Päättäjätkin ajattelevat päätöksissään ensi sijassa yhtä asiaa
... omaa palkkaansa ja rahallista etua. Rahalla voi ostaa parempaa elämää, parempia naapureita, enemmän äänestäjiä, terveyttä ja turvallisuutta. Rahahan on paras vaihdon väline.
Mutta tätä ei saa sanoa ääneen, vaan päättäjät perustelevat päätöksensä moraalisesti hyväksyttävimmillä asioilla. Sanotaankin, että päätöksien taustalla on kaksi syytä: oikea syy ja moraalisesti hyväksyttävä syy.
Kommentit (5)
No nythän tämä show on näkyvissä hallituksen budjettineuvotteluissa. Kyllä päättäjätkin pelkäävät putoavansa köyhyysloukkuun satojentuhansien eurojen asuntovelkojensa kanssa.
Köyhyys on suurin pelko ja kynsin hampain pidetään kiinni omasta (tulosta tuottamattomastakin) duunista keinoilla millä hyvänsä.
Seuraaviin vaaleihin asti voikin suoltaa katteettomia lupauksia, jotta saisi sen äänen itselleen.
Niinhän se on, että yksilön omat tarpeet säätelevät eniten käyttäytymistämme. Mutta tätä eivät ainakaan poliitikot uskalla sanoa ääneen. Siksi itselle suotuisat päätökset puetaan yhteisötason tarpeiksi.
Näiden perusteluiden keksimiseenkö ne sitten tarvitsevat kymmeniä kallispalkkaisia avustajia ja viestintätoimistoja?
Nokkelilla ja abstraktisilla sanonnoilla on nyt kysyntää. Kannattaa välttää konkreettisia ilmauksia, selkeitä lukuja ja käyttää passiivia. Ei sitten jää itse myöhemmin kiinni katteettomista lupauksistaan.
Päättäjät haluavat nyt tukea lapsiperheitä, koska moni päättäjä elää lapsiperheessä. Yllätys. Lisää sijoitusrahaa.