Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hoito- tai sosiaalialalla työskentelevä: vaikuttaako väkivallan uhka psyykeeseen?
04.09.2022 |
Sain nyrkistä silmääni keväällä. Aiemminkin on osumaa tullut. Työskentelen kehitysvammapuolella. Tajusin eilen, kun olin menossa iltavuoroon, että en jaksa ja ilmoitin olevani sairas. Olen tehnyt tätä työtä 7 vuotta ja tuo oli eka kerta kun toimin noin. En sanonut syytä, sanoin vain että flunssa. Syynä oli se, että uusi asukas on niin väkivaltainen, että joka vuorossa on joku kiinnipito ja jotakuta purraan tai lyödään. En jaksa sitä enää, en jaksa. Haluan työpaikan, jossa ei tarvitse pelätä. Tämä tunne ei ole normaalia, ei kenenkään pidä pelätä töissä.
Ja joo, työnohjaukset, koulutukset ja muut tämän varalta on käyty. Mutta ei ne auta mitään siihen kun se satakiloinen ja 5-vuotiaan tasolla oleva haluaa repiä sinulta hiukset päästä.
Mulle taisi riittää. Taidan irtisanoutua.
Kommentit (37)
Tottakai väkivallan uhka vaikuttaa psyykeen. Minusta kuulostaa siltä, että tapahtunutta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Onko teillä työterveyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ehdottaa jotain konkreettista ratkaisua miten väkivallalta voisi suojautua näissä korkeanriskin työpaikoissa?
Eipä taida olla mitään realistista. Joissakin paikoissa voi kutsua vartijat, mutta sekään ei riitä kun se tilanne on jo räjähtänyt. Yleensä se hoitaja/ohjaaja on oman onnensa tai työparin varassa jos joku alkaa esim hajottamaan käytävää. Pitää rauhoittaa se, pitää samalla pitää huoli että ei itse loukkaannu, pitää pitää huoli ettei kukaan muu asukas loukkaannut, pitää antaa lääkettä, pitää saada tilanne stabiiliksi. Ei se helppoa ole. Tietysti jos henkilökuntaa, siis sellaista joilla on 20 vuoden kokemus ja jotka ovat mieluusti isokokoisia miehiä, olisi enemmän niin se auttaisi. Mutta ei sellaisia ole joka oksalla.
Hiustukkoja revitty päästä, syljetty naamalle, ikuisia hammaskartastoja käsissä/jaloissa, hajonneita selkiä, vielä enemmän hajonneita mieliä.
Tällaista voi olla työ sosiaalialalla loisteliaalla hoitajan/ohjaajan palkalla. Ihanaa olla työvuorossa useamman räjähdysherkän asiakkaan kanssa, usein sinulla on "turvana" 1-2 sijaista, joita et tunne tai tiedä osaavatko he toimia jos hätätilanne tulee. Usein nimittäin kävi niin, että ei autettu, vaan paineltiin turvaan lukittujen ovien taakse tai jähmetyttiin vain aloilleen. Muutaman kerran jopa lopetettiin keikkavuoro saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai väkivallan uhka vaikuttaa psyykeen. Minusta kuulostaa siltä, että tapahtunutta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Onko teillä työterveyttä?
On työterveys, mutta tiedän kyllä että asenne on kielteisen torjuva eikä sielä apua tällaiseen saa. Tiedän sen toisen tapauksen kautta. Pomo suhtautuu kylmäkiskoisesti hänkin, ei ole kiinnostunut ja sanoo että pitää vaan kestää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hiustukkoja revitty päästä, syljetty naamalle, ikuisia hammaskartastoja käsissä/jaloissa, hajonneita selkiä, vielä enemmän hajonneita mieliä.
Tällaista voi olla työ sosiaalialalla loisteliaalla hoitajan/ohjaajan palkalla. Ihanaa olla työvuorossa useamman räjähdysherkän asiakkaan kanssa, usein sinulla on "turvana" 1-2 sijaista, joita et tunne tai tiedä osaavatko he toimia jos hätätilanne tulee. Usein nimittäin kävi niin, että ei autettu, vaan paineltiin turvaan lukittujen ovien taakse tai jähmetyttiin vain aloilleen. Muutaman kerran jopa lopetettiin keikkavuoro saman tien.
Tuttua, tuttua. Kaikki tuo on tuttua. Ja vastuu on yksin sinun. Ja jos tapahtuu jotakin pahaa, se on myös sinun vastuullasi. Aika paineet jollekin lähihoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai väkivallan uhka vaikuttaa psyykeen. Minusta kuulostaa siltä, että tapahtunutta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Onko teillä työterveyttä?
On työterveys, mutta tiedän kyllä että asenne on kielteisen torjuva eikä sielä apua tällaiseen saa. Tiedän sen toisen tapauksen kautta. Pomo suhtautuu kylmäkiskoisesti hänkin, ei ole kiinnostunut ja sanoo että pitää vaan kestää.
ap
Siinä tapauksessa suosittelen työpaikan vaihtoa. Ei ole terveellistä ruumiille eikä psyykelle tuollainen. Ehkä ne sitten huomaavat, että jotain tarvitsee tehdä, kun työntekijät lähtevät muualle.
T. 20v hoitoalalla ja tuollaisessa paikassa en olisi päivääkään töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai väkivallan uhka vaikuttaa psyykeen. Minusta kuulostaa siltä, että tapahtunutta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Onko teillä työterveyttä?
On työterveys, mutta tiedän kyllä että asenne on kielteisen torjuva eikä sielä apua tällaiseen saa. Tiedän sen toisen tapauksen kautta. Pomo suhtautuu kylmäkiskoisesti hänkin, ei ole kiinnostunut ja sanoo että pitää vaan kestää.
ap
Siinä tapauksessa suosittelen työpaikan vaihtoa. Ei ole terveellistä ruumiille eikä psyykelle tuollainen. Ehkä ne sitten huomaavat, että jotain tarvitsee tehdä, kun työntekijät lähtevät muualle.
T. 20v hoitoalalla ja tuollaisessa paikassa en olisi päivääkään töissä
Lopetan kyllä, olen lopussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai väkivallan uhka vaikuttaa psyykeen. Minusta kuulostaa siltä, että tapahtunutta ei ole käsitelty asianmukaisesti. Onko teillä työterveyttä?
On työterveys, mutta tiedän kyllä että asenne on kielteisen torjuva eikä sielä apua tällaiseen saa. Tiedän sen toisen tapauksen kautta. Pomo suhtautuu kylmäkiskoisesti hänkin, ei ole kiinnostunut ja sanoo että pitää vaan kestää.
ap
Siinä tapauksessa suosittelen työpaikan vaihtoa. Ei ole terveellistä ruumiille eikä psyykelle tuollainen. Ehkä ne sitten huomaavat, että jotain tarvitsee tehdä, kun työntekijät lähtevät muualle.
T. 20v hoitoalalla ja tuollaisessa paikassa en olisi päivääkään töissä
Lopetan kyllä, olen lopussa.
ap
Ensiavuksi hae sairauslomaa. Tuossa kunnossa ei ole turvallista mennä tuollaiseen paikkaan töihin. Asukkaatkin kyllä huomaavat, että olet loppu ja se altistaa väkivaltatilanteille entistä enemmän.
T. Sama 20v hoitoalalla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ehdottaa jotain konkreettista ratkaisua miten väkivallalta voisi suojautua näissä korkeanriskin työpaikoissa?
Kehitysvamma puolella:
Kameravalvonta, hälytyslaitteet, lukittavia tiloja joihin asiakkaat ei pääse, henkilökunnan turvakoulutukset
Osaava, vakituinen, koulutettu henkilökunta, joka ymmärtää erilaisia kehitysvammoja ja osaa toimia oikeaoppisesti esimerkiksi autistien kanssa
Asiakkailla olemassa riittävän tehokas lääkitys, jonka käytössä ei myöskään tarvittaessa saa pihistellä (tätä yleensä vastustaa omaiset, onnistuneesti)
Henkilökunnalla riittävästi toimivaltaa eristää asiakas/potilas jo ennakoivasti huoneeseensa yms lukittavaan turvalliseen eristystilaan. Nykyisin eristetään yleensä vasta siinä vaiheessa kun "räjähdys" on jo tapahtunut ja joku ehkä loukkaantunut. Epästabiili asiakas saattaa pyöriä yhteisissä tiloissa muiden seurassa pitkin päivää saaden myös muut asiakkaat levottomaksi, tämä on tietysti myös hoitajille äärimmäisen kuormittavaa henkisesti, kun yrität työskennellä toisen asiakkaan kanssa ja joku pyörii selkäsi takana arvaamattomassa mielentilassa.
Liian vähät hoitajaresurssit yhdistettynä liian useisiin palavereihin ja kirjallisiin tehtäviin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joko asiakkaat joutuvat viettämään keskenään ilman valvontaa aikaa (väkivaltaa asiakkaiden kesken tapahtuu) tai sitten liian vähäinen hoitaja määrä yrittää selvitä asiakastiloissa muiden huidellessa palavereissa yms. Näinä hetkinä on aina vaarantuneena sekä asiakkaiden, että hoitajien työturvallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, jo 10 vuotta sitten, lähetin kysymyksen eräälle keskustelupalstalle hoitoalasta.
Halusin tietää mitä valmiuksia tarvitaan ja millainen kehitysvamaisten, päihdepuolen ja mielenterveysalalla on työskennellä.
Jo silloin sai ihan riittävästi viestiä tästä väkivallanuhkasta.
Eli väkivalta ja väkivallanuhka traumatisoi.
Eräs tuore hoitaja kertoi, kunka hän joutui kehitysvammaisen henkilön hyökkäyksen ja mukiloinnin kohteeksi.
Siitä lähtien hänen elämänsä oli kuin "sota-alueella eloa", eli hyökkäys saattoi tulla koskatahansa mistä vain. Ei mikään mukava työympäristö.
Myös dementiayksiköissä sattui ja tapahtui. Dementoituneet ovat kuin pieniä lapsia aikuisen ruumiissa, aikuisen fyysisin voimin.
Ei ihme, että potilaat huumataan lääketokkuraan.
Hoitajat eivät oiken voi poliisien tavoin, käyttää raakaa voimaa ja etälamauttimia. Yleensä hoitaja, toisin kuin poliisi, on tilanteessa yksin ja aseettomana. Hoidokit ovat usein yhtä sekopäisiä kuin mitä poliisit joskus kohtaa. On aivan sama, onko pää seonnut dementian tai huumeiden/alkon takia, vai onko kyseessä se, että potilaan aivokapasiteetti ei kehitysvamman takia kykene käsittelemään turhautumista tai suuttumusta muuten kuin alkamalla riehua. Lopputulos on aivan sama.
Hoitaja on siis usein yksin tilanteessa ja hänen on osattava kohdella riehuvaa potilasta ystävällisen rauhoittavasti, siten ettei hoitosuhde vaurioidu, että potilaan luottamus hoitajaan säilyy. Jos hoitsu ottaa yhtä kovat otteet käyttöön mitä poliisi, hän saisi varmaan syytteen fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.
Tietäisittepä tosiaan, mitä kaikkea saattaa tapahtua asiakkaiden kesken, kun hoitajat istuvat lähes päivittäin palavereissa tai koulutuksissa. Siinä jos missä asiakas turvallisuus vaarantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan vaikuta. Muslimien sukupuolisyrjintä hoitohenkilökuntaa kohtaan sen sijaan vaikuttaa, tai oikeammin se että johtajat ovat antautuneet heidän valtaansa täysin. Kuninkaita Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, jo 10 vuotta sitten, lähetin kysymyksen eräälle keskustelupalstalle hoitoalasta.
Halusin tietää mitä valmiuksia tarvitaan ja millainen kehitysvamaisten, päihdepuolen ja mielenterveysalalla on työskennellä.
Jo silloin sai ihan riittävästi viestiä tästä väkivallanuhkasta.
Eli väkivalta ja väkivallanuhka traumatisoi.
Eräs tuore hoitaja kertoi, kunka hän joutui kehitysvammaisen henkilön hyökkäyksen ja mukiloinnin kohteeksi.
Siitä lähtien hänen elämänsä oli kuin "sota-alueella eloa", eli hyökkäys saattoi tulla koskatahansa mistä vain. Ei mikään mukava työympäristö.
Myös dementiayksiköissä sattui ja tapahtui. Dementoituneet ovat kuin pieniä lapsia aikuisen ruumiissa, aikuisen fyysisin voimin.
Ei ihme, että potilaat huumataan lääketokkuraan.
Hoitajat eivät oiken voi poliisien tavoin, käyttää raakaa voimaa ja etälamauttimia. Yleensä hoitaja, toisin kuin poliisi, on tilanteessa yksin ja aseettomana. Hoidokit ovat usein yhtä sekopäisiä kuin mitä poliisit joskus kohtaa. On aivan sama, onko pää seonnut dementian tai huumeiden/alkon takia, vai onko kyseessä se, että potilaan aivokapasiteetti ei kehitysvamman takia kykene käsittelemään turhautumista tai suuttumusta muuten kuin alkamalla riehua. Lopputulos on aivan sama.
Hoitaja on siis usein yksin tilanteessa ja hänen on osattava kohdella riehuvaa potilasta ystävällisen rauhoittavasti, siten ettei hoitosuhde vaurioidu, että potilaan luottamus hoitajaan säilyy. Jos hoitsu ottaa yhtä kovat otteet käyttöön mitä poliisi, hän saisi varmaan syytteen fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.
Kyllä ainakin kehitysvamma ja psykiatrian puolella hoitohenkilökunta harjoittelee potilaiden turvallista "käsittelyä", ainakin haastavampien potilaiden erityistason yksiköissä.
On olemassa tiettyjä kuljetus otteita potilaan siirtämistä varten, kiinnipito otteita esimerkki lääkityksen antamista varten ja irrottautumis tekniikoita vaikkapa kuristusotteesta, mutta mitään potilaan "lamauttamis tai tyrmäys" tekniikoita ei tietenkään opeteta, eli kyse on puhtaasti itsepuolustuksesta/siirtämisestä/rauhoittamisesta/hoidon antamisesta.
Kaikki nämä harjoitukset perustuvat oletukseen, että hoitajia olisi paikalla vähintään 2 (mielellään 3-6) ja riehuvia potilaita vain 1. Ainahan tilanne ei todellakaan ole näin hyvä.
Mitään omia "jiu-jitsu" taitoja et tietenkään saa käyttää vaikka osaisitkin, tai istut varsin pian itse oikeudessa syytettynä. Potilaiden vammat nimittäin kyllä huomataan viimeistään omaisten toimesta ja monet myös tuovat itse esille hoitajien kovakouraisen toiminnan.
Monista tekniikoista ei käytännössä ole suurta hyötyä, jos vaikka kahden 50kg naishoitajan pitäisi rauhoittaa 130kg nuorta miestä. Silloin on vain parempi mennä itse lukkojen taakse odottamaan apuvoimia paikalle joko hoitajien, vartijoiden tai poliisien muodossa.
Poliisitkin taitavat nykypäivänä melkeinpä mieluummin antaa etälamauttimesta, kuin että lähtisivät kahteen pekkaan painimaan ison, aggressiivisen ja uhkaavan miehen kanssa, joten miksi siihen pitäisi lähteä kahden hoitajan tapauksessa?
Paras turva vaativassa hoitotyössä on lähtökohtaisesti hyvä potilas-hoitaja suhde, joka perustuu molemmin puoliseen arvostukseen. Puhe judolla voi laukaista monet haastavat tilanteet jo alkutekijöissään. Ennakoinnilla ja hyvällä tilannesilmällä voi pelastaa nahkansa vielä silloinkin kun puhejudo ei toimi. Kaikesta tästä huolimatta tietyissä paikoissa voi aika ajoin joutua väkivallan kohteeksi, harvoin se kuitenkaan on potilaiden osalta mitään henkilökohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalityöntekijä. Tappouhkailuja on tullut, vartijoita tarvittu joskus poliisiakin apuun. Ja nämä ovat ihmisiä, jotka periaatteessa odottavat apua minulta, uhkailemalla. En pysty jatkamaan eläkeikään asti.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä ehdottaa jotain konkreettista ratkaisua miten väkivallalta voisi suojautua näissä korkeanriskin työpaikoissa?