Äitini haukkuu tytärtäni lihavaksi
Tyttäreni on 8-vuotias, todella pitkä ja vahva ja liikunnallinen. Hän on myös harteikas ja vanttera, toisin kuin oma minimaalinen sukuni. Ollaan kaikki reilusti alle 170cm, isänikin vain vähän yli ja pienirakenteisia. Ärsyttää suunnattomasti äitini kommentit kuinka "roteva ja reitevä ja varsinainen voimanainen" tyttäreni on. Nuo kommentit eivät ole ihailevia vaan enemmän sääliviä. Joka kerta kun nähdään, pelkään että hän sanoo jotain tökeröä tyttärelleni. Ei ymmärrä kehorauhaa lainkaan, ja on muutenkin ahdasmielinen.
Mieheni on 190cm ja muutenkin isokokoinen niin ihan loogista, että hänen lapsensa on samanlainen. Miten saada toksinen eläkeläinen kuriin?
Kommentit (40)
Syömishäiriö on siinä määrin vittumainen ja kestää usein vuosikausia, että sinuna suojelisin lasta moisilta puheilta vaikka sitten sen kustannuksella, että välit omaan äitiin viilenee. Paras vastalääke on tukea lapsen terveen kehonkuvan ja itsetunnon kehittymistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut viestiä näiden vierailujen jälkeen, että en halua kuulla kommentteja tyttäreni ulkonäöstä enkä varsinkaan, että hänen kuullen kommentoidaan. Ei mitään vaikutusta.
Ap
No sittenhän se on selvä peli eli äitisi ei voi enää tavata tytärtäsi. Käytännössä tarkoittaa siis, ettei äiti enää tapaa perhettänne. Tuollaiset kommentit aiheuttaa lapselle pahimmillaan todella vakavan syömishäiriön ja vaikka ei tulisikaan syömishäiriötä niin aiheuttaa muuten ongelmia lapsen itsetunnolle ja oikeasti jopa lapsen turvallisuuden tunne voi mennä koska lapsi miettii, että miksi äiti ja isä päästävät hänen lähelleen ihmisen (vieläpä aikuisen) joka sanoillaan satuttaa häntä vaikka teidän tehtävä olisi suojella lastanne.
Kokemusta on..
Olin itse lapsena pyöreä ja jokaisella tapaamisen kerralla mummoni otti tämän jotenkin puheeksi. Saattoi myös aina välillä sanoa, että oletpas sinä laihtunut ja kyllä sitä sitten kasvaessa laihtuu, vaikka olisin ollut ihan samankokoinen kuin ennenkin.
Tuntui, ettei hän oikein nähnyt minussa muuta, kuin sen painon. Veljeni oli myös vähintään yhtä pyöreä, mutta siitä hän ei hiiskunut sanaakaan.
Kerran äitini sitten puuttui tuohon jatkuvaan painon pyöritykseen, että toisen painoa ei tarvitse kommentoida jatkossa ollenkaan, ei tuota laihtumispäivittelyä tai muutakaan.
Tuo hetkeksi auttoi.
Mummoni jatkoi tuota kyllä ihan loppuikänsä, olin jo kahdenkymmenen, kun edelleen puhui noita että "oletpas kasvanut, niin olet hoikistunut"-juttuja.
Kovasti sukulaiset toivoivat, että mummoon pidetään yhteyttä ja käydään usein katsomassa. Itse en halunnut käydä kuin kohteliaisuudesta esimerkiksi jouluisin ja merkkipäivinä.
Nyt häntä ei enää ole, enkä koe syyllisyyttä siitä, etten käynyt useammin.
Oikeastaan ajattelen, että ei minun olisi velvollisuudesta tarvinnut tavata ketään, ketä en halua.
Tuo asia kannattaa sanoa äidillesi, että nyt sitten petaa nuo tulevaisuuden välinsä ja tämä on hänen tietoinen valintansa.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on aina sen isovanhemman vastuulla, nyt hän luo kuilua välillenne.
Olisitpa rohjennut kertoa kuinka pitkä ja painava tyttäresi nyt on. Jos hän on pyöreähkö, niin nykymaailmassa aika vaikeaa häntä on ruveta kehumaankaan!
Hän puhuu noin koska välittää. Minäkin aloin laihduttaa vasta kun pappa astui ovesta sisään ja sanoi että "onpas sinusta tullut läski".
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon. Täällä mummo vertailee teini-ikäisiä tyttäriä, kumpi on lihavampi ja kumpi laihempi, ja mistä kohdista. Kysyi multa, että eikö sinunkin mielestäsi x ole laihempi kuin y. Sanoin, etten lähde tällaiseen mukaan ja toinen tytär lähti itkien paikalta. Mummeli suuttui ja pisti mykkäkoulut tulille, koska HÄNEN tunteitaan loukattiin. Hänelle tuli paha mieli, kun tylytin hänen kommenttinsa, hänhän ihan viattomasti vaan sanoi, eikä tuollaisesta pidä loukkaantua.
Seuraavalla kerralla voidaan vertailla mummelia tyttäriin, että kumpi on laihempi
Jos 8-vuotias on jo "vanttera", niin kannattaa alkaa tarkkailla hänen ruokatottumuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän puhuu noin koska välittää. Minäkin aloin laihduttaa vasta kun pappa astui ovesta sisään ja sanoi että "onpas sinusta tullut läski".
Lihaksikas ei ole sama asia kuin läski
Äidillä varmaan epävakaa mielenterveyshäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän puhuu noin koska välittää. Minäkin aloin laihduttaa vasta kun pappa astui ovesta sisään ja sanoi että "onpas sinusta tullut läski".
Lihaksikas ei ole sama asia kuin läski
Täytyy muistaa, että meillä on vain ap:n kaunisteleva kuvaus lapsestaan. Rivien välistä voi lukea, että ylipainoa on.
Yksi sukulaistäti vahtii aina lapsen ja minunkin syömisiä, jos ollaan jossain samassa paikassa. (Ei siis kyläillä tämän luona ikinä) Satuttiin joskus vanhemmilleni samaan aikaan tämän kanssa. Oltiin käyty juuri sitä ennen pizzalla ja siitä tuli puhe. Tämä täti nosti kahvipöydän tarjoilulautasen silloin 7-vuotiaan tyttäreni ulottumattomiin ja sanoi: et tarvitse mitään herkkuja, kun olet syönyt jo pizzaa ja mahakin jo noin pömpöttää. Itse jäin järkytyksestä sanattomaksi, mutta äitini(joka on tuntenut tämän tädin ja sen jutut lapsesta saakka) ei jäänyt, vaan antoi tädille kunnon saarnan.
Lapsi pohti sen jälkeen pitkään, että mitä voi syödä ja mitä ei. Jouduttiin aika paljon puhumaan terveellisestä syömisestä ja siitä kuinka ne herkut ja pizza on josku ihan Ok, vaikka söisikin niitä samana päivänä. Ja että kaikkien maha pömpöttää joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän puhuu noin koska välittää. Minäkin aloin laihduttaa vasta kun pappa astui ovesta sisään ja sanoi että "onpas sinusta tullut läski".
Lihaksikas ei ole sama asia kuin läski
Täytyy muistaa, että meillä on vain ap:n kaunisteleva kuvaus lapsestaan. Rivien välistä voi lukea, että ylipainoa on.
Katos, mummo palstailee. Rivien välistä voi lukea, että olet **** ja *****.
Pidä lapsesi puolia hänen kuultensa! Niin hän oppii, että jos joku rikkoo puheillaan omia rajoja niin itseään saa puolustaa.
Niin se itsetunto kehittyy, kun se tuki ja turva, eli oma vanhempi osoittaa että toi ei ole kivasti sanottu ja oot hyvä just noin.
Tuntui tosi kurjalta, kun sukulaisemme kommentoivat meitä lapsia kuin olisimme jotain lehdessä olleita apinan kuvia, eivätkä vanhempamme sanoneet mitään.
Isäni on vähän tuolla tavalla rajaton ja kun odotin esikoistamme, tein selväksi, että jos jokin omituinen kommentointi alkaa, emme anna tavata lastamme. Aika radikaalia, mutta sen verran tärkeänä koen asian ja sen, että minun puoliani ei lapsena pidetty. Yritän nyt opetella sitä näin aikuisena, mutta ei ole ollut helppoa. Helposti jään vaan hiljaiseksi, kun olisi syytä pitää puoliaan.
Moni ylipainoinen ei itse näe lapsen ylipainoa.
Se "vähän pyöreä ja vanttera" voi olla ihan täys tankkimallia.
Vierailija kirjoitti:
Moni ylipainoinen ei itse näe lapsen ylipainoa.
Se "vähän pyöreä ja vanttera" voi olla ihan täys tankkimallia.
Ehkä näin, mutta tässä keskustelussa ei ole siitä kyse vaan ääliömummosta. Vai oletko yleisesti sitä mieltä, että lapsille on ok kertoa suoraan heidän "vioistaan"? Jos olet, niin mulk** olet.
No mutta jos hän on lihava, olisiko hyvä vain vähän tarkkailla lapsen syömisiä ja opastaa terveellisempään suuntaan.
Pienestä läskistä tulee usein iso läski!
Vierailija kirjoitti:
Kehäraakki kirjoitti:
Kuulostais alkavalta dementialta. Silloin ihmisen persoona muuttuu ja häveliäisyys poistuu. Isä käyttäyty just samalla tavalla, ennenkuin dementia eteni seuraavaan vaiheeseen.
Vanhempani ovat varmaan sairastuneet dementiaan kolmekymppisenä. Sain kuulla läskiydestäni niin nuoresta kuin muistan.
kyllä minunkin vanhemmat ovat muistaneet koko lapsuuden sekä aikuisiälläkin muistutella et liian lihava olet ja vitsailla syömisellä. No eipä alkoholisti laita ruokaa et syöt mitä löydät. Kesäisin sentään sai hyvää ruokaa mummon mökillä asuessa. Sekin ilo loppui aina kun koulu alkoi kun ei vanhemmat antaneet mummon kasvattaa.
Toteat vain ettei se tyttö ole iso, sinä mummoseni olet alkanut kutistua. Sitä se vanhuus teettää.