Pettämisestä
Usein näkee kirjoitettavan, ettei petä puolisoa koska rakastaa tätä. Tarkemmin ajateltua tyhjän päiväinen klisee.
Toista ei pidä tosiaankaan pettää,
1. Jos rakastaa tätä - silloin ei sisimmässään edes halua pettää ja viimeistään pahan mielen aiheuttamisen pelko estää
2. Ei halua loukata toista ihmistä - vaikkei rakastaisi puolisoaan ja tämä olisi lähinnä vain kaveri/ystävä, niin eihän kukaan halua pahoittaa kavereidensa/ystäviensäkään mieltä. Tai pettää näiden luottamusksen.
3. Yhteiskunnan moraali - ruvetaanko kaikki vaan nusasemaan toisiamme kun mieli tekee, vai haluammeko pitää jonkinlaista rajaa vapaudellamme. Jonkinlaista yhteiskunnallista moraalia ja ryhtiä tekemisellämme. Onko siis pettäminen tai vapaat liitot paremminkin sallittuja vai paheksuttuja ympäristön taholta.
Kääntäen,
1. Vaikka toista rakastaisi kuinka kiinteästi, niin estääkö se ihan oikesti pettämisen ? Rakkaudessakin on erilaisia tasoja alkuvaiheen huumasta pidemmän ajan kiintymykseen ja henkisesti vain alkuvaiheen huumaava rakkaus sisimmässään estää ketää pettämästä. Pitkien parisuhteiden kiintymyksen vaiheessa ei enää.
2. Voiko pettää (ystävän) luottamuksen, jos ei jää kiinni ? Voiko toiselle tulla paha mieli asiasta, mitä ei koskaan saa tietää.
3. Mikä yhteiskunnallinen moraali ? Arvoliberalistisessa maailmassakin ihmiselomme on hyvin lyhyt ja kaikki muita vahingoittamaton on yksilönvapauden vuoksi sallittua.
"Jos toista rakastaa, niin sitä ei petä" on tyhjänpäiväinen klisee. Voi toimia ja olla hetken kliseenä, mutta ei enää edes parin vuoden liiton jälkeen.
Kommentit (6)
Pettäminen tai siis pettämättä jättäminen on moraalinen valinta. Olen itse pettänyt joskus ja vaikka sain anteeksi, koen että suhde oli pilalla. Erosin muista syistä.
Olen tehnyt siis päätöksen että en petä koskaan, en halua niin huonoa omatuntoa en halua olla toiselle paska (ja itselleni). Ei ole sen arvoista.
Ei ole mitään pettämistä. Kahden aikuisen välinen seksi on valinta.
En petä, lupa on ja vaimo tuntee misukan, yhdessä on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on tässä hyvä vertaus. Harvoin olet kaverin/ystävän kanssa "jumissa". Yhteiset lapset ja asuntolaina. Hyväksyt, että kaverilla on muitakin kavereita ja tekemisiä. Kun parisuhde on muuttanut kaveruudeksi, pitääkö laittaa kaikki päreiksi, että voi tehdä asioita jonkun toisen kaverin kanssa. Eli joustaako parisuhde kun se on muuttunut kaverisuhteeksi vai onko ero ainoa mahdollisuus?
Perinteinen liitto on oikeastaan julman pelottava, kun sitä ajattelee. Kaikki tietävät, että huuma hiipuu muutamassa vuodessa ja muuttuu kaveruudeksi tai ehkä lämpimäksi ystävyydeksi. Oikeastaan alttarilla luvataan suunnilleen näin: "Lupaan, ettei minulla enää koskaan ole muita seksikavereita/ystäviä, varaan tälle kaverille kaikki seksuaalisuuteen liittyvät jutut loppuiäksi". Mitään muuta asiaa elämässä ei luvata tehdä vuosikymmenet eteenpäin. Ainoa hyväksyttävä tapa päästä lupauksesta eroon on erota ja etsiä uusi kaveri. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on tässä hyvä vertaus. Harvoin olet kaverin/ystävän kanssa "jumissa". Yhteiset lapset ja asuntolaina. Hyväksyt, että kaverilla on muitakin kavereita ja tekemisiä. Kun parisuhde on muuttanut kaveruudeksi, pitääkö laittaa kaikki päreiksi, että voi tehdä asioita jonkun toisen kaverin kanssa. Eli joustaako parisuhde kun se on muuttunut kaverisuhteeksi vai onko ero ainoa mahdollisuus?
Perinteinen liitto on oikeastaan julman pelottava, kun sitä ajattelee. Kaikki tietävät, että huuma hiipuu muutamassa vuodessa ja muuttuu kaveruudeksi tai ehkä lämpimäksi ystävyydeksi. Oikeastaan alttarilla luvataan suunnilleen näin: "Lupaan, ettei minulla enää koskaan ole muita seksikavereita/ystäviä, varaan tälle kaverille kaikki seksuaalisuuteen liittyvät jutut loppuiäksi". Mitään muuta asiaa elämässä ei luvata tehdä vuosikymmenet eteenpäin. Ainoa hyväksyttävä tapa päästä lupauksesta eroon on erota ja etsiä uusi kaveri. Ei mitään järkeä.
Sinusta ehkä. Ei minua pelottanut, eikä vaimoani, luvata uskollisuutta toisillemme. Lupasimme samalla kyllä paljon muutakin. Eikä huuma ole hiipunut kaveruudeksi. Ei ehkä enää alkuhuumaa, mutta rakkautta, ja himoa on jäljellä ihan riittävästi. Seksiä on joka päivä.(sanon tämän, vaikka aiheuttaa osassa ärtymystä. ) Yhdessä oltu yli 20 vuotta.
Olet vain erilainen ihminen, kuin minä. Tai et ole kokenut oikeaa rakkautta.
Kaveri on tässä hyvä vertaus. Harvoin olet kaverin/ystävän kanssa "jumissa". Yhteiset lapset ja asuntolaina. Hyväksyt, että kaverilla on muitakin kavereita ja tekemisiä. Kun parisuhde on muuttanut kaveruudeksi, pitääkö laittaa kaikki päreiksi, että voi tehdä asioita jonkun toisen kaverin kanssa. Eli joustaako parisuhde kun se on muuttunut kaverisuhteeksi vai onko ero ainoa mahdollisuus?