Kuinka kiintyneita olette kotiinne? Eli kuinka kamalaa olisi jos joutuisitte muuttamaan kodistanne olettaen etta paasette siis

ulkopuolelle.

Koti on minulle ykkösasia heti oman terveyden ja mielenterveyden jälkeen. Tämä ei tarkoita, etten voisi muuttaa - olen vaihtanut paikkakuntaakin useita kertoja. Nykyisen kotini olen kuitenkin hankkinut sillä silmällä, että voisin asua siinä jopa loppuun asti.

Toiseksi viimeistä asuntoa rakastan vieläkin, se vain oli liian pieni.

Tämän on tarkoituskin olla väliaikainen asunto, josta sitten muutetaan siihen " oikeaan kotiin" muutaman vuoden päästä.

itse asuntoon en kiinny mutta siihen kaikkeen sen ympärillä... edellisessä paikassa oli kivaa se minkä eräs entinen myös jo pois muuttanut naapuri puki sanoiksi: " kun siellä meni pihalle oli edelleen kotona mutta kun nyt menee pihalle on poissa kotoa" . Kyse siis rivitaloyhtiöstä tai oikeastaa tiestä jolla oli useampi rivitaloyhtiö. Sitä yhteisöllisyyttä on hieman ikävä ja toivon että samantapainen " yhteisö" tulee myös myös tielle jonne rakennamme.

En ole lapsuudenkotini jälkeen koskaan ollut erityisen kiintynyt mihinkään kotiini. Ei ole koskaan tuottanut pienentäkään ongelmaa vaihtaa maisemia.

parempi vaan kun tästä pääsis eroon

Haikealta tuntuisi jättää viihtyisäksi laitettu koti ja piha, johon omin käsin on istutettu kaikki kukat ja pensaat....(voi sitä työn määrää!) Meillä onkin kokonaisuudessaan oikea rauhan tyyssija:))



Haikeaa olisi muuttaa, mutta ei mahdotonta.

Ja varsinkin tähän nykyiseen, ajatus poismuutosta tuntuu pahalta, mutta suunta silti kohti sitä omaa uutta taloa eli tämäkin tullaan vielä myymään pois. Lapsuudenkotiini olen myös kiintynyt kovatsi ja vanhempieni muutto siitä pois tuntuu vieläkin pahalta.

väliaikaisasunnoksi, josta sitten lähivuosina muutetaan omakotitaloon.

Tai no poikamiestyttö-yksiössäni viihdyin myös, kun se oli ensimmäinen oma koti, mutta siellä en ehtinyt asua kovin kauaa.



Vähän aikaa sitten ajattelin vielä, että olisi todella vaikeaa muuttaa tästä, mutta nyt kun ollaan vakavissaan alettu harkita omakotitaloa, voisin taipua ja lähteä tästä.

(isompi, paremmassa kunnossa) samalla alueella, ja tottakai pystyn muuttamaan, ja muutetaan kun tarvitaan isompi perheen kasvettua. Mutta kirpaisee. Luulen että kaipailen tänne vielä monta kertaa.

Olemme tehneet kodista mieleisemme. Paljon on vielä tekemättäkin. En haluaisi aloittaa alusta, työn määrä ja toteutumattomat suunnitelmat harmittaisivat.

Olen kuitenkin koko ajan tarkoituksella yrittänyt olla liikaa kiintymättä sillä kyllähän tuollainen tilanne voi tulla vastaan...

tästä pois ikinä.



Ollaan asuttu tässä vasta pari vuotta, mutta yhä vielä talo jaksaa ihastuttaa. Myös piha, naapurit, koko alue on mieleinen. Siis kerta kaikkiaan toteutunut unelma. Tilaakin on tarpeeksi, joten toivottavasti vasta vanhainkotiin, mielellään ei sinnekään, tästä lähdetään.