Voinko sanoa lapselle, ettei enää tulosi syliin.

Teini-iässä jää.

Ei tuon ikäistä tarvi kokoajan pitää sylissä. Ei myöskään kokonaan kieltää. Tuon ikäisen kanssa voi jo keskustella.

Ei todellakaan ole enää syli-ikäinen. Onko tyttö vai poika?

Voit sanoa, ei se siitä rikki mene. Mulla oli samanlainen sylissä nujuaja, oli kuuma ja möhelsi terävillä kyynärpäillään milloin mihinkin. Ehdotin kainalossa istumista, oli hyvä välivaihe ennen teinimurjotusta. Nyt aikuinen jo, ei vaikuta kärsineen.

Kyllä se 10 vuoden päästä hengailee ihan muissa syleissä kun sinun, ole huoleti.

Omat lapset ei kyllä juuri sylissä viihtynèet tuossa iässä varsinkaan, mutta en kieltäisikään.

Minusta on ihana kun 150-senttinen 11v tulee edelleen joskus sohvalla kehtoasentoon syliin 😅 Ja saattaa istua sylissä muutenkin. Mutta silloin kun se häiritsee eikä lapsella ole mikään akuutti hätä niin tottakai voi sanoa että hei kun pyörit siinä sylissä niin en nää Maijaa yhtään kun ne jutellaan, että otatko vaikka tuolin tähän mun viereen jos haluat olla mukana keskustelussa, tai keksitkö jotain omaa tekemistä sillä välin kun ne ruoditaan ruuan hinnan nousua ja farkkumuodin päättömyyttä.

Et todellakaan ala kieltämään. Vannon että teini-iässä ei enään syliisi tule, mutta jos nyt alat kieltämään hellyyden halua, sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset tunne-elämään. Hänestä saa joku ihanan kumppanin aikanaan, halailu ja syleily on mukavaa.

Tässä taas näkyy suomalaisten tunnekylmyys. Ei todellakaan kannata torjua, tulee vaan kylmä ja tunnevammainen siitäkin lapsesta.

Sanot vaan että menepäs sohvalle istumaan tai katso tuoli lapselle. Ei siitä tarvitse tehdä mitään erityistä numeroa. Sano ystävällisesti että oletpas iso jo ja ei enää jaksa pitää sylissä, painaa. Erikseen voi halata jos tarvii.

Mulla sama. Ei tuohon auta edes korpin natsat mitkä intistä sai.

Mun mies oli tuollainen syleilyä ja halailua kaipaava lapsena. On sitä edelleenkin. Monta kertaa päivässä halataan ja meidän lasta halailee myös paljon.

En valita. Toiset saa nyrkistä silmäkulmaan. Siinä perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas näkyy suomalaisten tunnekylmyys. Ei todellakaan kannata torjua, tulee vaan kylmä ja tunnevammainen siitäkin lapsesta.

Ei se ole tunnekylmyyttä tai aiheuta tunnevammoja jos 9-vuotiasta sylittelee joskus muulloin kun kylässä kahvipöydässä. Minäkään en suosittele kokonaan kieltämään, ja lapsen hellyyden kaipuuseen voi vastata esim. silittämällä tai ottamalla kainaloon silloin kun syli on itselle hankala, mutta kyllä aikuinen saa pikkuvauvaiän ohittaneen lapsen seurassa huomioida omatkin tarpeensa - niin kuin nyt vaikka katsekontaktin saamisen keskustelukumppaniin.

Jos tulotaso ei vastaa, niin voit sanoa ei

Laitat lapsen viereen istumaan ja otat mukaan keskusteluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole enää syli-ikäinen. Onko tyttö vai poika?

Poika on. Ja ei todellakaan minun mielestä syli-ikäinen enää. Tajuan kyllä, että itse olen saanut tunnekylmän kasvatuksen ja pyrkinyt siitä pois omien lasten kohdalla. En vaan voi mitään sille, että minua vaivaa iso poika sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen syleilyä ja halailua kaipaava lapsena. On sitä edelleenkin. Monta kertaa päivässä halataan ja meidän lasta halailee myös paljon.

En valita. Toiset saa nyrkistä silmäkulmaan. Siinä perspektiiviä.

Mun mies kuulemma ei lapsena kestänyt halailua ollenkaan, juoksi pakoon jos joku yritti halata.  Ja tosiaan samanlainen on nytkin. Ei se koskaan halaile ellei väkisin änkeä syliin ja käske halaamaan.

Lapseen täytyy ottaa selvää kypsyyden vaatimaa etäisyyttä, onhan hän jo iso. Aloita kutsumalla lastasi tästä lähtien sukunimellä.

En sanoisi mitään, kyllä se lakkaa itsestään. Ei lapset tajua omaa kokoaan.

Itseäni ei koskaan pidetty sylissä lapsena enkä osannut sinne pyrkiäkään. No aikuisena olen kyvytön ihmissuhteisiin ja minkäänlaiseen läheisyyteen ja olen edelleen lähes 40 v lähes täysin kokematon parisuhteiden suhteen.