Odotatteko saavanne lahjoja kumppanilta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi suostutte olemaan yhdessä ihmisen kanssa, joka ei koskaa muista teitä lahjoilla? Vaikka toinen olisi pienituloinenkin niin kyllä kivan lahjan voi hankkia edullisestikin  tai tehdä vaikka itse. Samaten jos ei halua materialahjoja niin aina voi kuitenkin ostaa jotain elämyslahjoja.

Koska en välitä siitä, että saanko lahjoja. Muut asiat on minulle paljon tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies: En.

Nainen: Kyllä.

Mies ei kyllä yleensä odota saavansa naiskumppaniltaan huomioonoton osoituksia. Viisas nainen kyllä pitää huolen, että huolehtii parisuhteen jatkumisesta, ennenkuin kilpasisarensa ehtivät antaa huomioonottoja miehelle. Jollei nainen itse anna, niin kyllä joku muu antaa.

Kuvailit juuri normaalin parisuhteen. Kyseessä on suhde eikä peli. Ymmärtäisit jos olisit joskus ollu suhteessa.

Totta kai. Seurustelin nuorena sellaisen kanssa, joka ei huomioinut syntymäpäivääni mitenkään. Sai kyllä kuulla siitä ja jouluna hyvitti sitten asian yllättäen jouluna joululahjalla. Minä taas en ostanut hänelle joululahjaa, koska ehdin jo oppia, ettei ko. suhteessa osteta lahjoja.

Nykyisessä suhteessa kaikki toimii normaalisti. Huomoidaan merkkipäivinä ja randomisti puolin ja toisin.

No jos nyt edes muistaisi syntymäpäivän niin siinä olisi jo paljon parannusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitään yllätyksiä en odota, mutta odotan, että mies muistaa syntymäpäiväni. Lahjan ei tarvitse olla kallis, esim. suklaalevy tai kukka riittää. Joulusta olemme sopineet, että emme lahjo toisiamme. Ostamme joululahjoja vain yhteisille lapsillemme. Hääpäivänä emme lahjo toisiamme.

Sepä se. Itse olisin toivonut jotain muistamista joskus, vaikka se suklaalevy tai nakkipaketti yllättäen, "kun sää niin tykkäät nakeista". Colapullo, tai jotain. itse ostin joululahjaksi paistinpannun, jos olisi edes sen suklaan pistänyt pakettiin. Olen ostanut housut, jotka haukkui, ettei kehtaa pitää. Olen tilannut herkkuja kaapit täyteen, ja antanut kaikenlaisia asusteita.

Ja itse en ole saanut mitään, epäilen etten synttäreinäkään.

Naiset sietävät ihan liian paljon miehiltä rimanalitusta.

Kestävässä suhteessa toista halutaan ilahduttaa ja toiselle tärkeät asiat muistetaan. Puolin ja toisin.

Jos suhteessa toiselle lahjat ja muistaminen on tärkeää ja toinen tietoisesti jättää tämän huomioimatta, ei sellaisesta suhteessa ole mitään kiinnipitämistä. Sama asenne puskee läpi muissakin yhteyksissä ennemmin tai myöhemmin.

Itse panostan parisuhteeseen paljon. Siinä vaiheessa kun en saa takaisin samaa panostusta, on se merkki alkaa tekemään henkisesti eroa. Ennakkovaroituksia en jakele, koska kuka tahansa pystyy vähän tsemppaamaan seuraavana merkkipäivänä, mutta jo sen jälkeen taso palautuu taas sille mikä toiselle on luontevaa ja minulle epätyydyttävää. Enkä harrasta tyytymistä.

Eivät ole meille hirmuisen tärkeitä, arjen teot ovat tärkeämpiä, mutta kyllä aina synttäri ja joululahjat tulee molemmin puolin.

En koska hän kuoli 1v.5kk sitten.

Minä ostan miehelle usein jotain pientä mutta mies ei osta minulle koska olen kieltänyt, kun ne hänen ostamat lahjat on niin älyttömiä, täysin tarpeettomia, aina jotain ihme vempaimia mitä hän itse haluaa käyttää, esim viimeisin " lahja" oli drone!

En kaipaa lahjoja tai muistamisia, osaan mennä itsekin kauppaan hankkimaan kaiken tarpeellisen, oli se sitten raivaussaha tai suklaalevy. Osasin sano tämän kumppanille jo ensimmäisillä treffeillä ja hän on kunnioittanut toivettani.

Ihme lahjojen vinkujia. Joka käänteessä pitäs tulla joku lahja.

Vierailija kirjoitti:

Naiset sietävät ihan liian paljon miehiltä rimanalitusta.

Kestävässä suhteessa toista halutaan ilahduttaa ja toiselle tärkeät asiat muistetaan. Puolin ja toisin.

Jos suhteessa toiselle lahjat ja muistaminen on tärkeää ja toinen tietoisesti jättää tämän huomioimatta, ei sellaisesta suhteessa ole mitään kiinnipitämistä. Sama asenne puskee läpi muissakin yhteyksissä ennemmin tai myöhemmin.

Itse panostan parisuhteeseen paljon. Siinä vaiheessa kun en saa takaisin samaa panostusta, on se merkki alkaa tekemään henkisesti eroa. Ennakkovaroituksia en jakele, koska kuka tahansa pystyy vähän tsemppaamaan seuraavana merkkipäivänä, mutta jo sen jälkeen taso palautuu taas sille mikä toiselle on luontevaa ja minulle epätyydyttävää. Enkä harrasta tyytymistä.

Siksi olen kertonut puolisolle hyvin selkeästi, että minulle pitää antaa joka kuukausi 1000 e, koska koen suhteen muuten epätyydyttävänä. Lisäksi miehen tulee maksaa kaikki perheen kulut, vaatimus minunkin osallistumisestani on sama asia kuin että mies ei enää rakasta.

Taas on naislapset itkemässä

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että syntymäpäivänä jotenkin muistaminen/huomioiminen on yhtä kuin riittävän kallis lahja. Kunhan on jotain materiaa. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Odotan saavani synttäri- ja joululahjan ja tuliaisia matkoilta

Samoin minä. Lahjaksi riittää kukkakimppu tai lempisuklaalevy. Kovasti vain täytyy pitää ääntä aina kun synttäri on lähestymässä, jotta mies muistaa asian.

Nykyisin mies ei enää käy matkoilla, mutta hänen aiemmassa työpaikassaan tehtiin aina joskus laivareissuja. Joka ikinen kerta pyysin tuliaisiksi laivan kaupasta Daimeja, ja joka ikinen kerta mies toi Dumleja (joita en voi sietää). 

Me olemme sopineet että mitään lahjoja ei ostella.

Hyvin on toiminut eikä harmita yhtään!

Oi saanhan lahjan, lakupatukan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suostutte olemaan yhdessä ihmisen kanssa, joka ei koskaa muista teitä lahjoilla? Vaikka toinen olisi pienituloinenkin niin kyllä kivan lahjan voi hankkia edullisestikin  tai tehdä vaikka itse. Samaten jos ei halua materialahjoja niin aina voi kuitenkin ostaa jotain elämyslahjoja.

Kirjoitinkin jo tonne, että en odota, vaan saan esim. jouluisin ja synttäreinä kertoa toiveeni ja mies sitten ostaa sen.

Ja siksi "suostun" (onpa typerä sana) olemaan hänen kanssaan, että rakastan häntä juuri tuollaisena, enkä ole hänen kanssaan lahjojen takia.:D Itse asiassa suurin lahja, mitä hän mulle nykyään antaa, on aikansa. Hän on meistä tällä hetkellä ainoa joka käy töissä ja tiedän, että hän on väsynyt hälyisän päivän jälkeen (mies on iltapäiväkerhon ohjaaja ja päivät on meluisia). Mutta silti... Silti hän jaksaa minua ja puheripuliani, kun olen istunut päivän yksin kotona ja haluan vaan olla lähellä ja jutella.

Niin ja tosiaan, mulle aika iso juttu on se, että kun mies käy kaupassa ja tullessaan pyytää mua purkaan ostokset, että siinä heti päälimmäisenä saattaa olla mun lemppari mehujää, jota en ollut edes kirjoittanut listaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas on naislapset itkemässä[/quote

Yhyy, onhan se ihan liian vaikeaa ostaa suklaalevy, kun nainen ostaa sulle housut tai paistinpannun kuluneen tilalle. Oi mikä uhraus.