ole puhettakaan.
Lapsilla on mysö vasu-keskustelut ja vanhempainvartit ja päiväkodit ja iltapäiväkerhot ovat välilä kiinni koska koko henkilökunnalla on koulutuspäivä. Tilanne on kertakaikkiaan erilainen kuin menneinä vuosikymmeninä.
90-luvn laman aikaan ja jälkeen leikattiin nimenomaan lapsiperheiden palveluista joten vanhemmuutta ennen ja jälkeen laman ei voi edes verrata, niin erilaiset ovat palvelut puhumattakaan vaatmuksista.
Tämähän nyt riippuu ihan siitä, millä tavalla lapsi sairastuu ja missä asuu kouluun nähden. Riippui sekä silloin, että riippuu nyt. Mut tultiin kerran 80-luvulla hakemaan koulusta, kerran opettaja vei mut kotiin autolla. Omat lapseni olisi pakko hakea, jos päivän aikana sairastuisivat, koska kouluun on matkaa 10 km.
Korona innostutti etäilyyn.
Kaikki tapaamiset tehdään etänä. Pidän pidemmän ruokatunnin. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme nepsylasta, kaikilla oireet huomattu vasta (varhais-)teini-iässä. Ihan pelkästään näiden oireiden selvittely ja diagnoosin saaminen on vaatinut jokaisen kohdalla hurjasti käyntejä erinäisillä tahoilla. Käynneillä on yleensä selvitetty samat asiat, täytetty samat kaavakkeet ja käyty tekemässä samat labrat.
Esikoisen diagnoosin saaminen vei 3 vuotta, toisella kului 2 ja kolmannella tutkimukset on vielä kesken (alle vuosi takana). Diagnoosin saamisen jälkeen alkaa sopivien tukitoimien selvittely ja rumba niiden saamiseksi. Kokopäivätyötä, melkein.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tee nepsyjä, meillä on terveet fiksut lapset. Eipä ole koskaan ollut mitään vaikeutta.
Niin meilläkin on terveet lapset ja silti ne pitää kuskata hammaslääkäriin joka on 42km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut mitään ongelmia kahden nyt jo teini-ikäisen kanssa. Vanhempainvartit on saanut valita itse tarjolla olleesta listasta. Hammaslääkärikäyntejäkin on usein saanut iltapäiviin. Joskus tietysti on ollut jotain menoa kesken päivän, mutta ei edes joka vuosi.