Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen/ulkopuolelle jättäminen aikuisopiskelijana?
01.09.2022 |
Kokemuksia? Ensin ajattelin että on alkukankeutta, mutta nyt en enää.
Tässä opiskelun linjassa on PALJON interaktiota ryhmän kanssa, joten neuvo, että keskity vain opiskeluun ei nyt toimi.
Koulussa juuri kukaan ei tule viereen istumaan, ellei ole "pakko". Jos olen itse mennyt jonkun viereen tunnilla, sama kaveri ei ole hakeutunut samalla seuraavalla tunnilla siihen. Sinänsä ryhmätyöt ym sujuu ihan ok. Kukaan ei vaan ota "vapaaehtoisesti" paljon kontaktia, mikä tuntuu kurjalta kun kaikilla muilla tuntuu löytyneen joku pari tai porukka, jonka kanssa olla.
En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Odotanko, jos tilanne paranee kun toiset oppii vähän tuntemaan minua? En ainakaan kehtaa valittaa opettajalle tässä vaiheessa koska a, minua ei varsinaisesti kiusata vaan jätetään vaan ulkopuolelle/huomiotta, ja b, mieluummin vaihtaisin koulua kuin kerjäisin vielä opettajan kautta mukaan ottamista ihmisiltä, joita seurani ei voisi vähempää kiinnostaa.
En tiedä mitä olen tehnyt ns. väärin, olen todella ujo ja sen takia voin vaikuttaa tylyltä ja ylpeältä ehkä. Olen kuitenkin ystävällinen ja kiinnostunut joka kerta kun jonkun kanssa puhun kahdestaan, ja sellaisessa tilanteessa pystyn olemaan myös itse avoin ja luonteva enkä usko, että vaikutan mitenkään erityisen kauhealta ihmiseltä.
Pistäkää kokemuksia ja hyviä neuvoja kehiin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ei auta kuin olla ylitsevuotavan aktiivinen ja tyrkyttääkin seuraansa, kysyä porukkaa mukaan opiskelijarientoihin, järjestää peli-iltoja jne
Tiedän, että muut opiskelijat viettää aikaansa keskenään koulun jälkeen ja viestiryhmään tulee välillä "avoin" kutsu tyyliin, kuka tulee tänään baariin x. Mutta tässä tilanteessa jos en tunne ketään muuta kuin ihan pinnallisesti, se olisi aivan kamalaa mennä sinne avoimen kutsun paikkaan ja kaikki porukasta tuijottaa ihan ihmeissään, että miksi tuo on tullut. Jos olisi yksi vähän enemmän tuttu kaveri, voisi ehkä hänen kanssa olla luonteva mennä johonkin ryhmäjuttuun, mutta oikeasti en usko että tässä tilanteessa voin lähteä. Ap
Valitat ettet pääse mukaan porukkaan, muttet mene mukaan kun kutsutaan. Sen sijaan että odotat erityisvarmistusta ja henkilökohtaista kutsua, voisit itse järjestää jotain ja kutsua ihmisiä!
Ja siis asun niin kaukana oppilaitoksesta, että meille ei kukaan tule ainakaan tässä tilanteessa, kun ei ole hyviä kavereita. Olen myöskin paikkakunnalla uusi eli en tunne baareja ym paikkoja yhtään samalla lailla kuin suurin osa muista. Eli tässä tilanteessa mun olisi kyllä kätevintä olla se, joka menee mukaan jonnekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ei auta kuin olla ylitsevuotavan aktiivinen ja tyrkyttääkin seuraansa, kysyä porukkaa mukaan opiskelijarientoihin, järjestää peli-iltoja jne
Tiedän, että muut opiskelijat viettää aikaansa keskenään koulun jälkeen ja viestiryhmään tulee välillä "avoin" kutsu tyyliin, kuka tulee tänään baariin x. Mutta tässä tilanteessa jos en tunne ketään muuta kuin ihan pinnallisesti, se olisi aivan kamalaa mennä sinne avoimen kutsun paikkaan ja kaikki porukasta tuijottaa ihan ihmeissään, että miksi tuo on tullut. Jos olisi yksi vähän enemmän tuttu kaveri, voisi ehkä hänen kanssa olla luonteva mennä johonkin ryhmäjuttuun, mutta oikeasti en usko että tässä tilanteessa voin lähteä. Ap
Mistä uskot, et kaikki tuijottaisi ihan ihmeissään? Siis jos olette kaikki aloittaneet opiskelut tänä syksynä eli kaksi viikkoa sitten. Ei ne muutkaan vielä kovin syvällisesti oo ehtineet tutustua. Mä menisin mukaan. Siellähän sitä tutustuu ja ihmiset on paljo avoimempia ku on ottanut vähä alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos olen itse mennyt jonkun viereen tunnilla, sama kaveri ei ole hakeutunut samalla seuraavalla tunnilla siihen."
Luuletko että on tahallista ja jos kyllä niin mistä sen päättelet?
On se vähän outoa, jos sama asia toistuu enemmän kuin pari kertaa ja istuu yksin aina paitsi siinä tapauksessa, jos olen itse tunkenut jonkun viereen. Eli luulen, että saattaa olla tahallista. Ap
Luentosalissa istutaan sinne missä on tilaa ja minne on helppo mennä. Toki jos oman kaverin vieressä on tilaa, niin moni varmaan menee sinne, mutta käytännössä sali täyttyy sitä tahtia kun sinne ihmisiä valuu, joten tässä kohtaa mun on vaikea nähdä tuota kovin tahallisena toimintana. En myöskään näe, että kellään on mitään velvoitetta istuutua viereesi sen vuoksi, että itse olet istunut hänen viereensä aiemmin. Minusta tuo on jo itsessään vähän outo ajatuskulku. En siis tarkoita olla tyly, olen itse asiassa vähän samassa tilanteessa, mutta en silti ihan tajua tuota yksityiskohtaa.
Minulla on vähän sama kokemus opiskeluista. Itse koen, ettei minua kiusattu. Ei vain osunut omaan pieneen opiskeluryhmääni ketään, jonka kanssa olisi erityisesti synkannut. Itse noin 26-vuotiaana nörttinä (jolla vähän oudot harrastukset) en sopinut oikein samaan porukkaan esim. juuri lukiosta tulleiden bilettäjien, 35+-vuotiaiden äiti-ihmisten tai uskovaisten kanssa.
Perus ystävällisiä minulle oltiin, vaikka erityisesti seuraani ei hakeuduttu tai kutsuttu mihinkään luentojen ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Minulle se riitti, vaikka vähän haikeaa oli istuskella yksin ruokalassa. Ymmärsin kuitenkin, että jokainen tietenkin haluaa hengata mieluiten hyvän kaverin kanssa. Niin olisin itsekin toiminut, jos sellainen olisi minulle löytynyt,
Löysin sitten oppilaitoksen yhdestä kerhosta enemmän omantyyppisiä ihmisiä ja lisäksi keskityin enemmän harrastuskavereihin.
En tiedä, mitä antaisin neuvoksi, jos itsellesi tilanne on sietämätön. Ehkä juuri tuon että koita löytää piirejä muista kuin lähimmistä opiskelukavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ei auta kuin olla ylitsevuotavan aktiivinen ja tyrkyttääkin seuraansa, kysyä porukkaa mukaan opiskelijarientoihin, järjestää peli-iltoja jne
Tiedän, että muut opiskelijat viettää aikaansa keskenään koulun jälkeen ja viestiryhmään tulee välillä "avoin" kutsu tyyliin, kuka tulee tänään baariin x. Mutta tässä tilanteessa jos en tunne ketään muuta kuin ihan pinnallisesti, se olisi aivan kamalaa mennä sinne avoimen kutsun paikkaan ja kaikki porukasta tuijottaa ihan ihmeissään, että miksi tuo on tullut. Jos olisi yksi vähän enemmän tuttu kaveri, voisi ehkä hänen kanssa olla luonteva mennä johonkin ryhmäjuttuun, mutta oikeasti en usko että tässä tilanteessa voin lähteä. Ap
Valitat ettet pääse mukaan porukkaan, muttet mene mukaan kun kutsutaan. Sen sijaan että odotat erityisvarmistusta ja henkilökohtaista kutsua, voisit itse järjestää jotain ja kutsua ihmisiä!
Jos pääsisi jotenkin ALKUUN niin sitten voisi mennä mukaan noihin rientoihin. Jos tietäis että siellä on edes yksi ystävällinen, johon voi turvautua silloin jos muut välttääkin kontaktia. Ap
Tuollaisiin mukaan menemällä päästään alkuun. Muutkin jännittää, suomalaisia jos ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt kohdistu millän tavoin alkuperäiseen kirjottajaan, mutta silloin kun itse opiskelin (aikuispuolella), oli luokallamme 1 henkilö, joka "jätettiin" ulkopuolelle. Tämä henkilö oli narsistin täydellinen esimerkki, isona miehenä hän saartoi pienempiä naisopiskelijoita kirjaimellisesti käytävän tai luokan nurkkaan, tuli seisomaan 20 sentin päähän toisesta, pitkänä miehenä kumartui "päälle" puhumaan. Hän vähätteli kaikkia muita, kerskui omilla saavutuksillaan (jotka olivat tasoa yläasteen suunnistuskisan voitto), opettajille kerskui tietävänsä paremmin ja että kukaan ei voi hänelle opettaa asioista enemmän kuin hän jo tietää.. Eli siis täys mulukku koko äijä. En tunne huonoa omaatuntoa siitä, että häntä välteltiin ja jätettiin kaiken "kivan" ulkopuolelle. Jes, eli tällähän ei ole mitään tekemistä nyt siis AP:n kanssa, mutta tulipa vain ajatuksiin kun joku viittasi vastauksessaan että ketään ei saa syrjiä ja jättää ulkopuolelle. Ei saa, ei yleensä, mutta poikkeuksia silloin tällöin tulee, narsistiset, ahdistelevat mulkerot. Mädäntykööt yksinäisyyteensä.
AP:lle tsemppiä ja rohkeutta, ujona henkilönä ymmärrän kuinka vaikeaa on tutustua uusiin ihmisiin, aina miettii että onko vika itsessään vaikka loogisesti ymmärtää, että iso osa aikuisista ja nuorista kamppailee ihan samojen asioiden kanssa.
Tarkkaile onko luokalla joko samanoloinen ujo tai sitten joku helpostilähestyttävä sosiaalinen, tai tiedätkö että joku asuu lähelläsi. Pyydä menemään illanviettoon samaa matkaa, sano syyksi vaikka että uusi kaupunki ja siellä kulkeminen jännittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, Suomessa on paljon ujoja. Luokalla voi olla vaikkapa toinenkin samanlaisilla ajatuksilla. Ole sinä se rohkeampi, joka etsii hänet
Kahden kesken pystyt siis olemaan avoin ja luonteva, mutta isommassa porukassa et? Siinä tapauksessa monilla voi olla sinusta (negatiivisempi) käsitys, joka ei vastaa todellisuutta. Et ehkä ole ryhmätöissä päässyt antamaan parasta ja oikeaa kuvaa itsestäsi.
Aika voi auttaa tämän asian suhteen. Toisaalta jotkut tekevät sen virheen, että ensivaikutelman perusteella päättävät, pitävätkö jostain ihmisestä vai eivät. Siinä oman mielensä (negatiivisessa) lokerossa sitten pitävät ihmistä, jota eivät edes tunne. Voi olla täysi työ saada aikaan aito kohtaaminen tällaisen "lokeroija-ihmisen" kanssa, koska hän ei ikään kuin anna toiselle enää mahdollisuutta, vaan luottaa omaan ensivaikutelmaansa/ennakkoluuloonsa.
Suosittelen jokaista haastamaan omat ennakkoluulonsa ja aika ajoin kokeilemaan seuraavaa. Lähesty sellaista ihmistä, jota olet kartellut töissä, koulussa, harrastuksissa tai muualla. Avoin kohtaaminen, ilman negatiivisia ennakkokäsityksiä voi tehdä ihmeitä, ja käsityksesi tuosta ihmisestä muuttua paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä se tutustuminen tapahtuu noissa vapaa-ajan riennoissa. Kannattaa yrittää ylittää omat estot ja mennä niihin mukaan. Jos kutsu tulee yhteiseen ryhmään niin se koskee kaikkia. Enemmän ehkä ihmetellään, että et tule paikalle! Mene ihmeessä, siellä on mukana monta jotka eivät tunne ketään ja joita jännittää.
Ei millään pahalla, mutta on myös olemassa ulkopuolelle jättäytymistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin vasta uuden harrastuksen. Normaalisti en ole niin ujo, mutta harrastuksen alku jännitti ja olinkin todella ujona alussa. Oli vähän samanlaisia tuntemuksia.
Nyt kun olen rentoutunut ja osaan taas kysellä ihmisiltä, olla kiinnostunut ja avoin (vaikken erityisen puhelias), huomaan että ihmiset ovat todella ystävällisiä ja varmaan osa jännitti myös alussa uuden ihmisen tapaamista.
Tästä ei välttämättä ole kyse, mutta joskus sitä peilaa omat tunteensa muihin.
Valitettavasti myös aikuisten kesken tapahtuu tahallista ulkopuolelle jättämistä, jos siitä on kyse niin en keksi muuta kuin esittää ettei huomaa asiaa ja mennä aktiivisesti kaikkeen mahdolliseen mukaan, nostaa kissa pöydälle tai hyväksyä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ei auta kuin olla ylitsevuotavan aktiivinen ja tyrkyttääkin seuraansa, kysyä porukkaa mukaan opiskelijarientoihin, järjestää peli-iltoja jne
Tiedän, että muut opiskelijat viettää aikaansa keskenään koulun jälkeen ja viestiryhmään tulee välillä "avoin" kutsu tyyliin, kuka tulee tänään baariin x. Mutta tässä tilanteessa jos en tunne ketään muuta kuin ihan pinnallisesti, se olisi aivan kamalaa mennä sinne avoimen kutsun paikkaan ja kaikki porukasta tuijottaa ihan ihmeissään, että miksi tuo on tullut. Jos olisi yksi vähän enemmän tuttu kaveri, voisi ehkä hänen kanssa olla luonteva mennä johonkin ryhmäjuttuun, mutta oikeasti en usko että tässä tilanteessa voin lähteä. Ap
Valitat ettet pääse mukaan porukkaan, muttet mene mukaan kun kutsutaan. Sen sijaan että odotat erityisvarmistusta ja henkilökohtaista kutsua, voisit itse järjestää jotain ja kutsua ihmisiä!
Ja siis asun niin kaukana oppilaitoksesta, että meille ei kukaan tule ainakaan tässä tilanteessa, kun ei ole hyviä kavereita. Olen myöskin paikkakunnalla uusi eli en tunne baareja ym paikkoja yhtään samalla lailla kuin suurin osa muista. Eli tässä tilanteessa mun olisi kyllä kätevintä olla se, joka menee mukaan jonnekin. Ap
Järjestetäänkö teille opiskelijatapahtumia? Katso joku sellainen ja kysy ryhmässä, mennäänkö porukalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä se tutustuminen tapahtuu noissa vapaa-ajan riennoissa. Kannattaa yrittää ylittää omat estot ja mennä niihin mukaan. Jos kutsu tulee yhteiseen ryhmään niin se koskee kaikkia. Enemmän ehkä ihmetellään, että et tule paikalle! Mene ihmeessä, siellä on mukana monta jotka eivät tunne ketään ja joita jännittää.
Meidän luokallamme on itseasiassa yksi tällainen, jota ei ole yhdessäkään tapahtumassa näkynyt ja menee ruokalassakin erilleen istumaan.
Olen ajatellut että on sen luonteinen että tykkää olla yksin (lataa akkuja luentojen välissä rauhassa tms) ja kohteliaasti en ole halunnut olla tunkeileva ja ahdistella häntä. Joillakin on tullut hänestä myös kuva, että on ylpeä ja seuramme ei kelpaa. Mitä jos hänkin on koko ajan odottanut erillistä kutsua?
Ketään muutakaan ei ole erikseen pyydetty porukkaan istumaan, kaikki ovat uusia toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa ei auta kuin olla ylitsevuotavan aktiivinen ja tyrkyttääkin seuraansa, kysyä porukkaa mukaan opiskelijarientoihin, järjestää peli-iltoja jne
Tiedän, että muut opiskelijat viettää aikaansa keskenään koulun jälkeen ja viestiryhmään tulee välillä "avoin" kutsu tyyliin, kuka tulee tänään baariin x. Mutta tässä tilanteessa jos en tunne ketään muuta kuin ihan pinnallisesti, se olisi aivan kamalaa mennä sinne avoimen kutsun paikkaan ja kaikki porukasta tuijottaa ihan ihmeissään, että miksi tuo on tullut. Jos olisi yksi vähän enemmän tuttu kaveri, voisi ehkä hänen kanssa olla luonteva mennä johonkin ryhmäjuttuun, mutta oikeasti en usko että tässä tilanteessa voin lähteä. Ap
Tottakai se kutsu on kaikille. Onko sinua kiusattu aiemmin? Kuulostaa siltä että itsetuntosi on maassa
Yleensä niihin toisiin tutustuukin niissä vapaa-ajan riennoissa. Kannattaa mennä aktiivisesti esim. Ainejärjestötoimintaan mukaan. Jos kerta saat yleisen kutsun, se tarkoittaa että sinut on kutsuttu. Mitään hän ei menetä siinä että menee ja katsoo miten homma sujuu. Ainakin jos on jotain peli-iltaa tms niin kannattaa osallistua.
Yleensä on juuri niin, että tuossa vaiheessa itse on vastuussa siitä että tutustuu toisiin. Ei ne muut katso, että tuopa on yksinäinen, menenpä tutustumaan. Muilla ei ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Eikä aikuisia ihmisiä opettajaan voi patistaa yhtä paapomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä se tutustuminen tapahtuu noissa vapaa-ajan riennoissa. Kannattaa yrittää ylittää omat estot ja mennä niihin mukaan. Jos kutsu tulee yhteiseen ryhmään niin se koskee kaikkia. Enemmän ehkä ihmetellään, että et tule paikalle! Mene ihmeessä, siellä on mukana monta jotka eivät tunne ketään ja joita jännittää.
Meidän luokallamme on itseasiassa yksi tällainen, jota ei ole yhdessäkään tapahtumassa näkynyt ja menee ruokalassakin erilleen istumaan.
Olen ajatellut että on sen luonteinen että tykkää olla yksin (lataa akkuja luentojen välissä rauhassa tms) ja kohteliaasti en ole halunnut olla tunkeileva ja ahdistella häntä. Joillakin on tullut hänestä myös kuva, että on ylpeä ja seuramme ei kelpaa. Mitä jos hänkin on koko ajan odottanut erillistä kutsua?
Ketään muutakaan ei ole erikseen pyydetty porukkaan istumaan, kaikki ovat uusia toisilleen.
Ok mutta mä en ole koskaan mennyt ruokalaan yksin istumaan, vaan olen aina etsinyt jonkun. Myös luokassa olen ottanut kontaktia ja olen jutellut ihmisille enemmän kuin on ollut koulun takia välttämätöntä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikella ystävyydellä, mutta liika ujous ei ole mikään hyve, joten rupea ottamaan pieniä askeleita avartumisessa. Kyllä se siitä!
Ujous on empaattisuuden lähde. Ilman sitä maailma olisi kylmä paikka ^_^
Mielestäni kuvaamasi tilanne ei ole kiusaamista. En usko, että kukaan tekee tuota tahallaan tai sen enempää haluaa jättää sinua minkään ulkopuolelle. Itseasiassa en usko, että uudet luokkakaverit juuri ajattelevat sinua ollenkaan. Olet selvästi ujo etkä kovin hyvä sosiaalisilta taidoiltasi. Et ole juurikaan tuonut itseäsi esille ryhmässä ja näin jäänyt muodostuneiden ystäväpiirin ulkopuolelle. On luonnollista, että muut haluavat esim. istua luennoilla ystäviensä vieressä, ja näin eivät istu vierelläsi. Luennoilla ei ole mitään paikkoja tai pareja, jonka kanssa istutaan aina, joten se, että kerran hakeuduit jonku viereen, ei velvoita häntä istumaan viereesi toista kertaa. Sinun kannattaisi yrittää rohkaistua ja jutella muutamien ryhmäläisten kanssa. Mennä luennoilla useammin heidän lähelleen istumaan, luentojen välillä jutella pikkujuttuja opiskeluun liittyen ja mennä ruokailussa samaan pöytään istumaan. Tuoda itseäsi esille ja yrittää sitä kautta päästä sisään porukkaan ja mahdollisesti löytää joku jonka kanssa oikeasti klikkaa.
Jos nyt mietitään järjellä: niillä muilla ei ole mitään syytä vihata sinua. Ellei ole luonnevikaisia, jotka vihaavat ihmisiä harrastuksenaan.
Ne muut eivät myöskään tunne muita opiskelijoita. Osa on ehkä klikannut jonkun toisen kanssa ja sitten ujouttaan tai laiskuuttaan eivät jaksa tehdä enempää töitä vaikka olisivat avoimia tutustumaan, jos joku tulee tekemään aktiivisesti tuttavuutta.
Osalla saattaa olla vaikka lapsia ja mieli keskittyy opiskeluun uusien ihmissuhteiden sijaan. Ne, jotka haluavat kavereita menevät yhteisiin vapaa-ajan viettoihin ja näkevät siellä, ketkä muut kaipaavat seuraa.
Mitä tästä voisi päätellä?
Kävin! Ap