Kuolemanpelko

Miten tämä siirto tapahtuu? Ohjaava tekijä on jivan toiminta (karma). Koska mielikuvitusminä on mayan luomus, siitä tulee helppo saalis sen houkutuksille, ja houkutusten mukaan toimiminen synnyttää vastustusta, joka puolestaan aiheuttaa uusia tekoja, jotka vaativat uusia inkarnaatioita. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymät synnyttävät lisää syntymiä, ja jiva liikkuu lakkaamatta syntymien ja kuolemien pyörässä. Jiva, joka on nyt ottanut ihmisen muodon, voi syntyä kissaksi tekojensa kautta ja päinvastoin. Jokainen syntymä ohjaa seuraavaa karman mukaisesti. Tällainen on luonnonlaki, joka hallitsee inkarnaatioitamme tässä maailmassa. Sitä ei voi muuttaa tai olla tottelematta. Se on lopullinen ja vastustamaton. Suurimmista ihmisistä pienimpään elävään organismiin kaikki ovat tämän luonnonlain armoilla.

...

---

Näistä neljästä maailmasta kolme ensimmäistä (Devaloka, Pitriloka ja Bhutaloka) ovat hienon aineen ilmentymiä, ja niiden asukkaat nauttivat niin kauan kuin heidän edellisissä syntymissään kertynyt hurskautensa kestää. Mutta kun aika loppuu, he syntyvät uudelleen tähän fyysiseen maailmaan2. Krishnaloka-nimellä tunnettu maailma on kuitenkin chit-energian ilmentymä. Se on kaukana näiden aineellisten maailmojen tuolla puolen, ja sinne menneelle ei ole paluuta takaisin tähän katoavaan kärsimyksen maailmaan3. Kun saavutamme tämän ikuisen asuinpaikan, kaikki kipu ja suru, jotka aina seurasivat meitä aineellisessa elämässä, katoavat lopullisesti.

Srimad-Bhagavatam sanoo gyana-kultin kannattajista, jotka kutsuvat itseään Brahmaksi, että he nousevat monien tuskien jälkeen korkeimpaan maailmaan, mutta Krishna-bhaktin puutteen vuoksi he eivät voi jäädä sinne, vaan heidän on palattava takaisin tähän maailmaan ja synnyttävä uudelleen. He inkarnoituvat ensin ulkoisesti elottomiin esineisiin, kuten kiviin tai puihin, mikä on seurausta heidän pyrkimyksistään saavuttaa nirvana, kun he yrittävät tuhota sielun kolme ikuista periaatetta, kuten tiedon, tietäjän ja tiedettävän. Rangaistus tästä vastaa heidän aiempien tekojensa tyhmyyden ja holtittomuuden astetta.

Kristittyjen ja muslimien yhteinen uskomus on ristiriidassa tällaisen opin kanssa. Useimmat uskovat, että Jumala loi maailman lopullisesti. Kaikki näkyvä moninaisuus syntyi samaan aikaan Hänen tahdostaan. Jivojen toiminta alkaa vasta sen jälkeen, kun he ovat inkarnoituneet tähän maailmaan. He keräävät tekojensa hedelmiä, jotka he ovat suorittaneet vain tässä elämässä. Ja tuomiopäivänä he ilmestyvät Jumalan eteen vastaamaan kaikista teoistaan tässä maallisessa elämässä. Näin he saavat palkinnon tai rangaistuksen niistä hyvistä tai syntisistä teoista, joita he ovat tehneet maan päällä.

Mutta jos tämä olisi totta, se antaisi monia syitä puhua jumalallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden laki edellyttää, että kaikilla jivoilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus saavuttaa menestyksekkäästi materialistiset tavoitteensa sekä suotuisa tilaisuus toteuttaa Jumalan käskyjä ennen kuin heidät kutsutaan kollektiivisesti Jumalan tuomiolle, jossa heille korvataan kaikki heidän rikkomuksensa.

Lisäksi muslimien "rkhoo" ja kristittyjen "sielu" eivät ole täydellisiä vastineita hindulaisuuden termille "jiva". Kuten edellä todettiin, jiva on Jumalan yksilöllinen ja erityinen osa, joka on täysin irrallaan aineesta kaikissa tilanteissa. Vaikka se näyttäisi olevan tämän aineellisen maailman orjuuttama ja mayan kahleissa, se voi silti jonain päivänä saavuttaa Vaikunthan ikuisen maailman ja tulla täysin vapaaksi aineellisen luonnon vaikutuksesta. Toisaalta rhoosit (islamissa) ja sielut (kristinuskossa) ovat jotakin erilaista kuin Jumala, Luoja, ei ainoastaan määrällisesti vaan myös laadullisesti. Samaan aikaan ne säilyttävät samanlaisen käsityksen aineellisesta olemassaolosta kuin ihminen, jopa ylösnousemuksen jälkeen, ja niillä on myös oltava osana jokin aineellinen elementti, joka pystyy havaitsemaan ja säilyttämään tällaisen käsityksen. Tämä aineellinen elementti on erottamattomasti yhteydessä rhoon eli sieluun kaikissa aineellisissa maailmoissa, mukaan lukien taivas ja helvetti, joissa elävä olento nauttii ja kärsii hurskaiden ja syntisten tekojensa mukaan tällä fyysisellä olemassaolon tasolla. Tämän lisäksi tässä käsityksessä ei ole enää maailmoja, joissa puhdas tietoisuus hallitsee ja joissa puhtaan ja nuhteettoman sielun olemassaolo on mahdollista. ...

Meidän on siis etsittävä joko epätäydellistä ilmoitusta tai virheellistä tulkintaa tai molempia. Itse asiassa molemmat ovat mahdollisia. Ensimmäinen on se, että Jumalan viisauden ilmoitus vastaa aina niiden hengellistä ymmärrystä, joille se annetaan. Jeesuksen Kristuksen ja Muhammedin tiedetään sanoneen seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät ole vielä paljastaneet, on paljon laajempaa ja syvempää kuin se, mitä heille on jo kerrottu. Toiseksi vain ne, joilla on syvin hengellinen tieto, joka mahdollistaa suoran yhteyden Jumalan kanssa ja Herran teiden tuntemisen, voivat tulkita oikein pyhiä kirjoituksia, jotka sisältävät Jumalan käskyt.

Kaikkien uskontojen seuraajat jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet sisäisen, intiimin merkityksen, ja niihin, joilla on pinnallinen ymmärrys. Ensimmäinen luokka on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat ne, jotka ovat saavuttaneet syvimmän hengellisen tason (profeetat ja gurut). Ajan myötä niiden määrä vähenee ja vähenee, ja lopulta se on täysin mitätön. Henkisen ymmärryksen ehtyessä vääristely lisääntyy, mikä peittää totuuden täysin ja muuttaa uskonnon jumalattomuudeksi. Niinpä seuraajat alkavat taistella lähinnä uskonnon nimissä kuin sen opettamien totuuksien nimissä, ja näin ollen he taistelevat enemmän jonkin haamun kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristellä ja vääristellä pyhiä kirjoituksia, tavoitellen omia itsekkäitä päämääriään ja yrittäen saada aikaan merkityksen, jota ei ole eikä voi olla olemassa.

Suurin osa hämmästyttävistä ja sopimattomista rituaaleista, joita nykyään pidetään omana uskontonamme, eivät ole muuta kuin seurausta räikeästä poikkeamisesta pyhien kirjoitusten määräyksistä, mistä ovat vastuussa nykyaikaiset niin kutsutut gurut, jotka ovat pohjimmiltaan pelkkiä uskonnollisia puhujia ja höpöttäjiä.

Minua ei auta kuin yksi asia, usko.