Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämänsuunta aivan hukassa 39-vuotiaana maisterina, mitä teen?

Vierailija
03.09.2022 |

Hankin heti lukion jälkeen itselleni yliopistokoulutuksen ja olin niin idealistia silloin, etten edes kauheasti miettinyt, miten helppo noilla humanistinpapereilla on työllistyä. No, työllistyin sattuman kautta heti kun valmistuin ja olin vuosikausia samalla työnantajalla, kunnes yritys meni nurin koronakurimuksessa. Samaan aikaan sain esikoiseni eli olen nyt pienen lapsen äitikin.

Töitä ei juuri ole tarjolla enkä tunnu kelpaavan mihinkään hakemaani työhön. Haluaisin lähteä uudelleen opiskelemaan mutta millä ihmeellä sen rahoittaisi, kun en lapsen vuoksi voi ottaa opiskelujen lisäksi töitä tehtäväksi ja mieheni on pienipalkka-alalla eli jotenkin olisi tultava taloudellisesti toimeen. Kun olen jo käynyt sen yhden korkeakoulututkinnon, en saa opintotukea enää toiseen. Ihan hirveä tilanne, kun ei tuo tutkinto vaan työllistä ja se sitten leimaa koko loppuelämääni. Opintotukikuukausia jäi 6 käyttämättä.

Mitä ihmettä teen elämälleni? Olen aivan hukassa ja koska olen toiminnan ja suunnittelun ihminen, ahdistun tällaisesta suunnattomuudesta.

En edes tiedä, mitä opiskelisin jos voisin. Terveydenhoitajaksi, sosionomiksi, tekisin opettajan pedagogiset opinnot (jo olemassa olevan tutkintoaineeni tueksi) yliopistossa, jolloin voisin ryhtyä aineenopettajaksi?

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
03.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olin koordinaattorina eräässä julkaisuyrityksessä. En viitsi kovin tarkkaan kertoa. Tein vähän kaikkea ja siltä väliltä, paljon esim. viestintään ja kielenhuoltoon keskittyviä tehtäviä.

Nuo pedagogiset olisi varmaan järkevä käydä. Meinasin käydä jo silloin opiskeluaikana, kautta kun ajattelin idealistina, että saan töitä muutenkin (minä suuri visionääri, heh) enkä halua opettajaksi. No, sanotaanko vaikka näin, etten ole enää se sama ihminen monessa muussakaan asiassa, niin kyllä on mielipide muuttunut.

Mutta seuraava haku on vasta ensi syksynä alkaviin opintoihin, hirveän pitkä aika.

Olen tosiaan hakenut nyt edeltävän työn kaltaisia töitä ja olen kyllä määräaikaisessa työssä, joka ei ole yhtään oma juttuni, ei tipan tippaa. Olen aivan puun ja kuoren välissä nyt.

Tarjoa freelancerina oikolukupalvelua kirjoittajille, jotka haluavat julkaista tekstejään?

Vierailija
42/45 |
03.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettamaan johonkin kansanopistolle tai yksityisille kursseille kirjoittamista. Et tarvitse tutkintoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
03.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

no ei tuo nyt niin huono tilanne ole. ongelma on varmaan lähinnä se, ettei ole "varmaa" vaihtoehtoa. mutta töitä voit ihan hyvin saada tuollakin tutkinnolla.

Vierailija
44/45 |
03.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin. Jotenkin kaipaisin jotain ns. oikeaa ammattia, jolla voisi saada töitä. Haaveilen muutosta johonkin pois Helsingistä ja muualla on vielä hankalampaa töihin pääsy kuin täällä, niin olisi ihanaa jos olisi tyyliin opettaja, että aina voisi olla mahdollista saada töitä.

Vierailija
45/45 |
03.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä menin heti armeijan jälkeen paperitehtaalle töihin. olin siellä 10 vuotta ja sitten se tehdas lopetettiin. Sain kyllä hyvää palkkaa 3500-3800 nettona. Sen jälkeen tein raksatöitä pätkissä, mutta ei ollut yli vuoden sopimuksia. Tein niitä kymmenisen vuotta kunnes 40 vuotiaan tuli työttömyys ja sen jälkeen on ollutkin vaikea saada töitä. En ymmärrä miksei ahkerat suomalaiset saa töitä.