Ajaako köyhyys myös osattomuuteen kokemuksista?
Jos ei ole rahaa osallistua mihinkään? Itse en juuri käy missään, asun yksin, palkka on 4200 €/kk, jolla tulen pk-seudulla jotenkuten toimeen asuntolainan kanssa. Minusta tilannetta pitäisi parantaa, että ihmisillä olisi enemmän rahaa käytössä palveluiden ostamiseen.
Kommentit (24)
Aloittajan ongelma ei kyllä ole köyhyys!
Ei ole provo vaan fakta, että rahat eivät riitä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo vaan fakta, että rahat eivät riitä.
AP
Ja syy EI ole se että tulosi olisi pienet vaan se että taloudenhallintasi ei ole kunnossa.
Minä saan törsättyä vaikka 10 000 euroa kuukaudessa. Autoa, venettä, kattohuoneistoa ja sen sellaista se vain vaatii.
Eläkkeestä jäävuokran jälkeen jää muihin laskuihin ja elämiseen 620€/kk. Eipä sillä paljon mitään harrasteta eikä käydä missään. Vielä kun on liikuntarajoitteinen, niin se vaikeuttaa lisää. Terveenä ollessa ja töissä käydessä oli kavereita, mutta ajan myötä on kaikki tunnin matkan säteellä olevat kaikonneet. Kotona vietän aikaa omissa oloissani lähes koko ajan. Aika ulkopuoliseksi tunnen oloni.
Oon tottunut koko elämäni elämään nuukasti ja tulemaan toimeen todella pienellä rahalla, mutta ulkopuolisuus on kaikkein pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeestä jäävuokran jälkeen jää muihin laskuihin ja elämiseen 620€/kk. Eipä sillä paljon mitään harrasteta eikä käydä missään. Vielä kun on liikuntarajoitteinen, niin se vaikeuttaa lisää. Terveenä ollessa ja töissä käydessä oli kavereita, mutta ajan myötä on kaikki tunnin matkan säteellä olevat kaikonneet. Kotona vietän aikaa omissa oloissani lähes koko ajan. Aika ulkopuoliseksi tunnen oloni.
Oon tottunut koko elämäni elämään nuukasti ja tulemaan toimeen todella pienellä rahalla, mutta ulkopuolisuus on kaikkein pahinta.
Minä luulen, että köyhyys ei välttämättä vaikuta osattomuuteen, vaan kyse on siitä miten itse siihen suhtautuu. Monilla ihmisillä sosiaalisuus koostuu työkavereista, opiskelukavereista ja perheenjäsenistä. Jos ei käy töissä niin on köyhä eikä sosiaalisetkontaktit ole sitä kautta, yleensä.
Monet ovat köyhinä alkaneet elämään rajoitetummin vaikka olisi myös ilmaisia harrastuksia ja työväenopistoja jne.
Totta sekin, että monet harrasteet ja vapaa-ajan vietot ovat maksullisia.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeestä jäävuokran jälkeen jää muihin laskuihin ja elämiseen 620€/kk. Eipä sillä paljon mitään harrasteta eikä käydä missään. Vielä kun on liikuntarajoitteinen, niin se vaikeuttaa lisää. Terveenä ollessa ja töissä käydessä oli kavereita, mutta ajan myötä on kaikki tunnin matkan säteellä olevat kaikonneet. Kotona vietän aikaa omissa oloissani lähes koko ajan. Aika ulkopuoliseksi tunnen oloni.
Oon tottunut koko elämäni elämään nuukasti ja tulemaan toimeen todella pienellä rahalla, mutta ulkopuolisuus on kaikkein pahinta.
Jos olisin naapurissasi niin kelpaisiko seurani. Tai olen hyvin samanlainen ihminen. Introverttinä js omaa rauhana en kyllä kärsikkään jos ei ole ihmisiä koko ajan ympärillä.
Kokemuksia on myös ilmaisia. Mutta jos kaipaa vaan rahalla saatavia niin sitten kai jää ilman, jos rahat ei riitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia on myös ilmaisia. Mutta jos kaipaa vaan rahalla saatavia niin sitten kai jää ilman, jos rahat ei riitä mitenkään.
No kerro mitä ne on. Ja jätetään nyt pois ne luonnossa liikkumiset, kirjaston kirjat ja muut itsestäänselvyydet.
Taidenäyttelyt on tietysti yksi, ne ovat yleensä ilmaisia. Mutta esim. ilmaiskonsertteja ei juuri enää järjestetä (vai järjestetäänkö pk-seudulla?) Ja koskaan en muista käyneeni ilmaiseksi teatterissa, baletissa tai oopperassa esim. Myös messuille on yleensä jokin sisäänpääsymaksu, tai ainakin jos siellä aikoo jotain tehdä tai ostaa, niin on oltava rahaa. Urheilukisoihin on pääsymaksu, samoin sirkukseen, huvipuistoihin jne. Kahviloissa ja ravintoloissakaan ei voi käydä ilman rahaa. Museot ovat yleensä edullisia, mutta eivät ilmaisia. Listaa voisi jatkaa.
Joten kerro, minne pääsee ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeestä jäävuokran jälkeen jää muihin laskuihin ja elämiseen 620€/kk. Eipä sillä paljon mitään harrasteta eikä käydä missään. Vielä kun on liikuntarajoitteinen, niin se vaikeuttaa lisää. Terveenä ollessa ja töissä käydessä oli kavereita, mutta ajan myötä on kaikki tunnin matkan säteellä olevat kaikonneet. Kotona vietän aikaa omissa oloissani lähes koko ajan. Aika ulkopuoliseksi tunnen oloni.
Oon tottunut koko elämäni elämään nuukasti ja tulemaan toimeen todella pienellä rahalla, mutta ulkopuolisuus on kaikkein pahinta.Minä luulen, että köyhyys ei välttämättä vaikuta osattomuuteen, vaan kyse on siitä miten itse siihen suhtautuu. Monilla ihmisillä sosiaalisuus koostuu työkavereista, opiskelukavereista ja perheenjäsenistä. Jos ei käy töissä niin on köyhä eikä sosiaalisetkontaktit ole sitä kautta, yleensä.
Monet ovat köyhinä alkaneet elämään rajoitetummin vaikka olisi myös ilmaisia harrastuksia ja työväenopistoja jne.
Totta sekin, että monet harrasteet ja vapaa-ajan vietot ovat maksullisia.
Työväenopiston kurssit eivät ole ilmaisia. Jotkut kurssit ovat jopa yllättävän kalliita. Muutama vikko sitten tsekkailin syksyn tarjontaa, ja kaikki kiinnostavat jutut vähintään jotain 40 euroa, jotkut toista sataa. Jätin nyt ainakin väliin, kun kaikki koko ajan kallistuukin.
Köyhyys aiheuttaa ainakin yksinäisyyttä koska ei ole varaa tehdä tai käydä juuri missään ja köyhä mies ei kelpaa parisuhteeseen ellei jostain löydy köyhää naista.
Köyhyys aiheuttaa myös katkeroitumista kun keskituloiset ja rikkaat pystyy elämään normaalia elämää kun taas köyhän rahat menee jo aika pitkälti asumiskuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia on myös ilmaisia. Mutta jos kaipaa vaan rahalla saatavia niin sitten kai jää ilman, jos rahat ei riitä mitenkään.
No kerro mitä ne on. Ja jätetään nyt pois ne luonnossa liikkumiset, kirjaston kirjat ja muut itsestäänselvyydet.
Taidenäyttelyt on tietysti yksi, ne ovat yleensä ilmaisia. Mutta esim. ilmaiskonsertteja ei juuri enää järjestetä (vai järjestetäänkö pk-seudulla?) Ja koskaan en muista käyneeni ilmaiseksi teatterissa, baletissa tai oopperassa esim. Myös messuille on yleensä jokin sisäänpääsymaksu, tai ainakin jos siellä aikoo jotain tehdä tai ostaa, niin on oltava rahaa. Urheilukisoihin on pääsymaksu, samoin sirkukseen, huvipuistoihin jne. Kahviloissa ja ravintoloissakaan ei voi käydä ilman rahaa. Museot ovat yleensä edullisia, mutta eivät ilmaisia. Listaa voisi jatkaa.
Joten kerro, minne pääsee ilmaiseksi?
Alapeukuttamisen sijaan voisi ihan oikeasti kertoa, mitä ne ilmaiseksi saatavat kokemukset ovat. Vai oisko niin, että niitä ei sitten niin paljon olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys aiheuttaa ainakin yksinäisyyttä koska ei ole varaa tehdä tai käydä juuri missään ja köyhä mies ei kelpaa parisuhteeseen ellei jostain löydy köyhää naista.
Köyhyys aiheuttaa myös katkeroitumista kun keskituloiset ja rikkaat pystyy elämään normaalia elämää kun taas köyhän rahat menee jo aika pitkälti asumiskuluihin.
Niin aiheuttaa :D Olen köyhä ja taas vaan kotona yksin koko viikonlopun, huomenna aamulla käyn aikasee ostamassa pikkasen ruokaa kaupasta. Muut ikäiseni hilluvat baareissa ja me köyhät homehdumme kotona.
Eniten veetuttaa miten ihmiset arvioivat todella tarkkaan muiden taloudellista tilannetta ja seuraavat rahankäyttöä. Siis naapurit ja tuollaiset koko asuinseudulla. Asun kerrostalossa jossa kaikki asuvat vuokralla samalla vuokranantajalla (ei kaupungilla) mutta silti osa kuvittelee olevansa parempiosaista porukkaa, vaikka hekään eivät omista asuntojaan. Sitäpaitsi maksan asumisestani enemmän kuin muut, kun maksan yksin koko asunnon vuokran.
Välillä tuntuu siltä että monet käyvät lomareissuilla vain voidakseen kerskua.
Myös varakkaat jäävät osattomiksi köyhyyden kokemuksista.
Riippuu omasta aktiivisuudesta. Mene fb ryhmiin, tutustu ja kutsu ihmisiä ilmaisiin tapahtumiin. Osa porukasta vierastaa köyhiä, mutta et ehkä halua hengailla niiden kanssa, koska suurinosa hengailee niiden kanssa vaan pelon tai rahan takia.
Minä saan osa aikaisesta työstä 1300 käteen. Mihinkään ei rahat riitä ja elämä on turhaa. Kokopäivätyöstä edellisessä elämässä riitti melko hyvin. Pitää muuttaa Norjaan niin jää muutakin kuin luu käteen. Suomi on kehitysmaa.