Odotatteko saavanne lahjoja kumppanilta?

Odottaisin jotain. Mutta epäilen etten tule saamaan koskaan. Itse ostin joululahjan ja välillä jotain mitä tuli vastaan, josta ajattelin hänelle olevan iloa tai hyötyä, kuten vaatteita.

Itse en ole saanut edes suklaalevyä, itselleen kyllä ostaa.

Tää on vähän kuin uusinta edellisestä kumppanista, joka joi matkalla anopin minulle synttärilahjaksi ostaman viinipullon, asia selvisi vasta myöhemmin. No ilmankos anoppi sitten alkoi inhota minua, olin niin kiittämätön, kun en lahjasta edes tiennyt.

Emme tietenkään, koska emme myöskään itse lahjo heitä!

Vierailija kirjoitti:

Emme tietenkään, koska emme myöskään itse lahjo heitä!

Ette tietenkään. Kuitenkin niitä kukkiakin tuntuu moni odottavan, minä en sellaisia, vaan jotain toivoisi joskus saavansa.

En oikeastaan, mutta aika usein ostaa minulle jotain pientä. Viime äitienpäivänä toi kaupasta suklaata, kortin sekä tuoksukynttilän, vaikka esikoisemme syntyy vasta joulukuussa. Se oli aika hassua, mutta herttaista.

Sitten minusta tuntuu pahalta, kun en ikinä oikein keksi, mitä hänelle hankkisin....

Synttäreillä ostetaan poikkeuksetta jotain, tai sitten toinen maksaa, kun mennään ulos syömään.

Mies: En.

Nainen: Kyllä.

Mitään yllätyksiä en odota, mutta odotan, että mies muistaa syntymäpäiväni. Lahjan ei tarvitse olla kallis, esim. suklaalevy tai kukka riittää. Joulusta olemme sopineet, että emme lahjo toisiamme. Ostamme joululahjoja vain yhteisille lapsillemme. Hääpäivänä emme lahjo toisiamme.

Odotan.

Ostan itsekin mielelläni lahjoja (ja panostan niihin sekä vaivaa että rahaa). Yksi pitkä suhde lahjoja ostamattoman ja arvostamattoman kanssa riitti. Muutaman kerran vuodessa sai itkeskellä mielipahaa kun toinen ei muistanut merkkipäiviä mitenkään tai sitten kun suoraan sanoin toivovani muistamista, osti tahallaan todella huonoja lahjoja. Kumppanin ilahduttaminen lahjalla oli hänelle kuin olisi joutunut sielunsa myymään.

Etsin sitten enemmän kaltaseni kumppanin, jolle olen alusta asti tehnyt selväksi että haluan sekä antaa että vastaanottaa lahjoja. Lahjan ei tarvitse olla kallis jos siinä on henkilökohtaisuutta, ajatusta ja todellista ilahduttamisenhalua. Mutta haluan myös tuntea että olen toiselle MYÖS rahallisen panostuksen arvoinen. Ja alleviivaan että tämä toimii molempiin suuntiin.

Odotan saavani synttäri- ja joululahjan ja tuliaisia matkoilta

En. Tiesin jo alusta asti, ettei ole lahjoja ostavaa tyyppiä. (Mä saan siis nykyään ideoida mm. myös hänen perheelle menevät joululahjat ym.)

Siis hän tuo kyllä kauppareissuilta ylläreinä mun lemppareita. Esim. jääteetä, suosikki mehujäätä, jotain kivaa pientä suolaista, mistä tykkään yms. Mut ei se oikein muuta ostele. Muutaman kerran kukkia tuonut.:) Ja joskus kun ollaan yhdessä kaupassa, hän saattaa pysäyttää mut kukkahyllyllä, virnistää ja kysyä, tarvittaisko me kukkia.:D Tommosia pieniä arkiylläreitä harrastaa.

Itsekin hän on sanonut aina joulun tai synttäreiden tullen, että valitse jotain, hän maksaa.:D Kun ei hän osaisi oikein koruja tms. mulle ostaa, kun harvoin käytän ja vain kerran korulahjan olen pyytänytkään. Jouluisin mä keksin kyllä hänelle jotain, mutta ollaan kumpikin varmaan tyytyväisempiä siihen, että mä valitsen itselleni jotain (pelin, asusteen, kirjan) ja hän sit ostaa kuin et hän menis ostamaan jotain, mistä en sit oikein tykkäis.

PS. 6 vuotta yhdessä ja vieläkin vähän pallopää. Mut ainakin mun pallopää.:)

Synttäri ja joululahja riittää. Sain viime jouluna lahjaksi kylpylähoidon. Synttäreillä akvarellikyniä. Kunhan menee käyttöön niin saa antaa.

Miksi suostutte olemaan yhdessä ihmisen kanssa, joka ei koskaa muista teitä lahjoilla? Vaikka toinen olisi pienituloinenkin niin kyllä kivan lahjan voi hankkia edullisestikin  tai tehdä vaikka itse. Samaten jos ei halua materialahjoja niin aina voi kuitenkin ostaa jotain elämyslahjoja.

Odotan jonkinlaista muistamista syntymäpäivinä ja jouluna. Ei tarvitse olla mitään kallista tai ihmeellistä kunhan jotenkin on ajatellut minua ja haluaa ilahduttaa.

Se kai näissä lahjoissa on se pääajatus että haluaa saada toisen iloiseksi. Jos sellainen halu puuttuu niin voi miettiä että paljonko sitä rakkauttakaan enää on.

Eri asia tietysti jos toinen on selvästi sanonut että ei halua mitään lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suostutte olemaan yhdessä ihmisen kanssa, joka ei koskaa muista teitä lahjoilla? Vaikka toinen olisi pienituloinenkin niin kyllä kivan lahjan voi hankkia edullisestikin  tai tehdä vaikka itse. Samaten jos ei halua materialahjoja niin aina voi kuitenkin ostaa jotain elämyslahjoja.

Ei kaikki kaipaa lahjoja. Tietenkin tästä on hyvä puhua jo ekoilla treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Mies: En.

Nainen: Kyllä.

Miehen ei tarvitse odottaa, kun hän saa niitä ja varmasti pitää itsestäänselvyytenä.

En osannut odottaa, kun en ollut tottunut sellaisia saamaan, mutta puolisoltani saan usein. Kukkia, suklaata, keräilemiäni asioita ym. Minä taas muistan häntä harvemmin mutta kalliimmin.

Toivoisin saavani, tosin mies tuntuu olevan sitä tyyppiä joka ei yksinkertaisesti muista mitään päiviä. Ei juhli omia synttäreitäänkään ja juuri ja juuri tietää meidän tavanneen ensimmäistä kertaa loppukesästä mutta en löisi vetoa muistaako hän kuukauden oikein. Suhdetta kestänyt muutaman vuoden, joten en tiedä saanko tuota "opetettua" synttärilahjoihin tai muistamisiin. Itse tykkään ostaa synttärilahjan ja joululahjan, olisin myös valmis panostamaan jos tietäisin ettei mene yksipuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mies: En.

Nainen: Kyllä.

Mies ei kyllä yleensä odota saavansa naiskumppaniltaan huomioonoton osoituksia. Viisas nainen kyllä pitää huolen, että huolehtii parisuhteen jatkumisesta, ennenkuin kilpasisarensa ehtivät antaa huomioonottoja miehelle. Jollei nainen itse anna, niin kyllä joku muu antaa.

Mun ei tarvitse edes odottaa, sillä mun mies on aivan ihana, mitä tulee lahjoihin ja muistamiseen. Sain esimerkiksi nimipäivälahjaksi tosi kauniin kultaisen topaasisormuksen ja siihen sopivan rannekorun. Joulun aikaan hän hankkii mulle yleensä Diorin, YSL:n tai vastaavan adventtikalenterin. Hän muistaa mua usein myöskin kukilla ilman sen ihmeempää syytä:)

En odota kalliita lahjoja, mutta jotenkin tämän homman on oltava linjassa siihen, millaisia lahjoja ostaa sukulaisilleen ym. Tapailin yhdessä vaiheessa miestä, joka sanoi, ettei aio ostaa minulle yhtään mitään, koskaan. Kuitenkin esim sisarusten lapsien lahjoihin panosti. Ei tuo oikein hyvältä mun korviin kuulostanut ja tapailu loppuikin sitten.

Meille ei toisen ostamat lahjat kelpaa jotenka hankimme itse kaikki mitä tarvitsemme. On paljon helpompaa eikä tule turhuuksiin tuhlattua. Kerran tai pari kertaa kuukaudessa haetaan jotain noutoruokaa ja alkosta juomia, vuorollamme tarjoten, niiden kelvaten aina :D Eiköhän siinä ole ihan riittävästi ja kukin tyylillään.