Lue keskustelun säännöt.
Mistä käsitys, että uskonnon tunnilla käännytettiin uskoon?
02.09.2022 |
Olen nyt kuullut muutaman ihmisen sanoneen ( 25-35 v ikäisiä), että uskonnon tunnilla tutkiskeltiin Raamattua, ja koitettiin saada nuoria uskomaan? Joku muistelee yläastetta, toinen lukiota.
Onko tuo joku valemuisto, sillä itse muistan oppineeni kristinuskon historiasta, ja muista uskonnoista yleisemmällä tasolla. Raamattua ei opiskeltu, eikä ketään käännytetty.
Oletko törmännyt ilmiöön? Mitä teidän uskonnon tunneilla käsiteltiin?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 36v, ja kyllä me polotettiin ev.lut-uskonnontunnilla yläasteella mm. isämeitää ja uskontunnustuksia ulkoa ja laulettiin virsiä. Kristinuskon kertomukset esitettiin muodossa "näin tapahtui" (mm. Jeesus nousi kuolleista) ja maailmanuskontoihin tutustuttaessa muoto oli "juutalaisuudessa USKOTAAN että" ja "hindut AJATTELEVAT että". Huomaatko eron?
Tämän jälkimmäisen huomasin myös nyt korona-aikaan keväällä 2020 kun alakoululaiselle ET-opetuksessa olevalle lapselleni tuli UE-materiaalit luokanopettajalta: Raamatun kertomukset, mm. pääsiäisen tapahtumat, esitettiin oppilaille tosiasioina mainitsematta että näin kristityt uskovat tai näin Raamatussa kerrotaan mutta että nämä on vain yhden uskonnon uskomuksia, ei todennettua historiaa. Varsinkin kun pienet oppilaat kyseessä, niin ei voi vedota siihet että kyllä elokuussa siitä mainittiin että ei tässä oppiaineessa ehkä kaikki olekaan faktaa.
Kyllä ne ok ihan historiallisia faktoja.
Ai että Jeesus nousi kuolleista ihmisten syntien vuoksi ja niin edes päin?
Varsinkin se. Sehän on se olennainen.
Ja vielä olennaisempi on se kaiken näkevä ja jo etukäteen tietävä, ajatuksiakin lukeva olento, joka on rakentanut maapallon ja muutenkin pystyy taikomaan ihan mitä tahansa.
Kyllä vain. Ei mennyt oppi hukkaan, kun tuonkin tiesit.
Kansakoulun uskonnontunteja pidin jonkinlaisena lukemisen opettelemisen osana, jossa luettiin satuja ja tarinoita hassun muotoisesta kirjasta. Aina oli se sama Jeesus-sankari, mutta oli sentään aaseja ja erikoisia vaatteita katseltavana. Oppikoulussa eli 11-vuotiaana olin jo vapautettu uskonnonopetuksesta.
Olen siis aika pitkälti välttynyt "opilta", mutta koska ihmisluonto kiinnostaa, varsinkin nuorena luin aiheesta valtavasti. Uskonnot ovat tulleet tutuiksi maailmanhistorian ohessa, ja uskallan väittää tuntevani kristinuskon paremmin kuin keskivertokristitty tuntee.
Sain muuten lukiossa vahvistusta käsitykselleni siitä, että vallanhaluiset ihmiset ovat keksineet uskonnot omiin tarpeisiinsa. Psykologiaa nimittäin opetti pastori U.K., joka rehtorin minulle kahden kesken kertoman mukaan ei koskaan antanut kymppiä todistukseen kirkkoon kuulumattomalle oppilaalle. Kokeiden keskiarvoni oli 10 ja käteni nousi jokaisen esitetyn kysymyksen kohdalla, mutta ysi tuli. Käskettiin olla ryhtymättä riitelemään. Oppitunti kristinuskostahan sekin tavallaan oli, ja psykologiasta yhtä lailla, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin rippikoulun kuten kaikki kaveritkin. Rippikoulussa havahduin käännytysmentaliteettiin, uskoontulojen aktiiviseen tavoitteluun seurakunnan työntekijöiden taholta. Samalla havahduin: uskovatko he oikeasti johonkin ylösnousemukseen ja syntien sovitukseen?
Konfirmaation jälkeen erosin kirkosta, alaikäisenä vanhempieni kirjallisella luvalla. Sattumoisin kirkkoherra oli itse kansliassa silloin, olisittepa nähneet sen ilmeen.
Miten on mahdollista erota konfirmaation jälkeen heti kirkosta, kun rippikouluun mennään 15v?
Kirkkoon kun voi liittyä vain täysi-ikäiset eli 18v ja myös erota.
Ja oikein kirkkoherra oli kansliassa vastassa, kun 15v erosit kirkosta? Ja sitten heräsit?
Miten on mahdollista? No koska laki sanoo niin: "15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajien kirjallisella suostumuksella itse erota uskonnollisesta yhdyskunnasta."
Oli sattumalta kansliassa. Pieni keski-suomalainen paikkakunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin rippikoulun kuten kaikki kaveritkin. Rippikoulussa havahduin käännytysmentaliteettiin, uskoontulojen aktiiviseen tavoitteluun seurakunnan työntekijöiden taholta. Samalla havahduin: uskovatko he oikeasti johonkin ylösnousemukseen ja syntien sovitukseen?
Konfirmaation jälkeen erosin kirkosta, alaikäisenä vanhempieni kirjallisella luvalla. Sattumoisin kirkkoherra oli itse kansliassa silloin, olisittepa nähneet sen ilmeen.
Miten on mahdollista erota konfirmaation jälkeen heti kirkosta, kun rippikouluun mennään 15v?
Kirkkoon kun voi liittyä vain täysi-ikäiset eli 18v ja myös erota.
Ja oikein kirkkoherra oli kansliassa vastassa, kun 15v erosit kirkosta? Ja sitten heräsit?Miten on mahdollista? No koska laki sanoo niin: "15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajien kirjallisella suostumuksella itse erota uskonnollisesta yhdyskunnasta."
Oli sattumalta kansliassa. Pieni keski-suomalainen paikkakunta.
Ohis. Tätä asiaa on tässäkin ketjussa ihmetelty. Nykyisestä en tiedä, mutta esimerkiksi 80-luvulla oli ihan tavallista joutua kasvotusten kirkkoherran kanssa, kun yritti erota kirkosta. Muutama tuttuni on joutunut aikamoisen painostuksen kohteeksi, vaikka on erotessaan ollut jo täysi-ikäinen. Eikä oltu lahkolaisalueella, vaan ihan pääkaupungin kehyskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sen pitäisi olla? Jos kuulutte kirkkoon, olette oletettavasti kristittyjä ja raamattu pyhä kirjanne. Miksi haluaisitte sen kyseenalaistettavan uskonnon tunneilla? Jos sen sijaan ette uskokaan oikeasti, niin minkä ihmeen takia yhä kuulutte kirkkoon ja laitatte lapsenne uskonnon tunneille?
Tätä olen itsekin miettinyt. Naimisiinkin mennään kirkossa ja lapsi kastetaan, vaikka kumpikin osapuoli on jumalankieltäjiä.
Ei olematonta voi kieltää. Oletko itse Batmaninkieltäjä?
Riippuu uskontoa opettaneen opettajan vakaumuksesta ja koulun ohjeistuksesta.
Vielä 2000- luvulla peruskouluissa on opetettu hyvinkin tunnustuksellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ainakin 1.-2. lk uskonnonopetus toi vuosiksi uskon ankaraan Jumalaan ja kuolemanpelon. Aloitin peruuskoulun 1978.
Uskonnontunnilla oli usein teemana Raamatunbtarinat, joissa tottelemattomille kävi huonosti.
Lootin vaimo ja Sodoma & Gomorra, vedenpaisumus, ristillä riippuvat ryövärit ja Jeesus(näistä piti piirtää kuva).
Vierailija kirjoitti:
ei meillä ainakaan, oli pikemminkin historiaa kuin uskontoa. Eli sen aikaisia tapahtumia yleisesti ja maantieteellisesti. Uskontokirja oli sellainen tarinakirja jossa pieniä tarinoita opettavaiseen tyyliin. Ilman mitään tuputusta, lähinnä hyvän ja pahan erottamista toisistaan niissä opetettiin.
Tämä 1960 luvulla silloisessa kansakoulussa
Samaan aikaan kävin koulua. Minusta oli kiehtovaa kuunneltavaa ja luettavaa ne tarinat Oppikoulussa oli sitten kirkkohistoriaa ja se vasta mielenkiintoista olikin. Myöhemmin olen kierrellyt useat kirkot ja basilikat ym. ympäri Eurooppaa ja kiehtovuus on jäänyt. Erosin ev.lut. kirkosta koska rippipappi oli seksihullu eikä siihen aikaan noteerattu tuollaisia asioita alkuunkaan, eihän nyt pappi semmoinen voi olla, sanottiin ja sillä siisti. Myöhemmin liityin roomalaiskatoliseen kirkkoon ja olen edelleen siellä, en kuitenkaan ole mitenkään kiihko mihinkään uskonasiaan. Jokainen voi tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Toisten uskonnon pilkkaa en voi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se 80-luvulla alakoulussa aika paljon sitä käännyttämistä, johtui varmaan opettajan omasta suhtautumisesta uskontoon. Ylä-asteella muuttui.
Tätä olen itsekin miettinyt. Naimisiinkin mennään kirkossa ja lapsi kastetaan, vaikka kumpikin osapuoli on jumalankieltäjiä.