Kertokaa minulle miksi entinen kaverini ei halunnut olla enää kaverini
Tiedän, ette te voi oikeasti tietää. Mutta jospa jollain olisi ollut sama tilanne ja ymmärtäisin paremmin.
Kaverini vaan alkoi jättää vastaamatta viesteihin välillä, vähensi yhteydenottoja ja perui suunnitelmia. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut koko ajan vaan ainoastaan välillä.
Oli lapsuudesta saakka elämässäni joten asia vaivaa kun ei tiedä mitään syytä. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi hänen käytöksensä muuttui. Kenenkään kaveri ei ole pakko olla tietenkään, mutta on vaikea ymmärtää että jos ei ole mitään riitaa, toinen vaan alkaa kohdella toista noin ylimalkaisesti.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollainen yhteydenpito kuuluu lapsuuteen. Harvoilla aikuisilla ihmisillä on aikaa tuollaiseen.
Siis millainen yhteydenpito? Ei me mitenkään päivittäin oltu yhteydessä. Ehkä parin kuukauden välein.
Se meidän kaveruuskin taisi päättyä siihen että lopulta minä en enää ottanut yhteyttä. Ei hänestä enää kuulunut.
Luultavasti siihen oli syy. Piditkö häntä itsestäänselvyytenä? Sylkykuppina jolle oksennetaan omat asiat mutta toisen asiat ei kiinnosta? Millä tavalla puhuit hänelle? Vähättelitkö, juorusitko, nolasitko julkisesti? Syitä voi olla monia.
No tunnustan, että multa on elämän viedessä ajan saatossa putoillut paljonkin ystäviä. Tuli seurustelut, opiskelut, uudet menot ja harrastukset, sitten perhe ja lapset ja velat ja työt. Ei mulla yksinkertaisesti ollut juurikaan aikaa "pitää yhteyttä" saati käydä kylässä siellä sun täällä vanhojen ystävien luona. Ja itse asiassa useimmat niistä vanhoista kavereista olivat ihan samassa tilanteessa. Lähinnä sitten oltiin joulukorttiväleissä.
Mutta kyllä ne parhaat ystävyydet kantaa ruuhkavuosien yli. Kun lapset alkoivat olla isoja ja yhdelle sun toiselle tuli sitä ja tätä kremppaa ja rämppää, on vanhat lähimmät kaverit taas ilmeistyneet elämääni - ja minä heidän. On sovittu tapaamisia ja toteutettu niitä.
Vähän sana kokemus. Tutustuimme aikuisina ja vuosia olimme ystäviä. Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan paras ystäväni.
Muutti sitten muualle, mutta pidimme yhteyttä ja hän kävi luonani samalla kun tapasi sukulaisiaan ym. Sitten vain yhtäkkiä jätti vastaamatta soittoihin ja viesteihin. Soitti takaisin viikkojen päästä. Viesteihin ei vastannut mitään välttämättä. Sitten alkoi tulla tapaamisohareita eli ilmoitti olevansa tulossa ja vannotti, että nähdään. Ei sitten nähty.
Näitä ohareita ja soittoihin vastaamattomuutta oli useita parin viimeisen ystävyysvuoden jälkeen. Viimeistä ohariaan pahoitteli viestillä. Siihen en enää vastannut mitään eikä hän ole enää ottanut yhteyttä. Se ystävyys oli siinä. En tiedä mitä tapahtui. Kai oli muita parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sana kokemus. Tutustuimme aikuisina ja vuosia olimme ystäviä. Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan paras ystäväni.
Muutti sitten muualle, mutta pidimme yhteyttä ja hän kävi luonani samalla kun tapasi sukulaisiaan ym. Sitten vain yhtäkkiä jätti vastaamatta soittoihin ja viesteihin. Soitti takaisin viikkojen päästä. Viesteihin ei vastannut mitään välttämättä. Sitten alkoi tulla tapaamisohareita eli ilmoitti olevansa tulossa ja vannotti, että nähdään. Ei sitten nähty.
Näitä ohareita ja soittoihin vastaamattomuutta oli useita parin viimeisen ystävyysvuoden jälkeen. Viimeistä ohariaan pahoitteli viestillä. Siihen en enää vastannut mitään eikä hän ole enää ottanut yhteyttä. Se ystävyys oli siinä. En tiedä mitä tapahtui. Kai oli muita parempia ystäviä.
Siis juuri noin itselläkin kävi että loukkaannuin noista perumisista ja vastaamatta jättämisistä niin etten enää ottanut yhteyttä. Ajattelin että no jos hän minusta ja kaveruudestamme välittää enää, ottakoon seuraavaksi hän yhteyttä. Eikä sitten ottanut. Sen tiedän nyt että ei hän koskaan minua parhaana ystävänä pitänyt. Eli muut meni siihen edelle. Ei minulla ole parasta ystävää koskaan ollut mutta luulen että vaikka olisi en silti alkaisi kohdella niitä muita ystäviä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti siihen oli syy. Piditkö häntä itsestäänselvyytenä? Sylkykuppina jolle oksennetaan omat asiat mutta toisen asiat ei kiinnosta? Millä tavalla puhuit hänelle? Vähättelitkö, juorusitko, nolasitko julkisesti? Syitä voi olla monia.
Mielestäni en toiminut noin, mutta en voi tietää mitä kaveri ajatteli. Itse ainakin luulin että olen avoin, kiinnostunut toisesta ja en juoruile tai hauku muita ihmisiä. Ainoastaan jostain kouluaikaisista kiusaajista tuli sanottua ikävästi, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää.
Ystävyydet katkeavat siihen, että toista alkaa ärsyttää jokin.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydet katkeavat siihen, että toista alkaa ärsyttää jokin.
Ei sitten tule mieleen jutella sen ystävän kanssa asiasta? Joskus siitä ei ole apua mutta aika monesti kunnon ystävä varmaan havahtuisi miettimään käytöstään, jos siinä on syy ärsytykseen.
Itsellä ystävyydet katkenneet siihen että olen kokenut kaverin olevan kykenemätön huomioimaan minua: pelkistä omista asioista puhuminen, kerskailu, minun asioihini puuttuminen ja ikävien kommenttien töksäyttely, pyrkimys hyväksikäyttää (jatkuva palvelusten pyytely). Usein ikävä piirre on ollut aina olemassa, mutta nuorena ei vielä niin näkyvä.
Todennäköisin vaihtoehto taitaa olla, että hän kyllä halusi olla kaverisi, mutta hänen elämässään tapahtui kaikenlaista muuta, ja yhteydenpito vain unohtui siinä tohinassa. Saattaa vieläkin pitää sinua kaverinaan, vaikka hänestä ei ole aikoihin kuulunutkaan.
Yksi lapsuuden aikainen kaverisuhde lopahti koska ei vain ollut enää yhteistä. Kaveri nosti keskusteluissa esiin vaan niitä nuoruuden juttuja vaikka kuinka yritti keskustella tämän hetken asioista. Vihdoin jossain vaiheessa ymmärsin että se johtui vain siitä että ei ole yhteistä enää ja sillä hänkin palasi vain niihin vanhoihin juttuihin.
Joko on kiireinen tai sitten suhde vaan on hiipunut. Voi olla tietoistakin, siinä kolmas vaihtoehto.
Oma kokemus, josta voit ehkä saada jotain selitystä.
Minulla oli nuoruudesta asti kaveriporukka. Yhteisissä tapaamisissa tuli minua kohtaan piikittelyä ja nälvimistä. Yksi näistä kavereista alkoi pomottaa ja palvelusten pyytäminen oli loputonta. Tajusin, että olen hänelle alamainen. Aloin vaan jättäytyä porukasta. Sanoin kaikkeen no thanks ja about vuoden sisällä oli kaikkiin tästä porukasta ystävyys päättynyt.
Toinen tapaus on entiseltä työpaikalta jäänyt kaveri, jolla on noussut niin kusi päähän, että hänestä on tullut sietämätön. Aion karistaa ko tyypin roikkumasta lahkeestani. Hänet olen tuntenut vain muutaman vuoden.
Eli ei mitään yksittäistä asiaa, mutta tietoinen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus, josta voit ehkä saada jotain selitystä.
Minulla oli nuoruudesta asti kaveriporukka. Yhteisissä tapaamisissa tuli minua kohtaan piikittelyä ja nälvimistä. Yksi näistä kavereista alkoi pomottaa ja palvelusten pyytäminen oli loputonta. Tajusin, että olen hänelle alamainen. Aloin vaan jättäytyä porukasta. Sanoin kaikkeen no thanks ja about vuoden sisällä oli kaikkiin tästä porukasta ystävyys päättynyt.
Toinen tapaus on entiseltä työpaikalta jäänyt kaveri, jolla on noussut niin kusi päähän, että hänestä on tullut sietämätön. Aion karistaa ko tyypin roikkumasta lahkeestani. Hänet olen tuntenut vain muutaman vuoden.
Eli ei mitään yksittäistä asiaa, mutta tietoinen päätös.
Ymmärrän hyvin. Olen itseasiassa itsekin jättänyt ihan tietoisesti nälvivän porukan elämästäni.
Se tässä ihmetyttääkin mikä tämän kaverin kanssa kävi. Kun en tiedosta ainakaan nälvineeni ja piikitelleeni itse.
Minä "jätin" kaverini joka piti minua ilmaisena terapeuttina, jolle pystyi itkemään ja raivoamaan kaikki mieltä painavat asiat aina poikaystävästä töihin ja perheestä rahaan. En vain enää jaksanut käyttää vapaa-aikaani siihen, että kuuntelen kärsivällisesti. Minun asiani häntä eivät kiinnostaneet.
Olenkohan se minä? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan ihmisiä elämääni. Tämä ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, tietynlainen itsekkyys on vain tullut vanhemmiten, kun työ uuvuttaa ja haluaa vapaa-aiksns palautua rauhassa eikä kenenkään kanssa seurustellen. Olen pahoillani jos se olen minä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sana kokemus. Tutustuimme aikuisina ja vuosia olimme ystäviä. Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan paras ystäväni.
Muutti sitten muualle, mutta pidimme yhteyttä ja hän kävi luonani samalla kun tapasi sukulaisiaan ym. Sitten vain yhtäkkiä jätti vastaamatta soittoihin ja viesteihin. Soitti takaisin viikkojen päästä. Viesteihin ei vastannut mitään välttämättä. Sitten alkoi tulla tapaamisohareita eli ilmoitti olevansa tulossa ja vannotti, että nähdään. Ei sitten nähty.
Näitä ohareita ja soittoihin vastaamattomuutta oli useita parin viimeisen ystävyysvuoden jälkeen. Viimeistä ohariaan pahoitteli viestillä. Siihen en enää vastannut mitään eikä hän ole enää ottanut yhteyttä. Se ystävyys oli siinä. En tiedä mitä tapahtui. Kai oli muita parempia ystäviä.
Ihmiset muuttuvat elämänsä aikana. Ei siihen sen kummempaa tarvita.
Yleensä tuollainen yhteydenpito kuuluu lapsuuteen. Harvoilla aikuisilla ihmisillä on aikaa tuollaiseen.