Hoito- tai sosiaalialalla työskentelevä: vaikuttaako väkivallan uhka psyykeeseen?
Sain nyrkistä silmääni keväällä. Aiemminkin on osumaa tullut. Työskentelen kehitysvammapuolella. Tajusin eilen, kun olin menossa iltavuoroon, että en jaksa ja ilmoitin olevani sairas. Olen tehnyt tätä työtä 7 vuotta ja tuo oli eka kerta kun toimin noin. En sanonut syytä, sanoin vain että flunssa. Syynä oli se, että uusi asukas on niin väkivaltainen, että joka vuorossa on joku kiinnipito ja jotakuta purraan tai lyödään. En jaksa sitä enää, en jaksa. Haluan työpaikan, jossa ei tarvitse pelätä. Tämä tunne ei ole normaalia, ei kenenkään pidä pelätä töissä.
Ja joo, työnohjaukset, koulutukset ja muut tämän varalta on käyty. Mutta ei ne auta mitään siihen kun se satakiloinen ja 5-vuotiaan tasolla oleva haluaa repiä sinulta hiukset päästä.
Mulle taisi riittää. Taidan irtisanoutua.
Kommentit (37)
En ole alalla, joten minun puheeni voi ottaa tuulen huminana, mikäli se ei miellytä.
Mutta yleisen elämänkokemuksen nojalla pyydän: tee tilanteesta näkyvä. Jos joudut väkivallan uhriksi, hae siitä mustaa valkoisella. Jos otat sairauslomaa, pidä huoli että se menee oikealla koodilla. Se että teeskentelet flunssaista, ei auta ketään, ei itseäsi eikä muita tuon henkilön kanssa nyt ja tulevaisuudessa työskentelemään joutuvia. Ja jos päädyt ottamaan loparit, tee selväksi että syy jää kaikkien tietoon.
Häpeä ei ole, että pelkäät. Häpeä on, jos kukaan ei pysty tekemään työstäsi turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole alalla, joten minun puheeni voi ottaa tuulen huminana, mikäli se ei miellytä.
Mutta yleisen elämänkokemuksen nojalla pyydän: tee tilanteesta näkyvä. Jos joudut väkivallan uhriksi, hae siitä mustaa valkoisella. Jos otat sairauslomaa, pidä huoli että se menee oikealla koodilla. Se että teeskentelet flunssaista, ei auta ketään, ei itseäsi eikä muita tuon henkilön kanssa nyt ja tulevaisuudessa työskentelemään joutuvia. Ja jos päädyt ottamaan loparit, tee selväksi että syy jää kaikkien tietoon.
Häpeä ei ole, että pelkäät. Häpeä on, jos kukaan ei pysty tekemään työstäsi turvallisempaa.
Mitäpä sillä on väliä? Siitä on tehty jo merkintä tilastoihin, joita kukaan ei lue. Mikään ei ole muuttunut sinä aikana mitä minä olen ollut työelämässä tällä alalla.
Ihan yksin ollaan. Työkaveritkaan ei halua puhua asiasta. Työterveydestä tuskin saisi tuolla edes sairaslomaa.
ap
Mun työnkuvassa väkivalta on henkistä ja verbaalista. Vain harva ylittää kynnyksen, mistä voisi tehdä edes haiproa rikosilmoituksesta puhumattakaan, sillä asiakkaat ovat ihan älykästä porukkaa. Heille on vain iso pettymys joutua kanssani tekemisiin ja he eivät näe minua tai muita ammattikuntani edustajia ihmisinä, jotka tekevät vain työtään. Oikeudet ovat pyhiä, vastuu tuntematon käsite.
On aidosti iso haaste pysyä neutraalina ja positiivisena, kun kohtaa jatkuvasti kyynisyyttä, uhkaa, eikä tule kohdatuksi ihmisenä. Mutta yritän parhaani nyt tietoisena siitä, että eläkeikään en pysty tässä ammatissa olemaan.
Meillä kyllä väkivallasta tehdään ilmoituksia ja asianosaisten kanssa keskustellaan, mutta siihen se usein jääkin. Jos väkivalta kohdistuisi minuun, tekisin siitä taatusti suuren numeron niin että asia käydään ylempiä esihenkilöitä myöten läpi. Jatkuva väkivallan uhka työssä ei ole oikein.
Minusta tämä väkivalta on se hoitoalan pahin ongelma. Ainakin siellä missä minä työskentelen. Ilman sitä tykkäisin työstäni paljonkin. Minäkin pelkään että tämä on se mikä napsauttaa kamelinselän: ei ylityöt, ei palkka, ei mikään muu kuin väkivalta. Se tuntuu pahalta koska olen lapsena joutunut kotona pahoinpidellyksi ja sama odottikin töissä. Elän traumaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
En ole alalla, joten minun puheeni voi ottaa tuulen huminana, mikäli se ei miellytä.
Mutta yleisen elämänkokemuksen nojalla pyydän: tee tilanteesta näkyvä. Jos joudut väkivallan uhriksi, hae siitä mustaa valkoisella. Jos otat sairauslomaa, pidä huoli että se menee oikealla koodilla. Se että teeskentelet flunssaista, ei auta ketään, ei itseäsi eikä muita tuon henkilön kanssa nyt ja tulevaisuudessa työskentelemään joutuvia. Ja jos päädyt ottamaan loparit, tee selväksi että syy jää kaikkien tietoon.
Häpeä ei ole, että pelkäät. Häpeä on, jos kukaan ei pysty tekemään työstäsi turvallisempaa.
Tosi hyviä näkökulmia ja hyvin kirjoitettu!
- sivusta huutelija, mutta myös terveydenhuollon työntekijä
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tabu, josta ei puhuta.
Ei muuten tosiaan puhuta. Pahimmillaan väkivallan uhriksi joutunutta saatetaan jopa syyllistää, mikä on vastenmielistä ja sairasta.
Myös alan opinnoissa asiasta ei puhuta juuri mitään.
Monelle asia siis tulee oikeasti yllätyksenä.
Poliiseilla on samaa, tiedän sen omasta veljestäni. Kynnys puhua pelosta oli kuitenkin liian suuri, joten hän vaihtoi alaa eikä puhu kellekään olleensa poliisi.
Väkivallan uhkaa ja konkreettista väkivaltaa sosiaalialalla kestin 14 vuotta, kunnes päädyin sairaseläkkeelle. Kyllä tuollaisesta pidemmän päälle traumaperäinen stressihäiriö muodostuu, kun olet 8h 5päivänä viikossa yli valppaana ja kuljet silmät selässä + ne väkivalta kokemukset siihen päälle.
Nykyään lainsäädäntö ja käytännöt myös ovat niin potilaita suosivia, että ihan naurettavaksi on mennyt työnteko hoitajien osalta. Sitten jos jotain vakavampaa tapahtuu, tukipalvelut ja oikeusturva on aika olemattomia. Ehdottomasti kannattaa jollakin 2100-2600 perus palkalla, not!
Tuo on vakavasti otettava hälytys merkki, että nyt viimeistään sinun on aika vaihtaa yksikköä johonkin kevyempään tai ehkä jopa kokonaan alaa. Jos jatkat yhä sinnitellen tuosta eteenpäin samassa paikassa, lupaan että sairastut psyykkisesti lähivuosien aikana, etkä välttämättä koskaan enää palaa ennallesi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vakavasti otettava hälytys merkki, että nyt viimeistään sinun on aika vaihtaa yksikköä johonkin kevyempään tai ehkä jopa kokonaan alaa. Jos jatkat yhä sinnitellen tuosta eteenpäin samassa paikassa, lupaan että sairastut psyykkisesti lähivuosien aikana, etkä välttämättä koskaan enää palaa ennallesi.
Tiedän tämän. Olen jo työmatkalla jännittynyt, että mikähän siellä tänään odottaa.. ja aina siellä on joku hässäkkä.
En jaksa enää. Täytyy varmaan puhua työkkärissä, kun irtisanoudun. Kouluttakoon jonnekin muualle.
ap
Kyllä välillä mietin että jos käykin tosi pahasti enkä tule työpäivän jälkeen kotiin :( yritän olla ajattelematta sitä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikein, että Suomen niin kutsutun terveydenhuollon työntekijöitä hakataan. Kukaan ei ole pyytänyt teitä provosoimaan potilaita niin, nämä joutuvat turvautumaan väkivaltaan. Hoitakaa sen sijaan työtehtävänne oikein niin, että potilas saa tarvitsemansa avun lääkäriin tullessaan.
Ole hyvä ja mene pois. Kenenkään hakkaaminen ei ole oikein. Ei sinuakaan mielisairaalassa ole hakattu, vaikka harhoissasi niin ehkä kuvittelet. Ilman sitä hoitoa olisit jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikein, että Suomen niin kutsutun terveydenhuollon työntekijöitä hakataan. Kukaan ei ole pyytänyt teitä provosoimaan potilaita niin, nämä joutuvat turvautumaan väkivaltaan. Hoitakaa sen sijaan työtehtävänne oikein niin, että potilas saa tarvitsemansa avun lääkäriin tullessaan.
Tässä oikein kuvaava esimerkki. Unta palloon, niin huomenna jaksaa paremmin ottaa tätä vastaan 8h hymy huulilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä välillä mietin että jos käykin tosi pahasti enkä tule työpäivän jälkeen kotiin :( yritän olla ajattelematta sitä.
Olen miettinyt samaa. Aina silloin tällöin joku työntekijä surmataan töihinsä. Kuten esim se mies, jonka ne pojat kuristi kuoliaaksi nuorisokodissa joku vuosi sitten. Hän olisi jäänyt eläkkeelle sen viimeisen yövuoron jälkeen :(
Kehitysvammapuolen haastavat yksiköt on eräitä pahimpia. Asiakkaat voivat olla ison miehen kokoisia ja voimilla varustettuja, mutta saavat pikkulapsimaisia totaalisia raivareita käyden kenen hyvänsä päälle. Puhe ei kaikille tehoa, jos edes ymmärtävät. Koska kyseessä ovat tavallaan "lapset", myös poliisit ovat suht haluttomia hakemaan asiakkaita putkaan rauhoittumaan ja koska ovat "lapsia" saa omaisille olla aina ilmoittelemassa näistä hepuleista, jotka luonnollisesti ovat omaisten mielestä yleensä hoitajien aiheuttamia.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammapuolen haastavat yksiköt on eräitä pahimpia. Asiakkaat voivat olla ison miehen kokoisia ja voimilla varustettuja, mutta saavat pikkulapsimaisia totaalisia raivareita käyden kenen hyvänsä päälle. Puhe ei kaikille tehoa, jos edes ymmärtävät. Koska kyseessä ovat tavallaan "lapset", myös poliisit ovat suht haluttomia hakemaan asiakkaita putkaan rauhoittumaan ja koska ovat "lapsia" saa omaisille olla aina ilmoittelemassa näistä hepuleista, jotka luonnollisesti ovat omaisten mielestä yleensä hoitajien aiheuttamia.
Uskomatonta miten samanlainen meininki voi meillä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan oikein, että Suomen niin kutsutun terveydenhuollon työntekijöitä hakataan. Kukaan ei ole pyytänyt teitä provosoimaan potilaita niin, nämä joutuvat turvautumaan väkivaltaan. Hoitakaa sen sijaan työtehtävänne oikein niin, että potilas saa tarvitsemansa avun lääkäriin tullessaan.
Ole hyvä ja mene pois. Kenenkään hakkaaminen ei ole oikein. Ei sinuakaan mielisairaalassa ole hakattu, vaikka harhoissasi niin ehkä kuvittelet. Ilman sitä hoitoa olisit jo kuollut.
Sinun hakkaamisesi on oikein, koska ansaitset sen omalla toiminnallasi.
Sairaus puhuu, ymmärrän, mutta asenne myös. Oikeastaan hyvä että paljastat sen mitä paskaa se työ voi kaltaisesi vuoksi olla.
Tosiasia on, että se hoitaja/ohjaaja on ihan yksin sen asian kanssa. Joskus työpari on lähtenyt karkuun ja jättänyt siihen retuutettavaksi. Voin sanoa, että jonkun aikaa kestää ennen kuin uni tulee sen jälkeen silmään. Mitään jälkipuinteja ei ainakaan meillä järjestetä.
Kaverini, joka toimii ns. normaalissa toimistotyössä, ei voinut uskoa sitä todellisuutta missä minä elän. Hän sanoi että sekoaisi välittömästi. Moni hoiva-alan tyyppi valitettavasti turtuu tuohon ja ottavat lyönnit palkkaan kuuluvina.
Joten ota loparit.