HULLUN SEIKKAILUN JÄLKEEN ADOPTOIMME...
...Mieheni kanssa lapsen, joka oli hylätty!!! Löysimme tämän suloisen lapsen aivan itse. Menimme kysymään lapsen vanhempia vihaisina, mutta saimmekin tietää että lapsen vanhemmat olivat kuolleet. :s Minä en itse ole valmis vielä synnytykseen, ja siksi emme mieheni kanssa ole lapsia hankkineet. (Joillekin tuttu tunne?) Lapsi vietiin hoitokotiin tai muuhun vastaavaan, ja sille etsittiin vanhempia. Kyllä halukkaita ketutti kun saatiin se lapsi. Tässä se istuu, kun ei osaa vielä kävellä. :) (Tästä olisi tullut lehtijuttu, mutta emme halunneet.)
Tällä lapsella on joitakin samoja piirteitä kuin minulla ja miehelläni. :) Kummallinen yhteensattuma. :) Olemme onnellisia.
Olemme ennen tätä, etsineet lasta adoptoitavaksi. Tämä oli ehdottomasti suloisin. :) Onneksi ei edes hirveän kovaääninen!!!
-Tyytyväinen ' äiti-'
Kommentit (6)
On tosi! Tästä olisi pitänyt tulla lehtijuttu! Lapsen vanhemmat yliannostukseen kuolleet. luultavasti biletyksen ohessa. AIka säälttävää :s
Tiedän etten ole ainoa. Olen kyllä hoitanut lapsia, pahimpiakin tapauksia. Mutta synnytys pelottaa. Siinä vain pelkää, että menee pieleen. Oikeastaan minulla taitaa olla sairaalafobia. Sairaalat ällöttää. :/
Missä saitte adoptioneuvonnan? Vai saitteko?
Kestikö kotiselvitys kauan? Oliko lapsi löydettäessä kuinka pieni kun vieläkään ei osaa kävellä?
kun arvasit että meillä on uusi kissan -/ koirapentu. :o
adoptioprosessiin ryhtymistä. Aivan sattumalta lomalla kuten ap:n jutussakin. En tiedä miten prosessi eteni tai kauan siihen meni, mutta he saivat adoptoitua juuri tämän lapsen.
harkita jos ei " uskalla" synnyttää et onko valmis vanhemmuuteen ollenkaan, se on nimittäin rankempaa hommaa kun yks synnytys