Miksei jotkut hyväksy adoptiota?
Miksi joidenkin on niin vaikeaa ymmärtää, että adoptiossa lapsi otetaan omaksi lapseksi?
Usein varsinkin niiden biologisten sukulaisten, jotka ei ole koskaan oikeastaan edes olleet lapsen elämässä, on tosi vaikeaa käsittää sitä, että lapsi ei olekaan enää juridisesti sukua, sosiaalisesti ei ole koskaan ollutkaan.
Kommentit (112)
Adoptio on sellainen asia että sen takia joutuu luopumaan paljosta, siinä on kysymys elävästä ihmisestä, jonkun omasta lapsesta, kun adoptio toteutuu lapsi ei enää ole laillisesti sinun, et voi pitää häneen yhteyttä silloin kun haluat, hän on sen jälkeen osa jotain toista perhettä, ei omaasi. Näissä tapauksissa vanhempien pitäisi saada päättää asiasta, joskus näihin voidaan jopa "pakottaa", kun lapsi on ollut sijoitettuna hyvin kauan, niin voidaan sanoa että adoptio on lapsen etu, mutta onko se todella sitä? Sijoitus kuitenkin tarjoaa biologiselle vanhemmalle enemmän oikeuksia lapseensa.
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on sellainen asia että sen takia joutuu luopumaan paljosta, siinä on kysymys elävästä ihmisestä, jonkun omasta lapsesta, kun adoptio toteutuu lapsi ei enää ole laillisesti sinun, et voi pitää häneen yhteyttä silloin kun haluat, hän on sen jälkeen osa jotain toista perhettä, ei omaasi. Näissä tapauksissa vanhempien pitäisi saada päättää asiasta, joskus näihin voidaan jopa "pakottaa", kun lapsi on ollut sijoitettuna hyvin kauan, niin voidaan sanoa että adoptio on lapsen etu, mutta onko se todella sitä? Sijoitus kuitenkin tarjoaa biologiselle vanhemmalle enemmän oikeuksia lapseensa.
Höh. Suomessahan juuri biovanhemmilla on vain oikeuksia oikeuksien perään, eikä sijaisperhe yleensä voi adoptoida lasta varsinkaan jos biovanhemmat heittäytyy vastustamaan kaikkea, vaikka lapsi olisi asunut lähes koko elämänsä samassa sijaisperheessä elämän ekoja biovanhemmilla viettyjä kuukausia sekä lyhyttä sijoituksen arviointijaksoa mm. lastenkodissa lukuun ottamatta.
Näin siis, vaikka adoptio todellakin olisi sen lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on sellainen asia että sen takia joutuu luopumaan paljosta, siinä on kysymys elävästä ihmisestä, jonkun omasta lapsesta, kun adoptio toteutuu lapsi ei enää ole laillisesti sinun, et voi pitää häneen yhteyttä silloin kun haluat, hän on sen jälkeen osa jotain toista perhettä, ei omaasi. Näissä tapauksissa vanhempien pitäisi saada päättää asiasta, joskus näihin voidaan jopa "pakottaa", kun lapsi on ollut sijoitettuna hyvin kauan, niin voidaan sanoa että adoptio on lapsen etu, mutta onko se todella sitä? Sijoitus kuitenkin tarjoaa biologiselle vanhemmalle enemmän oikeuksia lapseensa.
Ei sijoitettua lasta kuten ei ketään muutakaan lasta voida adoptoida ilman vanhemman suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on sellainen asia että sen takia joutuu luopumaan paljosta, siinä on kysymys elävästä ihmisestä, jonkun omasta lapsesta, kun adoptio toteutuu lapsi ei enää ole laillisesti sinun, et voi pitää häneen yhteyttä silloin kun haluat, hän on sen jälkeen osa jotain toista perhettä, ei omaasi. Näissä tapauksissa vanhempien pitäisi saada päättää asiasta, joskus näihin voidaan jopa "pakottaa", kun lapsi on ollut sijoitettuna hyvin kauan, niin voidaan sanoa että adoptio on lapsen etu, mutta onko se todella sitä? Sijoitus kuitenkin tarjoaa biologiselle vanhemmalle enemmän oikeuksia lapseensa.
Ei sijoitettua lasta kuten ei ketään muutakaan lasta voida adoptoida ilman vanhemman suostumusta.
Kyllä vaan voidaan
https://www.minilex.fi/a/milloin-vaaditaan-lapsen-ja-vanhemman-suostumu…
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Lapsi hämmentyy ja sairastuu tästä. Vasta yli 16-vuotiaalle kerrotaan ellei hän ole selkeästi esim. eri värinen kuin adoptiovanhemmat. Ja miksi lapsi olisi edes alunperinkään huostaanotettu ja sijoitettu toiseen perheeseen, jos sukulaiset olisivat kunnollista väkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Lapsi hämmentyy ja sairastuu tästä. Vasta yli 16-vuotiaalle kerrotaan ellei hän ole selkeästi esim. eri värinen kuin adoptiovanhemmat. Ja miksi lapsi olisi edes alunperinkään huostaanotettu ja sijoitettu toiseen perheeseen, jos sukulaiset olisivat kunnollista väkeä?
No eihän kaikkia ole väkisin otettu huostaan, vaan heidät on annettu adoptioon, koska äiti on ollut liian nuori tms. Lapsi voi päätyä adoptioon myös vanhemman kuoleman takia. Sukulaiset voivat olla ihan normaaleja, vaikka eivät olisi voineet tai halunneet itse adoptoida ja lapsi voisi pitää normaalisti yhteyttä serkuihin jne.
Ja tuosta lapselle valehtelusta olen jyrkästi eri mieltä ja niin ovat alan ammattilaisetkin. Lapselle kerrotaan aina ikätasoisesti totuus. Kun adoptoitu kysyy, että miten hän on saanut alkunsa, ei hänelle todellakaan saa valehdella, että adoptioäidin masusta tulit.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Totta kai se tiedonhalu ja -tarve on yksillöllistä. Joku tekee kaikkensa saadakseen selville kaikki biologiset sukulaisensa, toiselle riittää tieto mistä maasta on kotoisin ja missä oloissa syntynyt sekä mitä kautta päätynyt adoptioon.
Yksi sisarukseni on adoptoitu. Hänen kohdallaan tosin tilanne on melko erilainen, koska hän on elänyt ensimmäiset vuotensa biologisten vanhempiensa kanssa, jotka kuitenkin molemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Hänellä on jotain muistoja noilta ajoilta, mutta enimmäkseen muistot on meiltä. Hän on siis myös tiennyt biologisesta suvustaan varmasti enemmän kuin moni muu adoptoitu.
En kuitenkaan sanoisi, että veri on vettä sakeampaa. Mikä on jo itsessään hassu sanonta, koska se on tunnettu väärä suomennos englanninkielisestä sanonnasta, joka itseasiassa tarkoittaa täysin päinvastaista. Sisarukseni ei ole koskaan ollut erityisen innokas pitämään yhteyttä biologiseen sukuunsa, vaikka mahdollisuudet on kyllä olleet. Tosin hänen biologiset vanhempansakaan eivät olleet kovin paljoa tekemisissä näiden sukulaistensa kanssa, joten ehkä siksi. Muutenkin sanoisin, että näillä biologisilla sukulaisilla on oma käsityksensä asioista ja tapahtumista.
Sisarukseni kokee kuitenkin olevansa ihan samanlailla vanhempien lapsi kuin me muutkit. Minusta aika luonnollista, koska hän on kuitenkin melkein koko elämänsä elänyt tässä perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Oikea versio tuosta on "sopimuksen veri on kohdun vettä sakeampaa".
Ei asioita tietenkään pidä erityisesti salailla, mutta kannattaa muistaa, että se adoptioperhe on lapsen perhe. Adoption idea on lapsen ottaminen osaksi sitä omaa perhettä, ei adoptio ole mikään lapsenhoitopaikka, missä lapsi vain hoidossa biologisilta sukulaisilta. Nykyään adoptoidulla ja biologisella lapsella on myös juridisesti täysin sama asema.
Mitä tuota miettimään...ellei ole omakohtainen asia.
Ihmiset yleensäkin työntää nenänsä sellaisiin asioihin, mitkä ei liity mitenkään heihin.
Pyöritellään ja pähkäillään muiden elämää.
Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.
Katsoneet liikaa amerikkalaisia roskasarjoja?
Minä en ikimaailmassa ottaisi vierasta käenpoikaa elätikseni. Siksi kierrän myös yh-äidit kaukaa. Phyi...
Olen itse adoptoitu, joten kuulostaa aika tutulta kaikki nämä täällä kerrotut jutut. Isäni adoptoi minut kun olin 9-vuotias. Biologinen isäni ei ole koskaan varsinaisesti ollut elämässäni. Näin häntä todella harvoin hänen ongelmiensa vuoksi ja hän kuoli kun olin 7-vuotias. Biologisia sukulaisia tiedän, mutta en tunne. Olen nähnyt heitä ollessani vauva tai taapero, joten en muista tätä. Isäni sen sijana on ollut elämässäni aina mitä minä muistan, siitä alkaen kun olin alle 2-vuotias.
Kun koulussa puhuttiin adoptiosta jossain asiayhteydessä, niin jopa opettaja puhui biologisesta isästä käyttäen ilmaisua oikea isä. Adoptoinutta vanhempaa hän kutsui käsitteellä adoptioäiti ja adoptioisä. Minusta tämä tuntui todella typerältä. Minusta kukaan muu kuin asianosaiset itse ei voi määrittää näitä nimityksiä. Jossain vaiheessa kun nousi puheenaiheeksi että isäni adoptoi minut, veikkaan että se oli samoihin aikoihin kun adoptio tapahtui, niin opettaja oikein korosti, että mutta tietenkin sun oikea isä on edelleen sun oma biologinen isä. Typerää.
Adoptiot pitäisi kieltää. Se on semmoista perheen rikkomista kun sossu vie lapset ja sijaisperheet omii ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.
Joo, "olivatko narkkareita vai rehellisiä rikollisia...?"
Oikeasti: siihen, että lapsi päätyy (=pääsee) adoptioon, on hyvä syy. Minut adoptoitiin sijaisvanhempien perheeseen kouluikäisenä. Olin asunut heidän luonaan vauvasta lähtien.
Tunsin silti molemmat biologiset vanhempani. Puistattaa ajatuskin, että jompi kumpi heistä olisi ollut huoltajani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.
Joo, "olivatko narkkareita vai rehellisiä rikollisia...?"
Oikeasti: siihen, että lapsi päätyy (=pääsee) adoptioon, on hyvä syy. Minut adoptoitiin sijaisvanhempien perheeseen kouluikäisenä. Olin asunut heidän luonaan vauvasta lähtien.
Tunsin silti molemmat biologiset vanhempani. Puistattaa ajatuskin, että jompi kumpi heistä olisi ollut huoltajani.
Luultavasti jompikumpi tai kumpikin oli huoltajasi adoptioon asti. Sen jälkeen adoptiovanhemmista tuli huoltajiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.
Totta kai se tiedonhalu ja -tarve on yksillöllistä. Joku tekee kaikkensa saadakseen selville kaikki biologiset sukulaisensa, toiselle riittää tieto mistä maasta on kotoisin ja missä oloissa syntynyt sekä mitä kautta päätynyt adoptioon.
Yksi sisarukseni on adoptoitu. Hänen kohdallaan tosin tilanne on melko erilainen, koska hän on elänyt ensimmäiset vuotensa biologisten vanhempiensa kanssa, jotka kuitenkin molemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Hänellä on jotain muistoja noilta ajoilta, mutta enimmäkseen muistot on meiltä. Hän on siis myös tiennyt biologisesta suvustaan varmasti enemmän kuin moni muu adoptoitu.
En kuitenkaan sanoisi, että veri on vettä sakeampaa. Mikä on jo itsessään hassu sanonta, koska se on tunnettu väärä suomennos englanninkielisestä sanonnasta, joka itseasiassa tarkoittaa täysin päinvastaista. Sisarukseni ei ole koskaan ollut erityisen innokas pitämään yhteyttä biologiseen sukuunsa, vaikka mahdollisuudet on kyllä olleet. Tosin hänen biologiset vanhempansakaan eivät olleet kovin paljoa tekemisissä näiden sukulaistensa kanssa, joten ehkä siksi. Muutenkin sanoisin, että näillä biologisilla sukulaisilla on oma käsityksensä asioista ja tapahtumista.
Sisarukseni kokee kuitenkin olevansa ihan samanlailla vanhempien lapsi kuin me muutkit. Minusta aika luonnollista, koska hän on kuitenkin melkein koko elämänsä elänyt tässä perheessä.
Blood is thicker than water ei todellakaan ole tunnettu väärä suomennos vaan ihan sanasta sanaan tarkka käännös. Eikä todellakaan tarkoita päinvastaista. Ethän oikeasti usko tuohon itse?
Adoptio on ihan epäluonnollinen asia