Entinen ystävä laittoi viestiä. Olisitteko te yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin tietysti jotain.

Jos harrastus olisi minua kiinnostava ja sopisi aikatauluihini ja olisi sellainen, että voisin sitä jatkaa vaikka kaveri tekisikin oharit, niin miksei. Voidaan sopia että nähdään siellä.

Itse olen aika huono yhteydenpidoissa. Onneksi kavereiksi on valikoitunut samanlaisia. Voidaan olla muutama vuosi näkemättä, silti juttu jatkuu kun on tilaisuus. En edes jaksa kavereita, joita pitäis nähdä viikottain tai edes kuukausittain. Vaativa, sosiaalisia kontakteja sisältävä työ, pari harrastusta ja iso perhe. Tykkään myös olla yksin vapaa-aikanani, kun se on mahdollista. Tästä kuviosta on moni alituiseen juttukaveria kaipaava kaveritarjokas tipahtanut.

Sullahan on ne kaverit siinä jo, iso perhe, ja harrastukset.

Ihmisten sisälukutaidottomuus hämmästyttää. Ap sanoi että kommunikaatio on ollut täysin yksipuolista, joka kielii siitä ettei tämä entinen ystävä ole oikeasti arvostanut eikä välittänyt ap:sta. Sellainen ihminen ansaitseekin olla entinen ystävä. Kaikenlainen ap:n syyllistäminen vain kertoo teidän omasta lukutaidottomuudestanne ja sisäisestä asenteesta. Olette kuin korppikotkia, jotka syöksyvät kimppuun raatoa etsien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ikinä kysynyt sinua minnekkään mutta nythän hän kysyi. Mikä vika?

Kysy häneltä. Voi hyvänen aika näitä ihmisiä.

Emme ole riidoissa ja olimme ihan hyvät ystävät. Hän ei ikinä omatoimisesti halunnut kysyä minua mihinkään, niin lopetin yhteydenpidon itsekin. Ei ilmeisesti haitannut kun ei ihmetellyt tai kysynyt miksi en ole yhteydessä.

Ap

Hän voi ajatella, että antaa sinun ottaa yhteyttä silloin kun sinulle sopii. Miksi ihmiset ei puhu näistä asioista, vaan jurputtavat nettipalstoilla tuntemattomille

Olen kuitenkin pariin,kolmeen otteeseen hienovaraisesti maininnut että hänkin voisi olla aktiivisempi laittamaan yhteydenottoja. Tiedän että osa on huonoja ottamaan yhteyttä, mutta toimiiko tälläinen ystävyys. Kummallakin on omat elämät ja asumme eri paikkakunnilla. En näe järkeä yrittää "pelastaa" ystävyyttämme kun juna on mennyt jo.

Ap

Ei ne ole huonoja ottamaan yhteyttä. Ne ovat huonoja ottamaan yhteyttä vain sellaisiin tyyppeihin joita ei niin välitä nähdä. Tuo on pelkkä savuverho etteivät muka ole tekemisissä kenenkään kanssa vaan aina yksin kotona.

Olisin itse ajatellut, että kypsä ja aikuinen tapa olisi alunperinkin ollut kysyä asiasta tältä ystävältä. Tai saattaa olla että oikeampi termi olisi että hoksauttaa ystävää yksipuolisesta yhteydenpidosta. Kaikki ei ihan oikeasti omassa kiireisessä arjessaan hoksaa, että aina se toinen osapuoli laittaa sen ekan viestin kun sovitaan jotain, varsinkin jos yhteydenpito on säännöllistä ja tapaamisten sopiminen onnistuu. Todella lapsellista alkaa kiukutella ja noin vain katkaista välit. Ja se ystävä ei ehkä ole uskaltanut olla aikaisemmin yhteydessä kun ei tiedä mikä sinuun meni ja mistä olet vihainen. Toiset vaan on hitaampia reagoimaan asioihin ja sopivat tapaamiset lähempänä varsinaista ajankohtaa ja sinä olet ehkä vaan perusluonteeltasi sellainen että laitat sen viestin hyvissä ajoin ja sen vuoksi ehdit ensin ja olet aina se kysyjä. 

Menisin tapaamiseen/harrastukseen, koska hän kuitenkin teki nyt aloitteen sinun suuntaasi. Mutta en odottaisi liikoja ko. ihmissuhteelta jatkossa aiemmat kokemuksesi huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten sisälukutaidottomuus hämmästyttää. Ap sanoi että kommunikaatio on ollut täysin yksipuolista, joka kielii siitä ettei tämä entinen ystävä ole oikeasti arvostanut eikä välittänyt ap:sta. Sellainen ihminen ansaitseekin olla entinen ystävä. Kaikenlainen ap:n syyllistäminen vain kertoo teidän omasta lukutaidottomuudestanne ja sisäisestä asenteesta. Olette kuin korppikotkia, jotka syöksyvät kimppuun raatoa etsien.

Miten se on syyllistämistä, jos neuvoo miettimään ihan ite haluuko harrastaa ja mennä vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse ajatellut, että kypsä ja aikuinen tapa olisi alunperinkin ollut kysyä asiasta tältä ystävältä. Tai saattaa olla että oikeampi termi olisi että hoksauttaa ystävää yksipuolisesta yhteydenpidosta. Kaikki ei ihan oikeasti omassa kiireisessä arjessaan hoksaa, että aina se toinen osapuoli laittaa sen ekan viestin kun sovitaan jotain, varsinkin jos yhteydenpito on säännöllistä ja tapaamisten sopiminen onnistuu. Todella lapsellista alkaa kiukutella ja noin vain katkaista välit. Ja se ystävä ei ehkä ole uskaltanut olla aikaisemmin yhteydessä kun ei tiedä mikä sinuun meni ja mistä olet vihainen. Toiset vaan on hitaampia reagoimaan asioihin ja sopivat tapaamiset lähempänä varsinaista ajankohtaa ja sinä olet ehkä vaan perusluonteeltasi sellainen että laitat sen viestin hyvissä ajoin ja sen vuoksi ehdit ensin ja olet aina se kysyjä. 

Kypsä ja aikuinen tapa olisi ollut että tämä kaveri olisi kertonut miksi ei enää ota yhteyttä ollenkaan, ja selventänyt haluaako olla ka eri enää, tai mikä määrä yhteydenpitoa hänelle sopii. Ihan turhaa syytellä apta mistään, kun se on ollut se kaveri joka on yhteydenpidon lopettanut.

Miksei, jos ei ole muutakaan kaveria/ryhmää? Otat liian vakavasti teidän ystävyyden. Hän kokee, että olette sillai kavereita, että olette tekemisissä, jos on jotain yhteistä tai tarpeellista. En paheksu sinua tuossa pettymyksessä. Itsekin aikuisena tajusin jossain vaiheessa, että pari ystävyyttä on täysin yksipuolisia. Toisen kanssa radiohiljaisuus kesti 5 vuotta, toisen 2 vuotta. Päätin, etten ole yhteydessä ja piste. Nämä sitten otti yhteyttä, kun tarvivat jotain. Olen niellyt tuon. Me olemme puolikavereita ja yhteydessä tarpeen mukaan.

Kunka kauan tästä on aikaa kun entinen kaverisi kyseli? Jos on jo aikaa, niin en miettisi sinuna enää asiaa, jos et ole vastannut hänelle. Jos vasta nyt hiljakkoin on kysellyt sinulta, niin voit vastata hänelle niin miltä tuntuu. Jos et halua lähteä yhteiseen harrastukseen, kyllä sen voi hänelle vastata viestillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse ajatellut, että kypsä ja aikuinen tapa olisi alunperinkin ollut kysyä asiasta tältä ystävältä. Tai saattaa olla että oikeampi termi olisi että hoksauttaa ystävää yksipuolisesta yhteydenpidosta. Kaikki ei ihan oikeasti omassa kiireisessä arjessaan hoksaa, että aina se toinen osapuoli laittaa sen ekan viestin kun sovitaan jotain, varsinkin jos yhteydenpito on säännöllistä ja tapaamisten sopiminen onnistuu. Todella lapsellista alkaa kiukutella ja noin vain katkaista välit. Ja se ystävä ei ehkä ole uskaltanut olla aikaisemmin yhteydessä kun ei tiedä mikä sinuun meni ja mistä olet vihainen. Toiset vaan on hitaampia reagoimaan asioihin ja sopivat tapaamiset lähempänä varsinaista ajankohtaa ja sinä olet ehkä vaan perusluonteeltasi sellainen että laitat sen viestin hyvissä ajoin ja sen vuoksi ehdit ensin ja olet aina se kysyjä. 

Kypsä ja aikuinen tapa olisi ollut että tämä kaveri olisi kertonut miksi ei enää ota yhteyttä ollenkaan, ja selventänyt haluaako olla ka eri enää, tai mikä määrä yhteydenpitoa hänelle sopii. Ihan turhaa syytellä apta mistään, kun se on ollut se kaveri joka on yhteydenpidon lopettanut.

Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaisin tietysti jotain.

Jos harrastus olisi minua kiinnostava ja sopisi aikatauluihini ja olisi sellainen, että voisin sitä jatkaa vaikka kaveri tekisikin oharit, niin miksei. Voidaan sopia että nähdään siellä.

Itse olen aika huono yhteydenpidoissa. Onneksi kavereiksi on valikoitunut samanlaisia. Voidaan olla muutama vuosi näkemättä, silti juttu jatkuu kun on tilaisuus. En edes jaksa kavereita, joita pitäis nähdä viikottain tai edes kuukausittain. Vaativa, sosiaalisia kontakteja sisältävä työ, pari harrastusta ja iso perhe. Tykkään myös olla yksin vapaa-aikanani, kun se on mahdollista. Tästä kuviosta on moni alituiseen juttukaveria kaipaava kaveritarjokas tipahtanut.

Mä en myöskään halua ystävyyssuhteista mitään draamaa tai sitoumuksia. Ystävyyden pitää olla mutkatonta, jatkua siitä mihin  viimeksi jäätiin ja mennä omalla painollaan. Se ei saa kuormittaa ja ahdistaa.  Ei mitään vaatimuksia yhteydenottotiheydestä, grillaamista jos ei olla soiteltu tai pitkiä -syyttäviä- keskusteluja missä ystävyyssuhteemme menee. 

Tällaiset vaatijat olen poistanut kaverilistoilta.  

Parhaimpiin ystäviini kuuluva ihminen alkoi myös tehdä tuota että ei enää pitänyt yhteyttä, ei vastannut kun soitin, ja viesteihin tuli viikonkin viiveellä vastaus. Jonkin aikaa katselin sitä ja lopetin sitten itsekin yhteyden pidon. Itse en todellakaan jaksa mitään draamaa, vaan mutkattomuutta ja ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, muuten se ei ole ystävyyttä vaan jotain muuta. 

Nyt reilun vuoden jälkeen hänestä on alkanut kuulumaan taas, mutta kyllä se ystävyyden juna on jo mennyt. Tuttavaksi voi jäädä, mutta ystävyys on sellaista jossa toista ei heivata määräämättömäksi ajaksi ilman selityksiä, ja sitten taas purjehdita takaisin. Tuollainen touhu kuuluu hyvänpäiväntutuille, ja on niiltä ok.

Hauskinta tässä on se että tämä exystävä on närkästynyt kun olen niin nihkeä millekään. Luulisi että kohtelee muita kuten haluaa itseään kohdeltavan, niin minä ainakin teen.

Ihmeellistä vihanpitoa jos minulta kysytään.  Ymmärrän jos se ystävä on tosi raskas ja jatkuvasti riitelette jostain, mutta että tuollainen juttu jonka voisi vaikka puhumalla selvittää niin... En ymmärrä ihan täysin.

Minä pidän ystävinäni vain niitä, jotka kestävät sen jos aikaa vierähtää yhteydenpitojen välissä.  

Saahan sitä pitää vaikka väkivaltaista käytöstä rakkaudenosoituksena jos haluaa.

Jättäisin vastaamatta. Jos on kolme vuotta mennyt ilman että on seuraani halunnut, tuskin hän sitä oikeasti haluaa nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla niitä tyyppejä joille ei mikään kelpaa.

Väärin kysytty. Tosiaan ap vaikuttaa tyypiltä, jolla on paljon sääntöjä joiden mukaan häntä pitäisi kohdella ja juttuja, joita ei saisi sanoa, mutta mitä hän ei koskaan ilmaise.

Suostuisin, mutta teet palveluksen kaverille, jow et vastaa mitään. Et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaan itsekeskeiseltä prinsessalta.

Dynamiikkanne vain oli tuo. Outoa panna välit poikki.

Riippuu siitä, mitkä olisivat tunteeni ko. kaveria kohtaan. Eli miten kiintynyt häneen olisin.

Entäs jos sillä on jotain tärkeää asiaa?