Voinko sanoa lapselle, ettei enää tulosi syliin.

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ala kieltämään. Vannon että teini-iässä ei enään syliisi tule, mutta jos nyt alat kieltämään hellyyden halua, sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset tunne-elämään. Hänestä saa joku ihanan kumppanin aikanaan, halailu ja syleily on mukavaa.

Juuri noin. Läheisyys on elämän tärkeimpiä asioita, joka iässä.

Omassa lähipiirissä nuorimies, joka vielä 16-vuotiaana makaili äidin sylissä ja vähän hipelöi rinnuksia. Ei ollut kivaa seurattavaa, mutta ei tuntunut häiritsevän heitä kumpaakaan. Nyt jo kohta menossa armeijaan, ehkä ei enää sylittele äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ala kieltämään. Vannon että teini-iässä ei enään syliisi tule, mutta jos nyt alat kieltämään hellyyden halua, sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset tunne-elämään. Hänestä saa joku ihanan kumppanin aikanaan, halailu ja syleily on mukavaa.

Kyllä näille ihanille paijaajillekin on opetettava tilannetajua ja toisen rajojen kunnioittamista. On ihan tervettä oppia esim. havainnoimaan haluaako toinen ihminen tulla nyt halatuksi eikä vain painaa päälle se oma mielihalu johtotähtenä. Aivan hyvin vanhempi voi välillä sanoa lempeästi että nyt just ei onnistu (ja tarjota vaihtoehtoa ja muissa tilanteissa riittävästi hellyyttä).

Vastasyntyneen kohdalla vanhempi on melko ehdoton lapsen tarpeiden täyttäjä, mutta iän myötä myös niille vanhemman tarpeille tulee taas tilaa ja terveessä vanhempi-lapsi-suhteessa lapsi oppii välillä tarvittaessa odottamaan tarpeensa tyydyttämistä hetken. Oli se sitten puolen tunnin äidin varaukseton huomio, puheenvuoro tai sylittelyhetki mitä on vailla.

En jaksanut nyt koko ketjua lukea, mutta istuuko hän muulloinkin sylissä, vai ainoastaan silloin kun yrität jutella muiden kanssa? Kaverini lapsi oli tuossa iässä erittäin mustasukkainen äidistään, takertui kuin hukkuva oljenkorteen jos äiti jutteli jonkun oman ystävänsä kanssa. Veikkaisin, että se liittyi emotionaalisesti turvattomaan oloon, kun heillä oli kotona jatkuvasti virtahepo olohuoneessa, äidin ja isän parisuhde palasina. Mutta mielestäni silti lapsen ei anneta sabotoita aikuisen ystävyyssuhteita, on ok sanoa, että mene leikkimään (varsinkin jos tarjolla on leikkikavereitakin).

Kyllä saa tulla syliin, viereen, kainaloon vielä teini-ikäinenkin! Ehkä jopa itse "kaappaan" kainaloon.

Meillä näin. Mikä kenellekin luontaista. Me hassutellaan paljon ja ollaan läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa tulla syliin, viereen, kainaloon vielä teini-ikäinenkin! Ehkä jopa itse "kaappaan" kainaloon.

Meillä näin. Mikä kenellekin luontaista. Me hassutellaan paljon ja ollaan läheisiä.

Mutta pidätkö teiniä pojottamassa naamasi edessä kylässä kahvipöydässä? Ei tämä ole aina - ei koskaan -kysymys, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa tulla syliin, viereen, kainaloon vielä teini-ikäinenkin! Ehkä jopa itse "kaappaan" kainaloon.

Meillä näin. Mikä kenellekin luontaista. Me hassutellaan paljon ja ollaan läheisiä.

En tätä siis ajatellut tilanteeseen, jossa EN haluaisi olla yhdessä myös lasteni kanssa. Ystävien seurassa lasten läsnäolo useimmiten ok, juttelevatkin itse lapselle. Miten koulussa menee jne. Ja se ok, tosi tärkeää itseasiassa. Hankin lapsenvahdin, jos haluan viettää lapsetonta aikaa.

Huoh

Mun samanikäinen on ihan koko ajan kainalossa tai muuten lähellä. Siis ihan koko ajan, kun siihen on tilaisuus. Joskus on pakko sanoa, että nyt tarvitsen vähän omaa tilaa. Nukkuu myös mun kanssa miehen ollessa reissutöissä.

Olen aika varma, että tätä ei kestä enää kauaa, joten yritän antaa lapselle haliaikaa niin paljon kuin haluaa. Joku päivä vielä kaipaan sitä kainaloon tunkeutumista.

Ei tule teini enää syliin eikä mahtuisikaan . Koskaan en ole sanonut että ei enää saa tulla, itse vähensi ja lopetti kun kasvoi. Lähelle saa tulla ja aina meillä on sylitelty,halattu yms.

En kyllä kokonaan voisi kieltää sylissä istumista. Se on niin pieni aika minkä lapsi istuu sylissä tai nukkuu vieressä.

Mutta hyvin voi opettaa, että syliin ei tarvitse tulla jos ollaan kylässä tai kotona on vieraita.

Lapseni synnyttyä sain ohjeeksi ottaa hänet syliin aina kun hän sitä pyytää, koska joskus hän ei enää suostu tulemaan syliin. Ja eihän tuo eskarilainen ole enää pariin vuoteen tullut vapaaehtoisesti syliin, korkeintaan jossain jääkiekkopelissä jossa on ollut sylipaikalla. En laittaisi takarajoja syliintulolle, ja mielestäni 9-vuotiaskaan ei ole liian vanha, jos itse haluaa olla sylissä.

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia. 

Sano että istuu viereen, meillä on niin menevät lapset etteivät ole koskaan sylissä viihtyneet. 

Siis kuopustyttäreni istui vielä 9-10-vuotiaana sylissäni, jollei ollut istumapaikkoja. Minusta se oli ihanaa. Lapsuus on niin äkkiä ohi.

Kolmen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuon ikäistä tarvi kokoajan pitää sylissä. Ei myöskään kokonaan kieltää. Tuon ikäisen kanssa voi jo keskustella.

Kenen kokoajan? Ap puhui itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan että menepäs sohvalle istumaan tai katso tuoli lapselle. Ei siitä tarvitse tehdä mitään erityistä numeroa. Sano ystävällisesti että oletpas iso jo ja ei enää jaksa pitää sylissä, painaa. Erikseen voi halata jos tarvii.

Saadaan vielä syömishäiriökin lapselle noilla kommenteilla 🥴

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.