Olen aina ihmetellyt miksi minusta ei pidetä, mutta olen alkanut tajuamaan, että sanon vahingossa asioita, jotka voi tulkita ilkeäksi vaikka en olisi tarkoittanut

Vierailija kirjoitti:

Minut käsitetään aina jotenkin väärin. Ihan sama mitä sanon, tai sanonko yleensä mitään.

Töissä olen hyvin yhteistyökykyinen, mutta jos vaikka ehdotan, että mietittäiskö yhdessä tulevaa projektia, jos teille kaikille sopii, saan kuulla jostain, kuinka "se alkoi pomottaa".

Jos olen hiljaa ja odotan ehdotuksia, olen "saamaton ja aloitekyvytön". En siis esimiehen mielestä.

On tilanteita jossa ollaan kimpassa ja joku laukaisee jonkun olevinaan vitsin, jolle kaikki nauravat. Jos minä sanon jotain, ihan neutraalia, koska en ole mikään vitsailija, ovat kaikki hiljaa.

Olen kokeillut näitä samoja muiden sanomia sutkauksia eri porukoissa, ja sama juttu, kaikki katsovat kummastuneina, mutta muiden sanomina ne ovatkin jo kuin huippukoomikon suusta.

Ihan vain siis testannut olen, että mitä teen väärin. 

Olen luonnollinen, ystävällinen, joustava ja ihan tavallinen, en ynseä, en tuppaa muiden asioihin pistämään nenääni, en ikinä solvaa ketään, en tosin nuoleskelekaan, koska sellaista yleensä kiusataan jne. Eli kaukana jostain "hankalasta tyypistä", mutta silti kohdellaan kuin jotain ääliötä.

Ns. hauskat sutkaukset ovat usein sidonnaisia siihen hetkeen, ja joskus myös sellaisia, että niiden toimivuus riippuu sanojasta. Sellaisten vitsien kopioiminen on haasteellista, eikä mielestäni edes kannattavaa. Jos joku esimerkiksi tunnetaan pohjimmiltaan hyväntahtoisena vaikka tykkääkin piikitellä, hänen suustaan joku sellainen juttu voi olla hauska mikä toisenlaisen ihmisen sanomana otetaan tahdittomana ja loukkaavana. Samalla tavalla jos tiedän jonkun kiroilevan usein en ole siitä millänikään, mutta kiroilemattoman kohdalla alan yllättävästä voimasanasta miettiä onko jotain pahemmin pielessä. Nämä näin esimerkkeinä. Kaikissa porukoissa ei myöskään voi käyttää samoja hauskoja heittoja. Pitää osata lukea tilannetta ja ihmisiä.

Itse keskittyisin olemaan oma itseni, enkä yrittäisi saada suosiota muita kopioimalla. Sellainen menee aina tavalla tai toisella pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lisäksi mulla on elintaso, jota muilla ei välttämättä ole ja juttuni ymmärretään rehvasteluksi, vaikka sellaiseksi ne ei ole tarkoitettu. Yritän pysyä mahdollisimman paljon huoneessani tapaamatta muita.

Mikä tämä huoneessa pysymisen juttu on?

Eikö yleensä kotona voi liikkua vapaasti.

Varmaan se asuu jossain opiskelija-asuntolassa missä muut pitää sitä elitistinä, kun huoneessa on oma kahvinkeitin.

Kun lopetin mollaajien miellyttämisen, niin johan ei tykätä enää.

Oon huomannut, että heidän mielestä ei saa muuttua omien rajojen vetäjäksi.

Se on ollut kova pala monille. On mennyt jopa uhkailuun ja selvä pettymys siitä, etten ole se tallattava enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut käsitetään aina jotenkin väärin. Ihan sama mitä sanon, tai sanonko yleensä mitään.

Töissä olen hyvin yhteistyökykyinen, mutta jos vaikka ehdotan, että mietittäiskö yhdessä tulevaa projektia, jos teille kaikille sopii, saan kuulla jostain, kuinka "se alkoi pomottaa".

Jos olen hiljaa ja odotan ehdotuksia, olen "saamaton ja aloitekyvytön". En siis esimiehen mielestä.

On tilanteita jossa ollaan kimpassa ja joku laukaisee jonkun olevinaan vitsin, jolle kaikki nauravat. Jos minä sanon jotain, ihan neutraalia, koska en ole mikään vitsailija, ovat kaikki hiljaa.

Olen kokeillut näitä samoja muiden sanomia sutkauksia eri porukoissa, ja sama juttu, kaikki katsovat kummastuneina, mutta muiden sanomina ne ovatkin jo kuin huippukoomikon suusta.

Ihan vain siis testannut olen, että mitä teen väärin. 

Olen luonnollinen, ystävällinen, joustava ja ihan tavallinen, en ynseä, en tuppaa muiden asioihin pistämään nenääni, en ikinä solvaa ketään, en tosin nuoleskelekaan, koska sellaista yleensä kiusataan jne. Eli kaukana jostain "hankalasta tyypistä", mutta silti kohdellaan kuin jotain ääliötä.

Ns. hauskat sutkaukset ovat usein sidonnaisia siihen hetkeen, ja joskus myös sellaisia, että niiden toimivuus riippuu sanojasta. Sellaisten vitsien kopioiminen on haasteellista, eikä mielestäni edes kannattavaa. Jos joku esimerkiksi tunnetaan pohjimmiltaan hyväntahtoisena vaikka tykkääkin piikitellä, hänen suustaan joku sellainen juttu voi olla hauska mikä toisenlaisen ihmisen sanomana otetaan tahdittomana ja loukkaavana. Samalla tavalla jos tiedän jonkun kiroilevan usein en ole siitä millänikään, mutta kiroilemattoman kohdalla alan yllättävästä voimasanasta miettiä onko jotain pahemmin pielessä. Nämä näin esimerkkeinä. Kaikissa porukoissa ei myöskään voi käyttää samoja hauskoja heittoja. Pitää osata lukea tilannetta ja ihmisiä.

Itse keskittyisin olemaan oma itseni, enkä yrittäisi saada suosiota muita kopioimalla. Sellainen menee aina tavalla tai toisella pieleen.

Täysin samaa mieltä :) Olen kuitenkin aika tilannetajuinen, ja en lauo mitä tahansa "vitsiä", enkä todellakaan väärissä paikoissa. Tilaisuuden tullen vain käyttänyt joitain samanlaisia sanomisia, kun on juuri sellainen samankaltainen tilanne tullut vastaan eri ihmisporukoissa. Valinnut niin yksinkertaiset esimerkit, ettei niihin jäisi mitään tulkinnallista väljyyttä, vaan ovat olleet omaan suuhunikin sopivat. 

Olen aina oma itseni, mulla on vahva, mutta ei mikään päälle käyvä persoona. Omat mielipiteet, mutta otan hyvin huomioon muiden vastaavat ja keskustelen ja annan aikaani. Yhteistyökykyinen. Olen oikealla tavalla itsevarma, mutta en todellakaan ylivarma itsestäni. Osaan kuunnella, mikä on joillekin todella vaikeaa. Kaipa olen sitten jotenkin ärsyttävä.

Yksi entinen ystäväni sanoi kerran, että "sinusta ei koskaan pääse sanomaan mitään ilkeää tai negatiivista, ja se jos mikä ärsyttää ihmisiä". Oiskohan se sitten näin? Pitääkö alkaa hankalaksi, vai mitä ;D No mitäpä noita miettimään, täytynee vain edelleen tehdä oma osuutensa, ja olla viemättä painolastia kotiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla jotain esimerkkiä noista kommenteista.

En meinannut tunnistaa sua, kun sulla oli hiukset auki. Katsoin vaan, että mitä ihmettä sulla on päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut käsitetään aina jotenkin väärin. Ihan sama mitä sanon, tai sanonko yleensä mitään.

Töissä olen hyvin yhteistyökykyinen, mutta jos vaikka ehdotan, että mietittäiskö yhdessä tulevaa projektia, jos teille kaikille sopii, saan kuulla jostain, kuinka "se alkoi pomottaa".

Jos olen hiljaa ja odotan ehdotuksia, olen "saamaton ja aloitekyvytön". En siis esimiehen mielestä.

On tilanteita jossa ollaan kimpassa ja joku laukaisee jonkun olevinaan vitsin, jolle kaikki nauravat. Jos minä sanon jotain, ihan neutraalia, koska en ole mikään vitsailija, ovat kaikki hiljaa.

Olen kokeillut näitä samoja muiden sanomia sutkauksia eri porukoissa, ja sama juttu, kaikki katsovat kummastuneina, mutta muiden sanomina ne ovatkin jo kuin huippukoomikon suusta.

Ihan vain siis testannut olen, että mitä teen väärin. 

Olen luonnollinen, ystävällinen, joustava ja ihan tavallinen, en ynseä, en tuppaa muiden asioihin pistämään nenääni, en ikinä solvaa ketään, en tosin nuoleskelekaan, koska sellaista yleensä kiusataan jne. Eli kaukana jostain "hankalasta tyypistä", mutta silti kohdellaan kuin jotain ääliötä.

Ns. hauskat sutkaukset ovat usein sidonnaisia siihen hetkeen, ja joskus myös sellaisia, että niiden toimivuus riippuu sanojasta. Sellaisten vitsien kopioiminen on haasteellista, eikä mielestäni edes kannattavaa. Jos joku esimerkiksi tunnetaan pohjimmiltaan hyväntahtoisena vaikka tykkääkin piikitellä, hänen suustaan joku sellainen juttu voi olla hauska mikä toisenlaisen ihmisen sanomana otetaan tahdittomana ja loukkaavana. Samalla tavalla jos tiedän jonkun kiroilevan usein en ole siitä millänikään, mutta kiroilemattoman kohdalla alan yllättävästä voimasanasta miettiä onko jotain pahemmin pielessä. Nämä näin esimerkkeinä. Kaikissa porukoissa ei myöskään voi käyttää samoja hauskoja heittoja. Pitää osata lukea tilannetta ja ihmisiä.

Itse keskittyisin olemaan oma itseni, enkä yrittäisi saada suosiota muita kopioimalla. Sellainen menee aina tavalla tai toisella pieleen.

Täysin samaa mieltä :) Olen kuitenkin aika tilannetajuinen, ja en lauo mitä tahansa "vitsiä", enkä todellakaan väärissä paikoissa. Tilaisuuden tullen vain käyttänyt joitain samanlaisia sanomisia, kun on juuri sellainen samankaltainen tilanne tullut vastaan eri ihmisporukoissa. Valinnut niin yksinkertaiset esimerkit, ettei niihin jäisi mitään tulkinnallista väljyyttä, vaan ovat olleet omaan suuhunikin sopivat. 

Olen aina oma itseni, mulla on vahva, mutta ei mikään päälle käyvä persoona. Omat mielipiteet, mutta otan hyvin huomioon muiden vastaavat ja keskustelen ja annan aikaani. Yhteistyökykyinen. Olen oikealla tavalla itsevarma, mutta en todellakaan ylivarma itsestäni. Osaan kuunnella, mikä on joillekin todella vaikeaa. Kaipa olen sitten jotenkin ärsyttävä.

Yksi entinen ystäväni sanoi kerran, että "sinusta ei koskaan pääse sanomaan mitään ilkeää tai negatiivista, ja se jos mikä ärsyttää ihmisiä". Oiskohan se sitten näin? Pitääkö alkaa hankalaksi, vai mitä ;D No mitäpä noita miettimään, täytynee vain edelleen tehdä oma osuutensa, ja olla viemättä painolastia kotiin mukaan.

Mulla ehkä saman tyyppistä. Mutta mun vitsit voi olla "kuivia" letkautuksia. Joskus ne tajutaan, riippuu kuulijoista, usein toiset tajuaa, toiset ei.

Tuttua pohdintaa, kun on ystävällinen kaikille, sopeutuva, melko itsevarma, että se tuntuu jotenkin olevan vaikea ymmärtää joillekin. Ärsyynnyn hyvin harvoin, koska otan asiat asioina, ehkä se on joillekin pelottavaa.

Olen kuitenkin herkkä aistimaan tunnelmia ja empaattinen ja on mahdollista, että koen tilanteet voimakkaampina kuin ne monen muun kokemana ovat. Luulen, että joiltain ne menee vaan ohi melkein huomaamatta. Jotkut tykkää nälviä muita. Ihan oikeasti tykkää ja poistuu sitten voittajana. Se ei ole ongelma vaan ajanvietettä joillekin.

Yritän sisäistää tuonkin. Toisesta korvasta ulos vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla jotain esimerkkiä noista kommenteista.

En meinannut tunnistaa sua, kun sulla oli hiukset auki. Katsoin vaan, että mitä ihmettä sulla on päässä.

Tuo nyt ei ole mielestäni mikään loukkaus, ehkä vähän ajattelemattomaan tapaan heitetty sutkautus, jonka voi ainakin ystävän suusta kuulla viattomana, miksei siis muutenkin.

Ap, vihataanko sinua myös sukusi ja perheesi taholta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut käsitetään aina jotenkin väärin. Ihan sama mitä sanon, tai sanonko yleensä mitään.

Töissä olen hyvin yhteistyökykyinen, mutta jos vaikka ehdotan, että mietittäiskö yhdessä tulevaa projektia, jos teille kaikille sopii, saan kuulla jostain, kuinka "se alkoi pomottaa".

Jos olen hiljaa ja odotan ehdotuksia, olen "saamaton ja aloitekyvytön". En siis esimiehen mielestä.

On tilanteita jossa ollaan kimpassa ja joku laukaisee jonkun olevinaan vitsin, jolle kaikki nauravat. Jos minä sanon jotain, ihan neutraalia, koska en ole mikään vitsailija, ovat kaikki hiljaa.

Olen kokeillut näitä samoja muiden sanomia sutkauksia eri porukoissa, ja sama juttu, kaikki katsovat kummastuneina, mutta muiden sanomina ne ovatkin jo kuin huippukoomikon suusta.

Ihan vain siis testannut olen, että mitä teen väärin. 

Olen luonnollinen, ystävällinen, joustava ja ihan tavallinen, en ynseä, en tuppaa muiden asioihin pistämään nenääni, en ikinä solvaa ketään, en tosin nuoleskelekaan, koska sellaista yleensä kiusataan jne. Eli kaukana jostain "hankalasta tyypistä", mutta silti kohdellaan kuin jotain ääliötä.

Ns. hauskat sutkaukset ovat usein sidonnaisia siihen hetkeen, ja joskus myös sellaisia, että niiden toimivuus riippuu sanojasta. Sellaisten vitsien kopioiminen on haasteellista, eikä mielestäni edes kannattavaa. Jos joku esimerkiksi tunnetaan pohjimmiltaan hyväntahtoisena vaikka tykkääkin piikitellä, hänen suustaan joku sellainen juttu voi olla hauska mikä toisenlaisen ihmisen sanomana otetaan tahdittomana ja loukkaavana. Samalla tavalla jos tiedän jonkun kiroilevan usein en ole siitä millänikään, mutta kiroilemattoman kohdalla alan yllättävästä voimasanasta miettiä onko jotain pahemmin pielessä. Nämä näin esimerkkeinä. Kaikissa porukoissa ei myöskään voi käyttää samoja hauskoja heittoja. Pitää osata lukea tilannetta ja ihmisiä.

Itse keskittyisin olemaan oma itseni, enkä yrittäisi saada suosiota muita kopioimalla. Sellainen menee aina tavalla tai toisella pieleen.

Täysin samaa mieltä :) Olen kuitenkin aika tilannetajuinen, ja en lauo mitä tahansa "vitsiä", enkä todellakaan väärissä paikoissa. Tilaisuuden tullen vain käyttänyt joitain samanlaisia sanomisia, kun on juuri sellainen samankaltainen tilanne tullut vastaan eri ihmisporukoissa. Valinnut niin yksinkertaiset esimerkit, ettei niihin jäisi mitään tulkinnallista väljyyttä, vaan ovat olleet omaan suuhunikin sopivat. 

Olen aina oma itseni, mulla on vahva, mutta ei mikään päälle käyvä persoona. Omat mielipiteet, mutta otan hyvin huomioon muiden vastaavat ja keskustelen ja annan aikaani. Yhteistyökykyinen. Olen oikealla tavalla itsevarma, mutta en todellakaan ylivarma itsestäni. Osaan kuunnella, mikä on joillekin todella vaikeaa. Kaipa olen sitten jotenkin ärsyttävä.

Yksi entinen ystäväni sanoi kerran, että "sinusta ei koskaan pääse sanomaan mitään ilkeää tai negatiivista, ja se jos mikä ärsyttää ihmisiä". Oiskohan se sitten näin? Pitääkö alkaa hankalaksi, vai mitä ;D No mitäpä noita miettimään, täytynee vain edelleen tehdä oma osuutensa, ja olla viemättä painolastia kotiin mukaan.

Mulla ehkä saman tyyppistä. Mutta mun vitsit voi olla "kuivia" letkautuksia. Joskus ne tajutaan, riippuu kuulijoista, usein toiset tajuaa, toiset ei.

Tuttua pohdintaa, kun on ystävällinen kaikille, sopeutuva, melko itsevarma, että se tuntuu jotenkin olevan vaikea ymmärtää joillekin. Ärsyynnyn hyvin harvoin, koska otan asiat asioina, ehkä se on joillekin pelottavaa.

Olen kuitenkin herkkä aistimaan tunnelmia ja empaattinen ja on mahdollista, että koen tilanteet voimakkaampina kuin ne monen muun kokemana ovat. Luulen, että joiltain ne menee vaan ohi melkein huomaamatta. Jotkut tykkää nälviä muita. Ihan oikeasti tykkää ja poistuu sitten voittajana. Se ei ole ongelma vaan ajanvietettä joillekin.

Yritän sisäistää tuonkin. Toisesta korvasta ulos vaan.

Samaistun täysin! Hämmästyttävän samanlaisia tunteita kuin omani. Olen huomannut, että riidankylväjille on pahinta myrkkyä, kun uhri ei provosoidu tai ala alistua, vaan ottaa tilanteen haltuun juuri tyyliin "asiat asioina" ja eikun eteenpäin, silti olematta ylimielinen, närkästynyt tai kostonhaluinen. Tangoon tarvitaan aina kaksi, ei nälvijäkään halua yksin tanssahdella.