Anoppi ja appi ongelma

Hei,

En tiedä ylireagoinko vain, mutta minusta vähän alkaa tuntua siltä, että miesystäväni on todella kiinni omissa vanhemmissaan ja toisinpäin.
Anoppi ja appi ovat ihan mukavia ihmisiä ja sinällään olen iloinen, että miehelläni on hyvät suhteet sukulaisiinsa, mutta onko se liikaa, jos he soittelevat joka ikinen päivä, vaikka mitään erityistä asiaa ei ole? Joskus anoppi jopa haukottelee puhelimessa vaikka itse soitti. Mieheni vanhemmat asuvat yhdessä ja vaikka istuisivat samassa tilassa, kun toinen heistä soittaa, tunnin parin päästä taas heistä toinen soittaa eli tavallaan soittavat kaksi kertaa samat asiat läpi (ei ole dementiaa yms).
Lisäksi harmittaa se, että mieheni vanhemmat tulevat vierailemaan usein ja hyvin lyhyellä varoitusajalla, ja joudun tekemään kaikki suunnitelmat uusiksi. Nytkin olisi pitänyt lähteä minun vanhempieni luokse ja tapaamaan ystävääni toiseen kaupunkiin, mutta mieheni vanhemmat tuleekin yhtäkkiä tänne ja mies pyytää meitä kiirehtimään viikonloppuna takaisin, että ehditään kahvitella heidän kanssaan.
Vanhemmat myös tarjoutuvat useissa tilanteissa maksamaan poikansa laskutkin ja viime kesä meni siihen, että kokoajan olisi pitänyt olla näkemässä hänen vanhempiaan, vaikka juuri viikon verran vietettiin (minä sinnittelin) heidän luonaan.
Tämä viimeinenen ole ihan varma oliko vitsi, mutta olemme välillä suunnitelleet yhteistä matkaa mieheni kanssa. Kerran mieheni ehdotti, että otettais hänen vanhempansa mukaan. Olemme olleet yhdessä miesystäväni kanssa päälle pari vuotta ja se olisi ensimmäinen, kenties romanttisempi, matka. Arvaatte varmaan, olinko mielissäni hänen ideastaan?
Välillä tulee ihan olo, kun oltaisiin pikkulapsia vaikka parikymppisiä jo ollaan. Odotan oikein innolla, kun molemmat vanhemmat ovat pian eläkkeellä ja kenties muuttavat samaan kaupunkiin asumaan :))

Onko muilla samanlaisia kokemuksia kumppanin vanhemmista ja heidän välisistä läheisistä suhteista?