Entinen ystävä laittoi viestiä. Olisitteko te yhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ikinä kysynyt sinua minnekkään mutta nythän hän kysyi. Mikä vika?

Kysy häneltä. Voi hyvänen aika näitä ihmisiä.

Emme ole riidoissa ja olimme ihan hyvät ystävät. Hän ei ikinä omatoimisesti halunnut kysyä minua mihinkään, niin lopetin yhteydenpidon itsekin. Ei ilmeisesti haitannut kun ei ihmetellyt tai kysynyt miksi en ole yhteydessä.

Ap

Minä lopetin kaveriin yhteydenpidon myös kun hän ei ollut vuoteen enää ottanut yhteyttä, vaan aina se olin minä. Nyt hän on pari kertaa soittanut, mutta huomasin tauon aikana että meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä, enkä oikeastaan jaksa hänen juttujaan.

Kysyikö hän muita? Jotkut ihmiset vain ovat sen tyylisiä, etteivät oikein osaa tai uskalla ehdottaa itse mitään. En ymmärrä, mikset voisi mennä (olettaen, että tuo harrastaminen kiinnostaa sua).

Ymmärrän täysin mitä ap ajaa takaa. Haluaisinko uudestaan siihen ihme ralliin, että toinen on aivan passiivinen ja itse vedän toista perässä. 

Mä en itse lähtisi enää uudestaan siihen kokeiluun.

En vieläkään ymmärrä miksi ap ei vastaisi kyseiselle henkilölle. Jos on ollu pitkä tauko yhteydenpidossa, niin mitä sitten?

Eihän teistä parhaita ystäviä tarvitse edelleenkään tulla. Harrastukseen on usein kiva mennä tutun kanssa. Tee ratkaisu sen perusteella, voisitko harrastaa kyseistä asiaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt hän tekee sitä mitä sä olit vailla ja itket täällä? Ei kannata vastata, ystäväsi ansaitsee jonkun sinua paremman ihmisen kaverikseen.

Itse kokemuksesta voin sanoa, että aikansa kaikella.

Jos tilanne on ollut _vuosia_ yksipuolinen, etkö myöskään rupeasi ihmettelemään miksi yhtäkkiä ihminen, johon olet lopettanut aikoja sitten sen takia yhteydenpidon, ottaisi sinuun yhteyttä ja ehdottaisi jotain tekemistä jota tekisitte yhdessä? Suostuositko itse?

Mutta aloittaja, itse en suostuisi.

Olisin ehkä reagoimatta, koska jos tosiaan tilanne on ollut se pidemmän aikaa, että ystävyys on ollut yksipuolista ja sen takia et ole enää ollut hänen kanssaan tekemisissä, niin en varmaan minäkään menisi.

Juuri kuukausi sitten kerroin suoraan, mutta asiallisesti eräälle toisaikaiselle "kaverille", että miltä jänen tyylinsä tuntuu. Otti yhteyttä kun itselle sopi, oletti aina että minulle sopii milä hänelle sopii, jauhoi eräästä henkilöstä jonka kanssa en tule toimeen enkä ole missään tekemisissä ja hän tiesi siitä hyvin.

Viimeinen pisara oli kun juhliin tuli ilman, että ilmoitti pääsekö vai ei.

Saattaa kuulostaa muiden mielestä lapselliselta, mutta ne ketkä eivät joudu toisaikaisten ihmisten kanssa olemaan tekemisissä yhteydessä vuosikausia eivät voi ymmärtää, miten ärsyttävää se toisaikaisuus on ja etenkin se olettaminen joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ikinä kysynyt sinua minnekkään mutta nythän hän kysyi. Mikä vika?

Kysy häneltä. Voi hyvänen aika näitä ihmisiä.

Emme ole riidoissa ja olimme ihan hyvät ystävät. Hän ei ikinä omatoimisesti halunnut kysyä minua mihinkään, niin lopetin yhteydenpidon itsekin. Ei ilmeisesti haitannut kun ei ihmetellyt tai kysynyt miksi en ole yhteydessä.

Ap

Mulla kaatui yksi kaveruus vastaavaan. Oltiin ainakin omasta mielestäni hyviä kavereita, mutta kaikki yhteydenpito ja ehdotukset tapaamisesta olivat aina minun puoleltani. Mitään riitaa ei ollut, mutta olin pettynyt kun hän taas perui yhden tapaamisen ja lupasi soitella. Jäin odottamaan soittoa, vaikka tiesin, ettei hän soita. Päätin hän saa soittaa seuraavaksi sittten kun haluaa nähdä tai jutella. Tästä on seitsemän vuotta aikaa ja edelleen odottelen soittoa.

Minä en tule ikinä soittamaan hänelle, mutta jos hän soittaisi ja kysyisi jonnekin, niin varmasti lähtisin. Jatkettaisiin toivottavasti siitä mihin viimeksi jäätiin. 

tuo on monimukainen asia. Riippuu niin paljon mikä oli ärsyyntymisesi, pettymyksesi ja yksinäisyytesi, suuttumisesi määrä sillon kun vihelisit pelin poikki. Jos teillä oli pitkä ystävyys, ja hän vietti iloista aikaa muiden kaverienne kanssa, muttei sinua halunnut seuraansa, en lähtisi enää tuohon peliin ikinä uudestaan. Mulla oli jokseenkin tämmönen bestis. Pelleilyksi meni. 

Toisaalta jos hänellä on ollut joku pätevä syy (sairaus, lapset, työhuolet?) eikä ole kertakaikkiaan voinut olla tekemisissaä kenenkään kanssa, niin ehkä voisin PITKÄN KESKUSTELU JÄLKEEN AINOASTAAN alkaa uudestaan kaveriksi. Kaveruus on molemminpuolista vuorovaikutusta, ota-anna-suhde. Eikä ota-ota suhde. jos ei suostu mmärtämään omia laiminlyöntejään keskustelun jälkeen, niin harkitsisin tarkkaan. Yrittääkö hyötyä sinusta nyt kun muut kaverit jättäneet ja luulee voivansa pomppia kukasta kukaaan, aina kääntäen selän vanhalle kaverille kun parempi ystävä astuu kuvioihin. Pitää sinua astinlautana kohti parempia ystäviä.

Tälleen ihmisenä jolla ei ole kavereita jaksaa kyllä ihmetyttää tuollainen pelailu. Kaveri otti yhteyttä pitkästä aikaa, mutta mietitään vastaisko hänelle edes, kun ei tarpeeksi ajoissa ehdottanut yhteistä tekemistä. Ei voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt hän tekee sitä mitä sä olit vailla ja itket täällä? Ei kannata vastata, ystäväsi ansaitsee jonkun sinua paremman ihmisen kaverikseen.

Itse kokemuksesta voin sanoa, että aikansa kaikella.

Jos tilanne on ollut _vuosia_ yksipuolinen, etkö myöskään rupeasi ihmettelemään miksi yhtäkkiä ihminen, johon olet lopettanut aikoja sitten sen takia yhteydenpidon, ottaisi sinuun yhteyttä ja ehdottaisi jotain tekemistä jota tekisitte yhdessä? Suostuositko itse?

Mutta aloittaja, itse en suostuisi.

Olisin ehkä reagoimatta, koska jos tosiaan tilanne on ollut se pidemmän aikaa, että ystävyys on ollut yksipuolista ja sen takia et ole enää ollut hänen kanssaan tekemisissä, niin en varmaan minäkään menisi.

Juuri kuukausi sitten kerroin suoraan, mutta asiallisesti eräälle toisaikaiselle "kaverille", että miltä jänen tyylinsä tuntuu. Otti yhteyttä kun itselle sopi, oletti aina että minulle sopii milä hänelle sopii, jauhoi eräästä henkilöstä jonka kanssa en tule toimeen enkä ole missään tekemisissä ja hän tiesi siitä hyvin.

Viimeinen pisara oli kun juhliin tuli ilman, että ilmoitti pääsekö vai ei.

Saattaa kuulostaa muiden mielestä lapselliselta, mutta ne ketkä eivät joudu toisaikaisten ihmisten kanssa olemaan tekemisissä yhteydessä vuosikausia eivät voi ymmärtää, miten ärsyttävää se toisaikaisuus on ja etenkin se olettaminen joka asiasta.

Olipa ihme kirjoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette voisi tavata ? Eihän se mitään maksa. 

Lähinnä pohdin että onko siinä järkeä, kun emme muutenkaa ole yhteyksissä syistä mitä sanoin.

Ap

Ehkä harrastus voisi olla teidän juttunne jossa sitten tapaisitte.

Jos kyseinen harrastus kiinnostaisi ja se olisi sellainen mitä voisin myös ilman tätä kaveria harrastaa (jos hänen innostuksensa lopahtaa) niin miksi sitä ei voisi kokeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt hän tekee sitä mitä sä olit vailla ja itket täällä? Ei kannata vastata, ystäväsi ansaitsee jonkun sinua paremman ihmisen kaverikseen.

Itse kokemuksesta voin sanoa, että aikansa kaikella.

Jos tilanne on ollut _vuosia_ yksipuolinen, etkö myöskään rupeasi ihmettelemään miksi yhtäkkiä ihminen, johon olet lopettanut aikoja sitten sen takia yhteydenpidon, ottaisi sinuun yhteyttä ja ehdottaisi jotain tekemistä jota tekisitte yhdessä? Suostuositko itse?

Mutta aloittaja, itse en suostuisi.

Olisin ehkä reagoimatta, koska jos tosiaan tilanne on ollut se pidemmän aikaa, että ystävyys on ollut yksipuolista ja sen takia et ole enää ollut hänen kanssaan tekemisissä, niin en varmaan minäkään menisi.

Juuri kuukausi sitten kerroin suoraan, mutta asiallisesti eräälle toisaikaiselle "kaverille", että miltä jänen tyylinsä tuntuu. Otti yhteyttä kun itselle sopi, oletti aina että minulle sopii milä hänelle sopii, jauhoi eräästä henkilöstä jonka kanssa en tule toimeen enkä ole missään tekemisissä ja hän tiesi siitä hyvin.

Viimeinen pisara oli kun juhliin tuli ilman, että ilmoitti pääsekö vai ei.

Saattaa kuulostaa muiden mielestä lapselliselta, mutta ne ketkä eivät joudu toisaikaisten ihmisten kanssa olemaan tekemisissä yhteydessä vuosikausia eivät voi ymmärtää, miten ärsyttävää se toisaikaisuus on ja etenkin se olettaminen joka asiasta.

Olipa ihme kirjoitus. 

Sen takia ihmeellinen, että toisaikaisuus ärsyttää ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt hän tekee sitä mitä sä olit vailla ja itket täällä? Ei kannata vastata, ystäväsi ansaitsee jonkun sinua paremman ihmisen kaverikseen.

Itse kokemuksesta voin sanoa, että aikansa kaikella.

Jos tilanne on ollut _vuosia_ yksipuolinen, etkö myöskään rupeasi ihmettelemään miksi yhtäkkiä ihminen, johon olet lopettanut aikoja sitten sen takia yhteydenpidon, ottaisi sinuun yhteyttä ja ehdottaisi jotain tekemistä jota tekisitte yhdessä? Suostuositko itse?

Mutta aloittaja, itse en suostuisi.

Olisin ehkä reagoimatta, koska jos tosiaan tilanne on ollut se pidemmän aikaa, että ystävyys on ollut yksipuolista ja sen takia et ole enää ollut hänen kanssaan tekemisissä, niin en varmaan minäkään menisi.

Juuri kuukausi sitten kerroin suoraan, mutta asiallisesti eräälle toisaikaiselle "kaverille", että miltä jänen tyylinsä tuntuu. Otti yhteyttä kun itselle sopi, oletti aina että minulle sopii milä hänelle sopii, jauhoi eräästä henkilöstä jonka kanssa en tule toimeen enkä ole missään tekemisissä ja hän tiesi siitä hyvin.

Viimeinen pisara oli kun juhliin tuli ilman, että ilmoitti pääsekö vai ei.

Saattaa kuulostaa muiden mielestä lapselliselta, mutta ne ketkä eivät joudu toisaikaisten ihmisten kanssa olemaan tekemisissä yhteydessä vuosikausia eivät voi ymmärtää, miten ärsyttävää se toisaikaisuus on ja etenkin se olettaminen joka asiasta.

Olipa ihme kirjoitus. 

Sen takia ihmeellinen, että toisaikaisuus ärsyttää ?

Mitä se edes tarkoittaa? -eri

Sehän riippuu ihan teidän väleistä ja siitä haluatko harrastaa.

Itselläni on kokemus, että kaverin kanssa kaivettiin eri suuntiin, koska yhteydenpitokeinot jäi minun vastuulleni. Jossain vaiheessa sain kuulla hänen siskoltaan, että hän kaipasi minua ja toivoi yhteydenottoa. Otin yhteyttä ja tavattiin lyhyesti. Kuulin, että hän oli ollut onnellinen tapaamisestamme. Kun laitoin joskus synttärionnittelut jonkin ajan päästä niin luki viestin, mutta ei koskaan vastannut. Vuosien päästä sama tapahtui uudelleen, tapasimme ja sen jälkeen radiohiljaisuus viestini jälkeen. Jotenkin vain en jaksanut enää yrittää. Tiedän kyllä että pitää itse erittäin aktiivisesti yhteyttä muihin ihmisiin. Ilmeisesti vain haluaa nostalgiatrippejä kanssani, mutta mun puolesta tässä on yritetty jo tarpeeksi. Mikä siinä viestiin vastaamisessa on niin vaikeaa?

Vastaisin joka tapauksessa, että kiinnostaako vai ei. Lähtisin mukaan jos haluaisin ja jos mulle riittäisi, että näen ko. ystävää ko. harrastuksen parissa.

Vastaisin tietysti jotain.

Jos harrastus olisi minua kiinnostava ja sopisi aikatauluihini ja olisi sellainen, että voisin sitä jatkaa vaikka kaveri tekisikin oharit, niin miksei. Voidaan sopia että nähdään siellä.

Itse olen aika huono yhteydenpidoissa. Onneksi kavereiksi on valikoitunut samanlaisia. Voidaan olla muutama vuosi näkemättä, silti juttu jatkuu kun on tilaisuus. En edes jaksa kavereita, joita pitäis nähdä viikottain tai edes kuukausittain. Vaativa, sosiaalisia kontakteja sisältävä työ, pari harrastusta ja iso perhe. Tykkään myös olla yksin vapaa-aikanani, kun se on mahdollista. Tästä kuviosta on moni alituiseen juttukaveria kaipaava kaveritarjokas tipahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ikinä kysynyt sinua minnekkään mutta nythän hän kysyi. Mikä vika?

Kysy häneltä. Voi hyvänen aika näitä ihmisiä.

Emme ole riidoissa ja olimme ihan hyvät ystävät. Hän ei ikinä omatoimisesti halunnut kysyä minua mihinkään, niin lopetin yhteydenpidon itsekin. Ei ilmeisesti haitannut kun ei ihmetellyt tai kysynyt miksi en ole yhteydessä.

Ap

Hän voi ajatella, että antaa sinun ottaa yhteyttä silloin kun sinulle sopii. Miksi ihmiset ei puhu näistä asioista, vaan jurputtavat nettipalstoilla tuntemattomille

Olen kuitenkin pariin,kolmeen otteeseen hienovaraisesti maininnut että hänkin voisi olla aktiivisempi laittamaan yhteydenottoja. Tiedän että osa on huonoja ottamaan yhteyttä, mutta toimiiko tälläinen ystävyys. Kummallakin on omat elämät ja asumme eri paikkakunnilla. En näe järkeä yrittää "pelastaa" ystävyyttämme kun juna on mennyt jo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyikö hän muita? Jotkut ihmiset vain ovat sen tyylisiä, etteivät oikein osaa tai uskalla ehdottaa itse mitään. En ymmärrä, mikset voisi mennä (olettaen, että tuo harrastaminen kiinnostaa sua).

Ei. Juu, tiedän että tuollaisia ihmisiä on. Ensimmäinen kerta vuosiin kun ehdottaa mitään. Ei laita viestejä jos minä en laita ensin.

Ap

Mulla kanssa tuollainen "kaveri", minä pitänyt yhteyttä ja ehdottanut tapaamisia. Keväällä päätin että antaapa olla ja eipä ole mitään kuulunut, joten voi vetää johtopäätöksen ettei seuraani kaipaa. Ei kannata tuhlata aikaansa ihmisiin joista ei aiheudu kuin harmitusta

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu ihan teidän väleistä ja siitä haluatko harrastaa.

Itselläni on kokemus, että kaverin kanssa kaivettiin eri suuntiin, koska yhteydenpitokeinot jäi minun vastuulleni. Jossain vaiheessa sain kuulla hänen siskoltaan, että hän kaipasi minua ja toivoi yhteydenottoa. Otin yhteyttä ja tavattiin lyhyesti. Kuulin, että hän oli ollut onnellinen tapaamisestamme. Kun laitoin joskus synttärionnittelut jonkin ajan päästä niin luki viestin, mutta ei koskaan vastannut. Vuosien päästä sama tapahtui uudelleen, tapasimme ja sen jälkeen radiohiljaisuus viestini jälkeen. Jotenkin vain en jaksanut enää yrittää. Tiedän kyllä että pitää itse erittäin aktiivisesti yhteyttä muihin ihmisiin. Ilmeisesti vain haluaa nostalgiatrippejä kanssani, mutta mun puolesta tässä on yritetty jo tarpeeksi. Mikä siinä viestiin vastaamisessa on niin vaikeaa?

Keinot?