Kotona lapsiaan hoitavat isät kertovat: ei se lastenhoito olekaan niin vaikeaa

Ei kai kun tytär oli isän tyttö. Mun kanssa rettelöi ja hannasi vastaan joka asiassa ja isänsä kanssa oli kuin herran enkeli. Helppoa se kotielämä silloin on. No, lähdin meneen töihin asap. Kaikki oli tyytyväisiä.

Exäni oli kovin innokas jäämään hoitovapaalle, mutta se into loppui siihen kun tajusi etten minä olekaan samaan aikaan kotona hoitamassa lapsia kun hän lomailee vaan töissä tekemässä töitä.

Minun mies oli ja on edelleen sitä mieltä että lasten hoito kotona on ihan täyttä työtä. Ainakin pienten. Riippuu sit siitä omasta työstä onko se kevyempää vai raskaampaa, jotkut työt on varmaan rankempia kuin lasten hoito, jotkut taas kevyempiä. Ja tietysti siitä miten hyvin kestää pientä kaaosta ja kitinää, ja miten hyvä on multitaskaamaan.

Sehän riippuu lapsesta, lapsen iästä, onko useita lapsi yms. Luulisin, että pääasiassa normaalin lapsen kotona hoitaminenon raskasta vain ajoittain, vauva-aikana voi olla pitempiä raskaita jaksoja, jos lapsi ei nuku kuin pätkissä ja vaatii vähän väliä imetystä, varsinkin jos on pieniä sisaruksia, jotka myös vaatii huomiota. Mutta jos se olisi jatkuvasti raskaampaa kuin työelämä, eiköhän äitikin mielummin menisi töihin kuin olisi kotona lasten kanssa, ainakaan kovin pitkään. 

Hienoa. Nyt myös av-palstan isät pystyvät aktiivisesti kasvattamaan lapsensa kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jos lapsi on terve. Erityislapsen kanssa vähän eri asia....

Erityislapsen saa laitokseen.

Ei todellakaan saa. Esimerkiksi nepsydiagnoosilla on nykyään yli 20% lapsista eikä mikään budjetti riittäisi sellaisen lapsimäärän laitoshoitoon.

Nepsy diagnoosi on vain tekosyy huonoon kasvatukseen.

Suurin osa näistä on vaan kurittomia kakaroita joilla ainoa ongelma on vanhemmat tai yleensä vanhempi joka ei ole tehnyt työtään.

Mitäs teet, kun koulussa ja varhaiskasvatusyksikössä on jatkuva tarkkailu päällä ja jos paljastuu että olet kurittanut kakaraasi niin lasu tulee kuin manulle illallinen. Jos Suomessa vanhemmilla olisi valtaa lapsiinsa niin kuin läntisemmissä sivistysmaissa (esim. Ranska) on asian laita, niin ei olisi mitään tarvetta hakea diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se, jos sen tekee kunnolla. Harva mies viitsii.

Paremmin näyttävät hoitavan asiat kuin vaimonsa.

Niin missä tarkalleen ottaen olet nähnyt tämmöistä? Ja vielä niin montaa kertaa että voit tehdä tilastoja?

Samaa tässä ihmettelen. Kyllä mä enemmän tunnen isiä, jotka jättävät monet hommat silti äidille - sellaiset vaatehuoltoon liittyvät esim mitkä äiti omalla lastenhoitovuorollaan tekee siinä sivussa.

Meillä vauva nukkui 4 tuntia vuorokaudessa, mutta ei putkeen. Terveysvaivoja.

Toinen vauva nukkui hyvin, mutta oli 3 v myös hoidettavana.

Yksi hyvin olennainen pointti on se, saako nukkua yöllä. Jos herää tunnin välein kuukausitolkulla niin ei tule kyllä yhtään mistään mitään, pää on ihan sumua, yksinkertaisista asioista tulee vaikeita ja pinna on kireällä. Isät yleensä jää kotiin vasta siinä kohtaa kun lapsi jo nukkuu yöt, tai sitten äiti hoitaa yöheräilyt edelleen. Onhan se paljon helpompaa hoitaa kaikki hyvin nukutun yön jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Me vaihdettiin vaimon kanssa rooleja. Vaimo töissä ja minä kotona. Helppoa on ainakin tän lapsen kanssa.

Leikkii tossa ja itse kattelen telkkaria. Pesukone ja astianpesukone hoitaa työt. Ruuan teen vähän ennen kun vaimo tulee kotiin.

Tämä vahtiminen +2h kotitöitä vuorokaudessa on paljon helpompaa kum työni 8h + 2h matkat.

Ethän sinä tee kotona juuri mitään, jos hoidat vain ruuat, pyykit ja tiskit. Enkä usko hetkeäkään, että teet nuokin ihan yksin eikä vaimo tee niitä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jos lapsi on terve. Erityislapsen kanssa vähän eri asia....

Erityislapsen saa laitokseen.

Ei todellakaan saa. Esimerkiksi nepsydiagnoosilla on nykyään yli 20% lapsista eikä mikään budjetti riittäisi sellaisen lapsimäärän laitoshoitoon.

Nepsy diagnoosi on vain tekosyy huonoon kasvatukseen.

Suurin osa näistä on vaan kurittomia kakaroita joilla ainoa ongelma on vanhemmat tai yleensä vanhempi joka ei ole tehnyt työtään.

Mitäs teet, kun koulussa ja varhaiskasvatusyksikössä on jatkuva tarkkailu päällä ja jos paljastuu että olet kurittanut kakaraasi niin lasu tulee kuin manulle illallinen. Jos Suomessa vanhemmilla olisi valtaa lapsiinsa niin kuin läntisemmissä sivistysmaissa (esim. Ranska) on asian laita, niin ei olisi mitään tarvetta hakea diagnooseja.

Kyllä lapseen saa kuria muullakin tavalla kun hakkaamalla. Mistä tää käsitys juontaa juurensa että vaihtoehdot on vain fyysinen kuritus tai ei kuria ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vaihdettiin vaimon kanssa rooleja. Vaimo töissä ja minä kotona. Helppoa on ainakin tän lapsen kanssa.

Leikkii tossa ja itse kattelen telkkaria. Pesukone ja astianpesukone hoitaa työt. Ruuan teen vähän ennen kun vaimo tulee kotiin.

Tämä vahtiminen +2h kotitöitä vuorokaudessa on paljon helpompaa kum työni 8h + 2h matkat.

Ethän sinä tee kotona juuri mitään, jos hoidat vain ruuat, pyykit ja tiskit. Enkä usko hetkeäkään, että teet nuokin ihan yksin eikä vaimo tee niitä ikinä.

2h teen about päivässä kotitöitä. Pesukoneen ja apk.n kanssa menee n.30min, ruuan kanssa 30min ja 1h jää imurointiin tai muuhun siivoiluun, lakanoiden vaihtoon tms mitä ei tehdä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu lapsesta, lapsen iästä, onko useita lapsi yms. Luulisin, että pääasiassa normaalin lapsen kotona hoitaminenon raskasta vain ajoittain, vauva-aikana voi olla pitempiä raskaita jaksoja, jos lapsi ei nuku kuin pätkissä ja vaatii vähän väliä imetystä, varsinkin jos on pieniä sisaruksia, jotka myös vaatii huomiota. Mutta jos se olisi jatkuvasti raskaampaa kuin työelämä, eiköhän äitikin mielummin menisi töihin kuin olisi kotona lasten kanssa, ainakaan kovin pitkään. 

No kyllä minä ainakin menin mieluummin töihin kuin olin kotona, ja olisin mennyt jo paljon aiemmin jos lasten isä olisi suostunut jäämään hoitovapaalle. Lasten edun vuoksi sinnittelin kotona kunnes lapset oli n. 1,5v, ettei tarvitsisi ihan vauvaa laittaa päiväkotiin. Minä en vaan kertakaikkiaan ole semmoinen ihminen joka nauttii päivästä toiseen jatkuvista kotitöistä, hiekkalaatikolla istumisesta ja muumilaulujen lauleskelusta.

Vierailija kirjoitti:

On se, jos sen tekee kunnolla. Harva mies viitsii.

Duunikaveri (nainen) kaipaili takaisin töihin koska vauvan kanssa aika käy pitkäksi. Tämä siis häneltä kuultuna kun kävi näyttämässä vauvaa toimistolla.

Hän alkoikin tekemään kotoa vähän hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jos lapsi on terve. Erityislapsen kanssa vähän eri asia....

Erityislapsen saa laitokseen.

Ei todellakaan saa. Esimerkiksi nepsydiagnoosilla on nykyään yli 20% lapsista eikä mikään budjetti riittäisi sellaisen lapsimäärän laitoshoitoon.

Nepsy diagnoosi on vain tekosyy huonoon kasvatukseen.

Suurin osa näistä on vaan kurittomia kakaroita joilla ainoa ongelma on vanhemmat tai yleensä vanhempi joka ei ole tehnyt työtään.

Mitäs teet, kun koulussa ja varhaiskasvatusyksikössä on jatkuva tarkkailu päällä ja jos paljastuu että olet kurittanut kakaraasi niin lasu tulee kuin manulle illallinen. Jos Suomessa vanhemmilla olisi valtaa lapsiinsa niin kuin läntisemmissä sivistysmaissa (esim. Ranska) on asian laita, niin ei olisi mitään tarvetta hakea diagnooseja.

Kyllä lapseen saa kuria muullakin tavalla kun hakkaamalla. Mistä tää käsitys juontaa juurensa että vaihtoehdot on vain fyysinen kuritus tai ei kuria ollenkaan.

Lapsia on erilaisia. Jos sinun lapsesi tottelee sanoitusta niin hyvä niin, mutta kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja mitä luonteeseen tulee. Useimmissa maissa tämä on ymmärretty, mutta pohjoismaissa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vaihdettiin vaimon kanssa rooleja. Vaimo töissä ja minä kotona. Helppoa on ainakin tän lapsen kanssa.

Leikkii tossa ja itse kattelen telkkaria. Pesukone ja astianpesukone hoitaa työt. Ruuan teen vähän ennen kun vaimo tulee kotiin.

Tämä vahtiminen +2h kotitöitä vuorokaudessa on paljon helpompaa kum työni 8h + 2h matkat.

Ethän sinä tee kotona juuri mitään, jos hoidat vain ruuat, pyykit ja tiskit. Enkä usko hetkeäkään, että teet nuokin ihan yksin eikä vaimo tee niitä ikinä.

2h teen about päivässä kotitöitä. Pesukoneen ja apk.n kanssa menee n.30min, ruuan kanssa 30min ja 1h jää imurointiin tai muuhun siivoiluun, lakanoiden vaihtoon tms mitä ei tehdä joka päivä.

Ja kaikki tuo onnistuu lapsi käsivarrella? Oletan, että lapsi on alle puolivuotias. Vai onko hän kävelevä, jota pitää vahtia koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se, jos sen tekee kunnolla. Harva mies viitsii.

Duunikaveri (nainen) kaipaili takaisin töihin koska vauvan kanssa aika käy pitkäksi. Tämä siis häneltä kuultuna kun kävi näyttämässä vauvaa toimistolla.

Hän alkoikin tekemään kotoa vähän hommia.

Hänellä taisi olla hyvin tyytyväinen, terve ja hyvin nukkuva vauva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vaihdettiin vaimon kanssa rooleja. Vaimo töissä ja minä kotona. Helppoa on ainakin tän lapsen kanssa.

Leikkii tossa ja itse kattelen telkkaria. Pesukone ja astianpesukone hoitaa työt. Ruuan teen vähän ennen kun vaimo tulee kotiin.

Tämä vahtiminen +2h kotitöitä vuorokaudessa on paljon helpompaa kum työni 8h + 2h matkat.

Ethän sinä tee kotona juuri mitään, jos hoidat vain ruuat, pyykit ja tiskit. Enkä usko hetkeäkään, että teet nuokin ihan yksin eikä vaimo tee niitä ikinä.

2h teen about päivässä kotitöitä. Pesukoneen ja apk.n kanssa menee n.30min, ruuan kanssa 30min ja 1h jää imurointiin tai muuhun siivoiluun, lakanoiden vaihtoon tms mitä ei tehdä joka päivä.

Siis 30 min päivässä ruuan laittoon? Aamupala, lounas, välipala, illallinen yhteensä 30 minuutissa (vaimo varmaan osallistuu iltapalan tekoon). Aika haka olet kyllä täytyy sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me vaihdettiin vaimon kanssa rooleja. Vaimo töissä ja minä kotona. Helppoa on ainakin tän lapsen kanssa.

Leikkii tossa ja itse kattelen telkkaria. Pesukone ja astianpesukone hoitaa työt. Ruuan teen vähän ennen kun vaimo tulee kotiin.

Tämä vahtiminen +2h kotitöitä vuorokaudessa on paljon helpompaa kum työni 8h + 2h matkat.

Ethän sinä tee kotona juuri mitään, jos hoidat vain ruuat, pyykit ja tiskit. Enkä usko hetkeäkään, että teet nuokin ihan yksin eikä vaimo tee niitä ikinä.

2h teen about päivässä kotitöitä. Pesukoneen ja apk.n kanssa menee n.30min, ruuan kanssa 30min ja 1h jää imurointiin tai muuhun siivoiluun, lakanoiden vaihtoon tms mitä ei tehdä joka päivä.

Ja kaikki tuo onnistuu lapsi käsivarrella? Oletan, että lapsi on alle puolivuotias. Vai onko hän kävelevä, jota pitää vahtia koko ajan?

No joskus on päikkäreillä kun teen ja joskus leikkii kun teen. Ei asuta missään kartanossa jossa lapsi jää länsisiipeen kun minä menen itäsiipeen ripustamaan pyykkejä.

1.5v on muksulla ikää

Esikoisen kanssa oli raskasta olla kotiäiti. Jotenkin sitä suoritti ihan liikaa ja pyrki johonkin täydellisyyteen. Joten kun toinen lapsi syntyi alle 2 vuoden ikäerolla, olikin kotiäitinä paljon helpompaa. Ja muutamaa vuotta myöhemmän kuopuksen kanssa suorastaan lomaa.

Kaikkein raskainta oli kun kuopus oli vielä päiväkodissa ja isommat alakoulussa, silloin olisi pitänyt oikeasti olla kotona. Sitä tarvittavan tavaran määrää, jatkuvaa vaate- ja kenkäkaaosta, ruuanlaittoa, harrastuksiin kuskaamista, läksyissä auttamista, erilaiset kolmikantakeskustelut, vanhempainillat, kaverisynttäreillä käymistä jne. Ei se kotona oleminen ole raskasta vaan se kaikki mikä tulee siitä kun ei enää olla kotona.

Ja kyllä, olin kotiäitinä ensin 4 vuotta ja sitten lisää 2 vuotta. Suht tasaisesti jaettiin lapsiin liittyvät asiat kun palasin töihin, mutta silti tuntui ettei kummallakaan meinannut aika riittää kaikkeen. Omat harrastukset jäivät ihan kokonaan. Ja lasten harrastuksistakin rajattiin tällaiset joukkuelajit, joissa olisi pitänyt kaikki viikonloput olla turnauksissa, pois ja vain yksi harrastus per lapsi.